perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulua ja vesisadetta

Uskomaton keli!
No onneksi me ratsastellaan Ponin kanssa nykyään ihan nurkan takana maneesissa.
Oli tuossa vähän taukoa ratsastelustakin kun oli pyhien, ristiäisten ja valmistujaisten kanssa aika lailla hommaa.

Tiistaina kävin ratsastuskoululla ratsastamassa tuplatunnin Pollella. Mentiin lähinnä käyntiä kun kenttä oli niin todella huonossa kunnossa, mutta ai että menikin sitten hyvin. Asetettiin ensin puolikas ympyrä sisään ja sitten puolikas ympyrä ulos. Tämän jälkeen täysin suoralla kaulalla ensin siirrettiin takapää sisään ja toisella puoliympyrällä takapää ulos. Lopuksi harjoittelimme kiittämistä (ympyrälle kääntö ja puolivälissä kunnon löysäys sisäohjasta) ja sen jälkeen kiittämiskohdassa suunnan vaihto niin että käännyttävän puolen ohja päästettiin täysin löysäksi. Ekalla tunnilla Polle kävi useita kertoja ja pitempiäkin pätkiä peräänannossa, mutta jännittyi heti kun yritin tehdä jotain. Toinen tunti mentiinkin sitten hyvin hyvin hienosti. Polle hyväksyi tuntuman ja työskenteli tehtävät läpi peräänannossa. Tuli tosi hyvä olo ja Pollenkin korvat lupsuivat tyytyväisen oloisena sivuille. Opettajakin sanoi ettei ole nähnyt kyseistä ponia varmaan koskaan niin pitkään yhtämittaisesti peräänannossa (Meri osaa painella mun nappuloita!).

Poni sitävastoin on ollut vähän jalkavaivainen ja pääsin nyt ekaa kertaa uudelle tallille muuton jälkeen Poneilemaan. Poni oli eilen todella miellyttävä käsiteltäessä: kohtelias, hurmaava ja rento. Kokeilin mennä yhdellä toisella satulalla kun Emmi spekuloi että voisi olla helpompi istua siinä ravissa alas. Poni kulki hienosti ja satula tuntui jotenkin helpottavan erityisesti kevennystäni kun pohje tuntui pysyvän paljon paremmin kiinni ja paikallaan.
Tänään Poni oli kuitenkin ratsastettaessa todella "raskas". Ajattelin alkuun, että mitä teen väärin ja totesin, että teen ihan samalla tavalla kuin eilenkin, joten vika ei ole minussa (tällä kertaa). Ponia tuntui kiinnostavan kaikki muu paitsi töiden tekeminen. Pienikin ääni -vaikka aivan tuttukin- sai sen jännittymään ja tarkkailemaan ympäristöään. Se ei poukkoillut (paljoakaan :D) eikä ollut pörheän oloinen, mutta jotenkin nyt vaan tuntui että kaikki muu paitsi työnteko olisi ollut kivaa. Veikkaanpa että tähän mielentilaan maastolenkki olisi ollut aivan omiaan koska Poni oli kuitenkin rauhallisen ja luottavaisen oloinen. Harmi vaan että ulkona oli aivan pillkopimeää ja vettä satoi.
Ainakin opin taas tuntemaan ja lukemaan Ponia hieman lisää :)

 
Viime jouluna oli asiat toisin

maanantai 12. joulukuuta 2011

Hyvän mielen tulva

Tänään olen tulvillani iloa ja onnea. Olen elänyt melkolailla yhtäjaksoisessa stressissä koko syksyn kaikkien viimeisten isojen kouluhommien ja muuttotouhujen takia, mutta tänään kun tulin tallilta kotiin ja mietin hetken ihan todellista elämääni ja siihen liittyviä faktoja, meinasin yhtäkkiä hukkua hyvään mieleen. :)

Poni muuttaa huomenna alle viiden minuutin kävelymatkan päähän maneesitallille! En olisi ensinnäkään kuvitellut kaupunkiasukkina että voisin tuosta vaan kävellä tallille. Olen kyllä varsin kouliintunut ulkona ratsastaja (kolmen vuoden aikana olen ratsastanut kolme kertaa maneesissa), mutta kyllä maneesi vaan huomattavasti parantaa noita ratsastusmahdollisuuksia. Nytkin kun kelit ovat olleet sitä luokkaa, ettei kenttä ole ollut ratsastettavassa kunnossa moneen kuukauteen niin kyllä maneesi tuntuu hienolta :)

Lisäksi tänään tallilla ollessani soitettiin ja kysyttiin voinko aloittaa työt jo torstaina. Pääsen siis oman alan töihin ennen kuin olen saanut edes papereita kouraan. Loistavuutta. Lisäksi asun unelmieni talossa ihanan miekkosen kanssa :) Ei ole valittamista ei.

Tänään piti mennä maastoon mutta kaverin hepalla ei ollut tilsakumeja ja meno näytti niin liukkaalta jo heti pihatiellä, että kierrettiin pikkulenkki tallin ympäri pari kertaa ja muuten menin kentällä. Ponilla löyty pitoo ja kenttäkin oli suhteellisen ok, joten otin pitkää pätkää ravia eteen alas ja nostin laukat molempiin suuntiin. En nyt mitään kierrostolkulla viitsinyt siinä kentällä laukata, mutta niin nyt kumminkin että laukat nousi hyvin molempiin suuntiin. Loppuviikko meneekin sitten varmaan aika ratsastelematta, mutta onpa välillä hyvä pitää taukoaki niin jaksaa taas innostua asioista paremmin :)

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivän valmennus

Ei ollut valitettavasti mitkään otollisimmat olosuhteet varata Katilta valmennusta täksi päiväksi. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä en tietenkään voinut mennä nukkumaan huomioiden sitä tosiseikkaa että täytyy herätä 5.15 aamulla labrahommiin (5h unta), ja olla sitten vielä puolesta yöstä viiteen aamuyöstä baarihommissa. Valmennus oli jo klo 11.00, eli sain nousta alle neljän tunnin yöunien jälkeen ylös ja suoria kohti tallia.
Ponilla oli selvästi ylimääräistä virtaa, joka näkyi matkalla maneesille erityisesti ensilumessa leikkivien lasten ihmittelynä. Oli ihana katsella kun koko tienoon mukulat olivat pihalla pulkkamäessä, lumisodassa ja tekemässä kaiken maailman lumienkeleitä ja -ukkoja :) Poni näki kuitenkin vain potenttiaalisia saalistajia. :D

Valmennuksessa Poni käyttäytyi hienosti! Edelleen yllättävin piirre Ponissa on, että vaikka se olisi kuinka pörheällä päällä se tykkää työnteosta, keskittyy ja yrittää aina kamalasti. Tykkään Katistakin valmentajana tosi paljon. Katin tyyli esittää asiat on minulle sopivia ja Kati pistää aina miettimään sitä mitä teen. Ja nyt mentiin sitten niitä perusasioita mitä olen kaivannut. Yritettiin saada omaa kroppaa rennoksi ja apuja "hyviksi". Erityisesti Kati painottaa minun ja Ponin kanssa ulkoapuja. On vähän jäänyt vääränlaisesta opetuksesta sellainen tapa että käännän sisäavuilla. Jään helposti roikkumaan sisäohjaan ja kieritän heppaa liiaksi sisäpohkeen ympärille. Kati korosti sitä että hevosen etupään pitää mennä edellä ja takapään pitää tulla samaa reittiä perässä. Tehtiin ravissa ja käynnissä ensin tehtävää, jota käsittääkseni kutsutaan usein Kyran neliöksi. Joka kulmassa hyvät puolipidätteet, ei liikaa asetusta ja ulkoavuilla kääntö. Ja taas löytyi missio: Huomasin, että samalta puolelta käytän helposti pohjetta ja pidätettä samaan aikaan, joka on hevoselle ristiriitainen viesti. Hoin päässäni aina välillä pidäte-pohje-pidäte-pohje, mutta silti homma tuntui vaikealta. Poni oli kuitenkin skarppi ja ymmärsi hienosti ja saatiin ihan kehujen arvoisia käännöksiä. Loppuun otettiin ihan rauhassa laukannostot niin, että yritettiin saada vain Poni kulkemaan rentona eteen ja alas.
Ja tässä kohtaa on nyt sitten ongelmaa, johon on jollain tasolla paneuduttava. Siirtyminen ei ole useinkaan hyvää ja käynnistä ei meinaa onnistua ollenkaan. Vika on ilmeisesti omassa tekemisessä ja minulla on vahva usko siihen, että kyseessä on tietynlainen hoksaamista vaativa juttu. Tätä on nyt hieman vaikea pistää sanoiksi, mutta veikaan että Ponin herkkyyden tietäen arastelen varsinkin valmennuksissa, jossa sen saa erittäin herkäksi, asettaa ulkopohjetta tarpeeksi taakse. Vaikka pohkeella ei varsinaisesti tekisi mitään paino ei kuitenkaan vaikuta oikein jos en pääse pudottamaan sisälonkaa kunnolla alas (joka johtuu siitä etten uskalla viedä ulkopohjetta tarpeeksi taakse). Yksin kun teen laukannostoja niin ne ihan rehellisesti onnistuvat paremmin. Veikkaan että silloin kun kukaan ei ole korostamassa sitä, ettei ulkopohjetta saa viedä liian taakse, uskallan asettaa sen edes niin taakse mihin se kuuluukin asettaa.
Ponin laukassa oli kamalasti vauhtia :D Kaikki kuitenkin sujui ihan ookoosti ja sain lopulta kulkemaan hyvin rentona niskasta laukassakin.
 
Erityisiä bonuksia täytyy itselle antaa ravityöskentelystä. Löysin heti alkuun Ponilta todella hyvän, polkevan ravin. Ponilla on aika tavalla taipumusta nopeaan tikittävään raviin (jopa Emmin kanssa), mutta nyt oli tosi hyvän tuntuinen ja näköinen ravi alusta alkaen. Tästä saatiin Katiltakin kehuja.

Niin ja matkalla tallille ei lapsetkaan enää olleet niin pelottavia :)

Nyt nukkumaan!!!
Ja illalla teen meille leivinuunissa valmistettua hevosen sisäpaistia.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Enni opettelee keventämään ja nostamaan laukkaa

Eli nyt mentiin niin sanotusti back to basics
Kyllä huomasi jo kuntoon laittaessa että ei ollu mysliä tytöllä päässä. Huomattavasti rauhallisemmin seisoi käytävällä kuntoon laitettaessa. Oli aika kurja keli ja olin ihan yksikseni touhuamassa, joten pienen arvonnan päätteeksi päätin jäädä tallin kentälle vaikka se onkin ikävän rapainen. Harjun kuoppa olisi ollut varmaan kuivempi, mutten viitsinyt lähteä yksin vielä toiselle puolelle "isoa" tietä. Taitaa olla tippuminen liian tuoreessa muistissa.

Tarkoituksena oli keskittyä vaan omaan istuntaan erityisesti ravissa. Loppuun koitin vähän väistöjä, jotka ei nyt mennyt ihan tyylipuhtaasti. Tein selvästi jotain väärin (ilmeisesti en myödännyt pidätteen jälkeen tarpeeksi/tarpeeksi nopeasti) ja koska ei ollut ketään korjaamassa jätin sen sikseen. Harjoittelin parit sujuvat laukannostot kumpaankin suuntaan ja lopuksi annoin venyttää selkää. Taas opin lukemaan Ponia ihan uudella tavalla. Näin kun tekee ihan perustouhuja, yrittää itse istua hyvin harjoitusravissa ja reenata sitä hillittyä kevennystä, kannattaa todellakin tarkkailla Ponia. Poni elehtii kyllä korvillaan jo jos homma alkaa käydä epämiellyttäväksi hänen mielestään. Siitä voi aina kivasti tarkkailla, että koska tekee oikein ja koska ei :D

Tallissa rapsuteltiin, herkisteltiin ja suoritettiin Ponin toimesta vimmattu takin nuoleminen. En tiedä miksi se on keksinyt nyt nuolla mun takkia niikun suolakivee. Hassu Pony :)

torstai 1. joulukuuta 2011

Poni muuttaa naapuriin

Poni siis muuttaa tuohon pellon toisella puolella sijaitsevaan talliin! Matkaa kertyy peltotien poikki kävellen n. 100 metriä! En ikinä kuvitellut että voisin olla siinä onnellisessa asemassa että voisin kulkea kävellen tallille saati  alle kymmenessä minuutissa. Hih onnea!

Tämän lisäksi riemastuttaa se, että on töitä tiedossa heti valmistumisen jälken, jopa äitiysloman sijaisuuden verran. Silläkin rintamalla kaikki siis kivasti reilassa.

Tiistaina Vilma oli saanut uudet tossut ja lähdettiinkin Leenan ja Viken kanssa maastoilemaan. Otettiin oikein kunnon kiitolaukkapäästelyä, mitä ei ollakaan sitten Vilman kanssa tehty viime talven jälkeen. Huomas kyllä taas adrenaliinin määrän ja jalkojen tärinän perusteella että viime kiidoista oli aikaa. Loistava sekoitus jännitystä ja vauhdin hurmaa!
Ratsastustunti oli taas vähän niin ja näin. Koitin houkutella siihen perusratsastukseen, mikä opettajan mielestä ilmeisesti tarkotti ilman jalustimia menoo... Tuntiponi oli kyllä ihan kivasti kevyt kädelle ja koitti käydä välillä peräänannossakin, mutta pienimmästäkin ulko-ohjan pidätteestä eteenpäinpyrkimys katosi täysin. Koitin olla pohkeella nopea, mutta tuntiponin karaistuneet kyljet eivät ottaneet hienovaraisia vihjeitä vastaan, joten touhu meni välillä ihan inhottavaksi takomiseksi. Olisi pitänyt olla raippa, jolla olisi edes kerran saanut muistutettua miten niitä töitä tehdään. Pitänee jatkossa muistaa että: Better to have it and not need it than to need it and not have it. Ehkä mun pohje on vaan surkastunut, kun Poni (ja Vilmakin) reagoi siihen niin kevyesti..
Tunnen tarvetta laittaa kuvan, siispä laitan kuvan jonka laatu ei ole mikään 10+ mutta yritin lähinnä ikuistaa Ponin pusuhuulet :)
"Gootti-pusuhuulet"

perjantai 25. marraskuuta 2011

Pomppuponi

Pikapäivitys
Tänään mentiin "rauhalliselle" maastolle. Olin aivan järkyttävän kipeä elisiestä tippumisesta. Koko rintakehä oli kipeä niin ettei hengittämään kunnolla pystynyt. Mentiin siis maastoon ja Poni oli hullun raskas. Pomppi kaikkea pakoon ihan niin että huomas ettei sen kroppa edes jännityynyt, huvikseen vaan poukkoili. Ravaili paikallaan ja muuta ihmeellistä. Ei siis yhtään rentouttavaa näin tippumisen jälkeisenä päivänä :D
Emmi ratsasti kuopalla Ponia vähän läpi ja sanoi kyllä että on se vähän kenkulla päällä. Mietittiin että onko sillä mahtanut mennä päähän sellanen hengitysteitä avaava mysli?
Noh vähennettiin ja katotaan myöhemmin mitä tapahtuu. Täytyy koittaa selkänsä parannella tästä ennen kun tosissaan taas koittaa ratsastaa.

torstai 24. marraskuuta 2011

Vilmailua, tuntiratsastusta ja tantereen tutkimista

Tiistaina oli tarkoitus mennä vain ratsastustunnille, mutta satuin lähtemään turhan ajoissa ja kun soitin Leenalle ehdotti, että tulisin Vilmalla ratsastelemaan ennen tuntia. Ihana oli nähdä Vilmaa pitkään aikaan. Sitä vois vaan halia ja mälvätä, niin suloinen otus se on. On niissä Ponin kanssa jotain yhteistä. Molemmat on sosiaalisia ja hellyyttäviä, mutta Vilmalla on vaan se 14 vuotta enemmän elämänkokemusta ja se kyllä näkyy sellaisena perus-rauhallisuutena. Käytiin kentällä vähän pyörimässä. Vähän turhan paljon oli jengiä ja Vilma ei oikein ottanut rauhoittuakseen. Toisesta etusesta oli kenkäkin lähtenyt, niin mentiin ihan rauhassa. Pienet ravit vaan kumpaankin suuntaan ja muuten käyntiä.

Sitten peräkanaa tunnille. Opettaja oli lukenut mun ajatukset kun oli laittanut mulle ihan hiljaa mielessäni jo viikon verran toivomani connemara-ponin. Kaikki meni lähes täydelisesti. Tehtiin eri asteisella poikituksella pohkeenväistöä ja voltin jälkeen laukannostoa. Polle oli hyvin kuulolla ja lopputunnista peräänannossa. Sain kehujakin. Ensimmäistä kertaa IKINÄ pyydettiin, että nosta kättä! :O Jotain on siis mennyt perille. Nyt on tullut vaan sellainen fiilis, että tekisin tosi paljon mielummin ihan perusratsastusta ilman mitään kummempia tehtäviä. Haluaisin pyrkiä siihen, että saan hevosen kulkemaan ensin rentona ja muodossa ja sitten vasta lähdettäisiin hiomaan niitä kommervenkkejä. Täytyykin ehdottaa joku tunti, jos muut ratsastajat vaan on suostuvaisia.

Tänään sitten tihkusateessa heti aamupäivästä Ponin kanssa ratsastelemaan. Mentiin harjun hiekkakuopalle kun kenttä oli sateen takia niin huonona. Emmi tuli Arttua talutellen mukaan. Päätin reenata lisää harjoitusravissa istumista ja heti meni huomattavasti paremmin kun viimeksi. Harppaukset on uskomattomia. Nyt mentiin pitkiä pätkiä ihan nätisti muodossa harjoitusravissakin. Lopuksi otin molempiin suuntiin vähän kevyessä istunnassa laukkaa kun Ponilla tuntui olevan virtaa. Emmi otti kuviakin, mutta melkein kaikki oli ihan tärähtäneitä :(
Lähdettiinpä siitä sitten takaisin tallia kohden. Oltiin kiipeämässä jyrkkää ylämäkeä kun Poni pompsahti raville. Mulla oli pitkät ohjat, enkä ollut yhtään varautunut joten jouduin "vähän" huonoon tasapainoon. Korjasin liikaa eteen ja Poni otti herneen nenään ja aloitti sen päiväisen poukkoilun. Ei mitään pikkupukkeja vaan ihan kunnon "tuus-ny-alas-sieltä" -rodeon. Hetken sinnittelin, mutta sitten tultiin tonttiin. Ensimmäinen huoli oli Ponin suunta. Lähti meinaan suoraan kohti autotietä, jonka yli mennään tallille. Kääntyi kuitenkin juuri siinä risteyksessä kävelytien puolella ja tuli hirnuen takaisin. Fiksu tyttö! Jalustin piti etsiä ja ratsastusloimea vähän suoristella, mutta muuten selvittiin säikähdyksellä ja mustelmilla. Takasin selkään vaan ja kotia kohti. Tulipahan sekin koettua ja aikakin oli. On meinaan melkein kaksi vuotta siitä kun viimeksi tulin alas.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Pakkasaamun ratsastus

Hyppäsin lauantaina kahdeksalta ylös neljän tunnin yöunien jälkeen (paikallisessa kaljakippolassa töissä yö) ja huomasin että talvi oli tullut. Pakkasta 8 astetta, mutta kirkas päivä tulossa. Suorin itseni tallille, jossa pakattiin Emmin kanssa hevot ja kamppeet traileriin ja lähdettiin pikku matkan päähän valmennukseen. Emmi oli siis menossa Jari Sneckin estevalkkuun ja koska Arttu ei ole vielä matkustanut yksin otettiin Poni mukaan sillä mielellä että voin mennä sillä itsenäisesti valmennuksen aikana.

Paikanpäällä jouduttiin vähän säätelemään kun puomi mentälle oli lukossa eikä autolla päässytkään perille. Ajettiin auto vähän kauemmaksi, laitettiin hepat tien vieressä kuntoon ja ratsastettiin kentälle. Oli tosi kaunis kuulas pakkasaamu mikä harmittavasti oli jäädyttänyt maan ja kentän. Ponilla ei ollut edes hokkeja, mutta onneksi pitoa löytyi siitä huolimatta. Kenttä oli ikävästi jäässä mikä ei rohkaissut kamalasti vääntämään siinä. Lähdinkin yhden paikalla olleen miehen kanssa ympäröiville maastopoluille hetkeksi pyörimään ja löysin samalla syrjempää pienen aitaamattoman kentän, joka oli kyllä kova mutta sentään tasainen. Jäin siihen sitten hetkeksi Ponia taivuttelemaan ja asettelemaan käynnissä ja kun tuntui hyvältä päätin kokeilla harjoitusravissa istumista. Ponin ravissa on todella vaikea  istua :D Homma menee tyypillisesti näin:
Poni on herkkä
Otetaan ravia
Ratsastajan ristiselkä ei jousta
Ratsastaja pompii huonossa tasapainossa kun löysä reppu selässä ja pahimmassa tapauksessa ottaa vielä ohjasta tukea
Poni alkaa vetää herneenpalkoa nenään
Pää nousee
Selkä jännittyy
ja ravista tulee vielä vaikeampaa surkealle ratsastajalle istua

Nyt päätin ottaa ihan pieniä pätkiä rauhallista ravia ja pitää vaikka ohjan ihan löysänä etten vahigossakaan ota siitä tukea. Yritin myös valmistella siirtymiset hyvin. Istuminen onnistui heti siihen pisteeseen asti kun tempoa tuli lisää, silloin lähti painopiste vaeltamaan ja pakarat jännittymään. Mutta otettiin vaan takas käyntiin, käynnissä rennoksi ja uusi yritys. Lopulta ravailin jo kenttän ympäri kerralaan ja Ponikin ajoittain vähän rentoutui. Tälläsiä harjoitteita enemmän.

Illalla menen tuijottelemaan taas Emmin valmennusta ja tiistaina tunnille. Saas nähdä missä kunnossa ratsastuskoulun kenttä on nyt pakkasten tultua. Onneksi maneesi nousee koko ajan.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Tauon jälkeen

Olenpa tässä keskittynyt kirjoittamaan enemmän vaihtoehtoisten ammattiopintojen kirjallista työtä, eli ei ole kauheesti jäänyt aikaa tälle päivitykselle. No on tässä kuitenkin kerinnyt tapahtua. Oltiin valmennuksessakin Ponin kaa ja huonosti meni :(
Tuli joku ihme ongelma laukan nostojen kaa.
Nyt on kuitenkin taas tavoitteita asetettu:
Opettele istumaan PONIN ravissa ilman, että otat ohjasta tukea.
Laukassa jos mennään kovaa, älä jää vetämään vaan muista ulko-ohjan pidäteet ja perse penkkiin!
Muuten ollaan sitten vaan maastoiltu rauhassa ja nyt jo kerran ilman rohkaisevaa Emmin läsnäoloakin. Hyvin meni sekin vaikka Poni vähän hermostuikin kun kaveri meni laukassa ohi ja sitten piti ruveta pullistelemaan, loikkimaan ja nousemaan pystyyn. Ei ollut mitään ongelmaa kuitenkaan. Aika perus-poukkoilua missä ei ollut edes vaikea pysyä kyydissä.

Eilen kävin myös katsomassa Emmin valmennuksia. Oli Ensin Artulla Tavelassa ja sitten Ponilla Niihamassa. Kuvailin paljon ja yritin ottaa oppia. eipä sekään aika kai hukaan heitettyä ole. Seuraavaksi sunnuntaina suunnitelmissa ratsastusta, nyt van ihan Emmin ohjauksessa. Lauantaina käydään miehen kanssa Jyväskylässä koiranäyttelyssä tapaamassa yhtä kasvattajaa, jolta mahdollisesti hurttaa hommattais. http://www.suomenbeauceron.fi/
Siinä linnki rodun sivuille.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Kuvia!

Emmi pyysi laittamaan kuvia.
Kas näin :)

Ammattilainen työssään

Sitten hieman laukkakuvia Artusta ja Emmistä:



Emmi osaa myös poseerata ratsastaessaan!



Ja lopuksi oli pakko laittaa kuva viimekesäisestä varsasta ja hänen ergonomisesta syömisestään. (kuvaaja ei ole osannut rajata kun varsaparan peppu on leikkautunut vähän ulos kuvasta)

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Ronkelius iskee!

Tiistaina kävin Ponilla taas maastoilemassa oppaana Emmi ja seuralaisena Marge. Ponilla on kyllä miellyttävä laukka jossa on tosi helppo istua kevyessä istunnassa. Poni kun ei ole tippaakaan etupainoinen niin pysyy omakin tasapaino hyvin. Tallihommat siihen taas päälle ja sitten ratsastustunnille.

On ollut kova motivaation puute käydä tuolla tunneilla kun kenttä on huonossa kunnossa, on pimeetä ja pitkä matka. Nyt kun vielä saa ratsastaa niin hyvällä hevosella niin nuo ratsastuskoulun hepat tuntuu ihan kauheilta. Nytkin menin pikkusella russ-ponilla, joka saa ilmaisesti tehdä aika lailla mitä lystää alkeistunneilla. Niitähän se tekee paljon kun on niin sopivan kokoinen pienemmille. Muuten ihan symppis poni mutta kamala jyrä! Mitkään pidätteet ei alkuun mennyt lävitse, pää vaan tuli syliin mutta mitään reaktioo ei mennyt jalkoihin. Lopputunnista kun otin sitten vaan rohkeesti teräviä pidätteitä ja myötäsin nopeasti niin alkoi meno hidastua. Mentiin tehtävää jossa piti tulla pieni pätkä pohkeenväistöä ja nostaa siitä vastalaukka. Ilmeisesti Nokkosen oli vaikea ymmärtää alkuun miksi hän ei saa rynnätä perään kun kaveri edessä lähtee laukkaamaan. Laukat kyllä nousi hienosti varsinkin lopputunnista. Oikein sellasia kivoja ylöspäin lähteviä ponnistuksia.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Poni on paras!

Jääny tässä jokuselta päivältä kirjottelematta kun on muka ollut niin kiire.
Viikonloppu oli ja meni ja perjantaina maastoiltiin Ponin kaa Emmin ja hänen siskon Idan seurassa ainakin kahden tunnin lenkki pitkin harjua. Koko seutu on kyllä hienosti täynnä kaiken maailman maastoreittiä ja lenkkipolkua ja jopa merkittyjä ratsastusreittejä, mutta nyt tuntuu lähinnä siltä etten opin niitä ikinä kun tietä menee ristiin rastiin joka suuntaan. Niin ja valaistuilla teillä ei saa ratsastaa :D
Mutta hienoa oli ja maisemat oli komeita vaikka meinaskin harjun rinteellä iskeä korkean paikan kammo. Hui!
Lauantaina piti Ponilla olla vapaapäivä mutta Emmi viestitti että voidaan mennä maastoon käppäileen jos haluan liittyä seuraan ja tottahan halusin. Tehtiin reilun tunnin lenkki ja taas olin ihan pihalla että missä mennään ja mitä polkua. (epätoivo!)
Sunnuntaina olikin sitten ensimmäinen kunnon valmennus Ponilla. Mentiin Katille traikulla (sama Kati siis jolta vuokrasin Pilkettä) ja tuupittiin siellä koulua. Sain tosi paljon siitä valmennuksesta. Ihan ehdottomasti on kirjattava ylös nämä neuvot.

1. Keskity olemaan itse rento. Jos keskityt vaan saamaan hevosen rennoksi, jännityt itse. Kun rentoudut itse, hevonenkin rentoutuu.

2. Kun kevennät, älä liikuta ylävartaloa eteenpäin vaan ylöspäin. Vain lantio menee eteenpäin. (Tämänkin jouduin tekemään niin että tuntui ihan siltä että nojaan hulluna taaksepäin ennen kuin Kati sanoi että nyt on hyvä, mutta eipä mennyt enää pohje liian taakse)

3. Elävä tuntuma. Liikut niitä sormia. Älä jää vetämään. (Tämä toteutui ensimmäistä kertaa hyvin sunnuntaina)

ja sokerina pohjalla ehkä paras mielikuva.. ikinä.
Valitin etten saa keskivartaloa napakaksi ilman että pakarat ja reidet jännittyy ja avot kun Katilla oli ehkä paras neuvo.

3. Kuvittele vähän niikun olisit sontimassa. Vatsalla jännität, mutta perse on rento ja leviää satulaan. Ja kuvittele että sulla on oikein läski perse.

Varsinkin viimeistä toteuttaessani ja keskittyessäni oman kropan rentouteen ihan rauhassa Poni alkoi kulkea ihan uudella tavalla ja nyt pystyiin jo ratsastamaan pohkeella jopa eteen kun askel piteni oli rento.

Perjantain maastolenkin jälkeen Poni ja Arttu tekee tuttavuutta.
Sunnuntai viimeisteltiin tallihommilla ja tallin pihalle tilatulla pizzalla joka imuroitiin Emmin ja Idan kanssa. Kyllä oli opettavainen ja ihana valmennus. Veikkaan että on hyvä päätös olla menemättä enää ratsastuskouluun. En oikein enää edes odota noita tunteja niin kuin Ponilla ratsastelua. Poni on paras! Ja ensi perjantaina muuten uudestaan Katille valmennukseen.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kiirusta pitää, mutta intoa riittää (ainakin heppahommiin)

Maanantaina kävin päivällä Vilman kanssa heittämässä maastolenkin. Vilma ei olis millään malttanut ravata rauhassa vaan piti kahkottaa ja jalkojakin tuntui olevan liikaa. Loppumatkasta reenailin käsihommia ja sain Vilman ihan maasto-olosuhteissakin kivaan muotoon. Päiväsaikaan vaan kun on yksin niin ongelmaksi muodostuu enemmän sen hevosen kuntoon laittaminen. Talli on kamala paikka olla yksin vaikka ruokaa olis naaman edessä valtava kasa. Pitää pyöriä ja huudella korviavihlovasti kavereille. Raasu :)

Tiistaina olikin ratsastustunti. Kauheita rääkkejä pitää tuo uusi ope. Olin ihan hiessä kylvetetty tunnin jälkeen, vaikkei ollut edes takkia päällä. Alla oli tyypillisesti laiskemmanpuoleinen heppa, jolla olikin yllättäen vauhtivaihde päällä koko tunnin. Myönnän suoraan etten ratsastanut tunnilla mitenkään hyvin, koska tehtävä oli niin nopeatempoinen, enkä oikeastaan keskittynyt kuin siirtymään oikeassa kohdassa oikeaan askellajiin ja tyyli oli vähän sinnepäin. En istunut nostoissa kunnolla alas, enkä saanut kättä rauhoittumaan. Alkuun meinasi satulakin lähteä alta. Hillevi on niin tynnyrimäinen muodoltaan, että vaikka satulavyön kiristäisi kuinka kireälle, satula seilaa vähän puolelta toiselle. Oli pakko pysähtyä kesken kaiken ja kiristää vyötä. Kännykkäkin tippui kesken tunnin sinne kuraiseen kenttään. Kamalaa sähläystä. Lopputunnista tehtiin ns. "vapaita tehtäviä" ravissa ja käynnissä. Tein aina toisen pitkän sivun avoa ja lyhyeltä sivulta käänsin aikaisemmin ja pyrin väistättämään uralle. Sain tässä Hillevin ihan hyvin kuulolle ja pystyin keskittymään huomattavasti enemmän omaankin tekemiseeni.

Tänään kävin Ratsastamassa Ponilla.
Ihana hevonen. Joka kerta oon vaan tyytyväisempi ja tyytyväisempi kun käyn siellä. Ja mukavampaa omistajaa on vaikee ees kuvitella. Kauheeta ylistystä, mutta ansaittua. Emmi anto kentällä vähän ohjeita kun ratsastin ja lykkäsin hälle kamerankin käteen että ota kuvia, kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Poni oli eilen saanut kraniosakraaliterapiaa joten otettiin rauhallisesti. Alku oli tosi nihkeetä. Ei meinannut millään tulla sitä fiilistä mitä aiemmin. Toki vaadin itseltänikin enemmän, mutta silti... Pohje on liian takana, kevennys liian mahtipontista ja laajaliikkeistä ja se KÄSI ALAS! Erotuksena kevääseen on se, että nyt pysyy jo sisäkäsi alhaalla, mutta ulkokäsi nousee jatkuvasti. Tarvisin sellasen mielikuvan jatkuvasti, että jos kuvittelet käden olevan alhaalla, laske vielä kymmenen senttiä. Lopulta Emmi kiipesi itse selkään ja sanoin että tee ja selitä samalla mitä teet. Tämän jälkeen hyppäsin itse selkään. Otettiin toinen kierros ja voilà: alkoi ravi sujua. Tottakai Emmikin oli tästä niin tyytyväinen, että unohti ottaa niitä kuvia. Kuvat oli siis kaikki siitä kun mentiin ihan paskasti. Mutta pääasia että tuli otettua. Taas konkretisoitui virheet kivasti. Ja oli muuten ekat kuvat Ponista. En tiä ees kehtaako noita kuvia laittaa, mutta eipä tätä kukaan oikein luekkaan ja mainetta ei ole jota menettää joten laitanpa kuitenkin.

Pohje takana ja varpaat harottaa ulos


Tässä koitettiin vaan saada Poni katsomaan kameraan, mutta kivaltahan se näyttää :)

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Koko päivän menossa

Tänään oli ohjelmistossa ratsastusta Ponilla, viimeinen tapaaminen Pilkeen kanssa ja äidin ja isän luona käynnit (asuvat eri paikoissa). Tiesin että myöhään menee mutta yli yhdeksän tuntia pelkällä aamiaisella alkoi jo tuntumaan aikas pahalta.

Mentiin Ponilla maastoon ja omistaja tuli mukaan kaverinsa uudella arabilla. Mentiin harjulle ja pyörittiin siellä montussa ensin koulukiemuroita. Mun tarvii saada mun käsi paremmaksi. Reenailen tässä nyt kotonakin sitä että rentoutan koko käden hartiasta ja lavasta asti. Ongelman ydin on ilmeisesti siinä, että lapa ja hartia on lukittuna, jolloin koko käsi jännittyy, Hiottiin vähän siirtymisiä käynti-seis, niin että Poni pysyisi muodossa. Noin 50% meni hyvin ja lopuissa oli jotain sanomista. Kaikkein hienointa oli huomata kuinka täysipäinen Poni on maastossa. Hieno homma kun tykään itsekin maastossa mennä.

Pilkeen ratsastuksen kanssa tuli aikatauluongelma joten nappasin vaan hepan köyden päähän ja lähdin puolen tunnin taluttelulenkille. Pilkekin on nyt paremmassa kunnossa ja kuulemma "oma itsensä". Huomasin itsekin että se oli tarmokas ja aktiivinen ja kaikki maastakäsittelyjutut meni paljon paremmin. Kunnioitti mun tilaa ja oli hienosti kuulolla. Hidastelin, pysähtelin ja kiihdytin tahtia ja Pilke seuras hienosti esimerkkiä.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Uusi vuokraheppakokelas

Kävin nyt jo eilen kokeilemassa vuokraheppakokelasta ja taisin rakastua. Laitoin ilmoituksen nettiin ja heti samana iltana soitti nuori eläinlääkäri ja sanoi ostaneensa itselleen juuri toisen hevosen ja täten tarvitsevan liikuttajaa toiselle hepalleen. Kyseessä oli 6-vuotias trakhener-tamma "Poni", jonka taso on kyllä reippaasti omaa tasoani parempi. Kävin kokeilemassa heppaa eilen ja sillä oli varsin valloittava luonne ja sain sen kulkemaan nätisti muodossa kaikissa askellajeissa. Siirtymisissä meni vähän plörinäksi, mutta ekaksi ratsastuskerraksi hyvä.
Hintakin oli niin nimellinen että lompakko taitaa viedä nyt tämän hepan pariin :)
Omistaja halusi että maksaisin ainakin maneesivuokran läheiselle Tavelan-tallille ja itse ehdotin vielä kengitystä päälle. Ehtona oli että kävisin Ponin kanssa valmennuksissa. Tästä heräsikin miete, että jos käytössä olisi noin kovatasoinen heppa, jolla saisi ja pitäisi valmentautua niin onko tässä nyt vuodenvaihteen jälkeen enää mitään järkeä mennä ratsastuskouluun. Arvelisin että paremmin kehittyisin jos kävisin edes kerran kahdessa viikossa valmennuksessa noin osaavan hevosen kanssa kun kiertäisin porukan mukana kenttää ties millaisella hevosella milloinkin. Vaihtoehtona olisi myös käydä läheisellä ratsastuskoululla tunneilla Ponin kanssa.

Ja kun lähdin eilen sieltä tallilta, Poni tuli pihattonsa aidalle, katsoi mua ja hirnahti. Selvä merkki eikös vaan :)

torstai 27. lokakuuta 2011

Pettyneenä mutta oikean päätöksen tehneenä

En saanut viimeyönä unta kun mietin mitä teen tulevaisuuden suhteen Pilkeen kanssa. Koska mua ajaa tallille ratsastuksen haastavuus, uuden oppiminen ja yhteinen aika ihanan eläimen kanssa, enkä tuntenut näiden asioiden täyttyvän Pilkkeen kanssa, päätin nostaa kissan pöydälle ja jutella Katin kanssa. Selitin etten saa mitään yhteyttä Pilkeeseen (olen sille ihan pelkkää ilmaa) ja se tuntuu olevan luonteelta sellanen ettei meillä vaan synkkaa. Sanoin myös etten halua missään nimessä olla luovuttaja ja kysyin neuvoa onko mitään tehtävissä vai onko vaan viisainta siirtyä elämässä eteenpäin. Kati ymmärsi hienosti mitä tarkotin ja sanoi että on sen vähän huomannutkin. Hän oli sitä mieltä että kaikki ei sovi toisilleen ja siihen on vaan näyrryttävä. Parempi on että tallihommissa on positiivinen sävy. Hevonenkin kuulemma aistii sen jos ei ole hyvä mieli.

Puhuin myös siitä että tunnen oloni tosi epävarmaksi tuolla tallilla. Siellä on tosi tarkat säännöt ja olen vielä vähän ulkona niistä ja porukkakin mitä siellä enimmäkseen näen on ihan senioreita, siis minuunkin verrattuna. Koska tunnen itseni ihan kakaraksi se vaikuttaa mun itseluottamukseen ja itsevarmuuteen , joka taas puolestaan vaikuttaa mun hevosen käsittelyyn ja ratsastukseen. Kati vähän nauroi tälle (eivät muka ole niin osaavia kun kuvittelen), mutta sanoi että ymmärtää. Sovittiin että ollaan tekemisissä, ja että Kati voi pitää vielä toisinaan tunteja mulle jos haluan, mutta näillä puheilla menen sunnuntaina viimeisen kerran ratsastamaan Pilkkeellä.

Ja tottakai siitä kun lähdin ratsastamaan niin heppa oli tosi tarmokas ja hyvän tuntuinen ratsastaa. Luonteessa en huomannut mitään muutosta toisin. Käynnissä mentiin edelleen. Kierrettiin pelto ja kun tuntui niin hyvältä, niin käytiin vielä kentällä kiemurtelemassa. Lyhyesti kahdeksikkoja ja kiemurauria, sekä lopuksi koitin vaan ihan puolivakavissani parit takaosankäännökset. Olen tosi huono niissä mutta kappas kun hevonen hoksasi heti mitä hain ja nätisti meni. Siihen olikin hyvä lopettaa.

Vuorossa on siis hissuksiin kattella uutta vuokraheppaa. Nyt yritän löytää sen oikean joka on:
  • "tarpeeksi" osaava eli mielellään vähintään helppo C ja kaikki päälle on plussaa
  • ei nyt tarvitse pomminvarma olla mutta sellainen joka uskaltaa yksinkin lähteä maastoon eikä kyttää ihan kaikkea
  • budjettiin sopiva
  • terve
Erityisesti kiinnitän nyt huomiota siihen että hevonen olisi:
  •  sosiaalinen, utelias, kiinnostunut ja lempeän rapsuteltava ystävä

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kuravellissä esteitä

Eilen oli koulusta vapaa, joten kävin päivällä ratsastamassa Vilman. Mentiin kentällä taas, mutta nyt ei toiminut ihan niin hyvin kuin viimeksi. Käynnissä sain hyvin kuulolle, mutta ravi ja erityisesti se vaikemapi (eli oikea) kierros oli hankalaa. Kuolain alkoi kolisemaan suussa ja asetuksesta saati taipumisesta ei ollut tietoakaan. Otin kuitenkin askellajit läpi ja sen jälkeen tein paljon käyntihommia: kiemurauria, kahdeksikkoja ja etuosakäännöksiä. Puhuttiin Leenan kanssa että Vilmalle voisi harkita uutta kuolainta. Mahdollisesti kolmipalaa ja ohuempaa. Vilmalla on todella paksu kuolain tällä hetkellä. Se on paksumpi kun mun peukalo :D Viime talvena oli varavarusteet hetken käytössä ja niiden suitsissa oli kuparirolleri ja Vilma toimi mun mielestä sillä tosi hyvin, mutta se olikin ohuempi.

Illalla oli vielä ratsastustunti jonne menin suoraan. Ilmoitustaululla luki että estetunti, enkä meinannut millään uskoa, kun kenttä on niin kamala kurakko. No saatiin sinne keskelle kenttää pari estettä, jotka tultiin ensin puomeina ja sitten esteinä aina vuorotellen vasemmalta ja oikealta kaartaen. Sain kivan hevosen joka on joskus kisannut kenttää ja on ollut ennen mammalomaa tosi ketterä. Hyvinhän se hyppäsi, mutta jäykkä se oli. Vertyi vasta viimeselle vartille kunnolla ja sitten löytyi oma moottorikin paremmin. Pevona on aina ollut vähän hidas vertymään, mutta jotenkin nyt pitkän loman jälkeen vielä korostui.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Reissu pohjanmaalle

Käytiin miehen kanssa jokavuotisella metsätys ja mökkeilyreissulla Kauhajoella. Samalla pääsin Uutteraa moikkaamaan. Harmi vaan että Uutteralla oli otj:ssa vähän nestekertymää, mutta koska ei ontunut eikä arkonut niin rauhassa sai mennä. Tehtiin Hetan ja Puten kanssa hienossa kuulaassa syyssäässä mukava lenkki. Heta tuli kärryillä Puten kanssa, kun oli onnistunut polvensa telomaan eikä voinut ratsastaa. Uuttera oli yhtä ihana kun musitinkin ja Heta toitotti kokoajan miten mun pitäisi se ostaa. Itse taas yritin puhua Hetaa ostamaan Uutteran. Olisi niin mukava kun Uutteran ostaisi joku jonka tunnen, jotta voisin sitä ehkä vielä joskus nähdä.

Seuraavana päivänä raahasin mieheni mukaan tallille. Heta tuli taas kärryllä mukaan mikä olikin varsin hyvä. Yritettiin mennä miehen kanssa kakspäällä ilman satulaa, mutta eihän siitä mitään tullut kun ei tuo ukko ole hevosen selässä paljon ollut, ja Uutteralla ei selvästikkään riittänyt huumorintaju meidän säätämiselle. Alkumatkasta jo alkoi takapää pomppimaan sen verran, että passitin miehen Hetan kaveriksi kärryille. Parempi niin. Otettiin rauhallisia pitkiä ravipätkiä ja sen kyllä tuntee vatsalihaksissaan. Enemmän pitäisi mennä ilman satulaa kun ottaa niin kivasti keskivatalon lihaksiin. Paras tunne on kun tietää tehneensä jotain.

Kamalan haikeaa oli Uuttera jättää, ja harmi että kamerakin jäi kotiin eikä kuvia saanut, mutta muistot säilyy aina.  

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Viimeinen rypistys ennen vapaapäivää

On lomailu rankkaa. Lähdin tänään ennen kymmentä kotoa ja palauduin seitsemän maissa. Ajoa on takana varmaan 150km. Kävin aamulla anopin kanssa Ikeassa shoppailemassa verhoja uuteen taloon. En ole järin hyvä shoppailija. Ahdistun tosi helposti. Johtuu varmaan siitä että rahaa ei oo koskaan tarpeeks.

Pakollisten touhujen jälkeen menin ensin ratsastamaan Vilman. Ajattelin eilisen hienon kenttäsession jälkeen mennä maastoilemaan, mutta täti oli keräänytkin ihan uskomattoman määrän virtaa. Vilma on siitä hassu, että siitä ei huomaa sitä kun lähtee. Se on jopa tahmea aina alkuun. Ihalee vaan maisemia ja katselee ympärilleen, mutta ensimmäisen ravipätkän jälkeen alkaa kamala tättähäärääminen ja aina kun pyytää ravia tarjolla on ensin vähän kiitolaukkaa. Onneksi pärjään Vilmalle ihan hyvin. Se uskoo kyllä _yleensä_ aika helposti, eikä ole lähtenyt enää pitkään aikaan tosissaan viemään. Oli kuitenkin aika raskasta tapella joka käänteessä sen kanssa. Enpä siis oppinut siinä muuta kuin tomeruutta ja pitkäjänteisyyttä.

Vilman jälkeen ajoin suoraan ratsastamaan Pilkkeen. Se sen ihmeellinen niskapatti on jo melkein hävinnyt, ja hieroja oli vaan antanut puhelimessa ohjeet, että käyntiä miel. pitkin ohjin ja arnikaa vaan päälle ratsastuksen jälkeen. Jos ois oma hevonen niin olisin kyllä niin huolissani tollasesta niskaan nousevasta patista, että haluaisin kyllä kuvat. Noh kyllä he varmaan tietää mitä he tekee kun kokemustakin on ihan _vähän_ vaan enemmän ku mulla :D Kävin sitten ilman satulaa käppäilemässä pellolla ja metsässä kiipeilemässä. Kaatosateessa tietenkin. Kotiinpäin Pilke yritti oikein ravailla välillä erityisesti sillon kun sato vähän kovempaa. Käytiin siksi vielä kentälläkin pyörähtämässä pari kiekkaa, ettei vaan tuu sellasia ajatuksia että kiirehtimällä pääsee talliin.

Ei siis mitään ahaa -elämyksiä tältä päivältä. Olokin on kyllä ollut tosi kökkö (anoppi varmaan myrkytti mut :D) Olen touhunnu niin paljon tän talon kanssa ja nyt lomalla tulee ratsastettua niiiiin paljon enemmän kun normaalisti, että kroppa on ihan ihmeissään.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kenttähommia Vilmalla ja ratsastustunti

Menin aamusta ratsastamaan Vilmalla ekaa kertaa uuden kotitallin kentälle. Leena (Vilman omistaja) ja Vikke olivat seurana kentällä. Muutaman kerran aikaisemmin ollaan käyty entisen tallin lähistöllä kentällä vääntämässä, ja näihin kokemuksiin pohjaten ei ollut odotettavissa mitään mukavaa. Sanoinkin Leenalle etten nyt ole ihan varma kannattaako, kun en haluaisi että jää paha maku suuhun, kun nykyään niin harvoin pääsen Vilmaa ratsastamaan. Siitä ei ollut pelkoa. Neiti oli ihan eri hevonen! Ennen sillä pyöri kuolain suussa niin, että kilinä ja kolina vaan kävi, turpa oli kohti taivaita ja pitkällä sivulla piti aina lähteä kaahottamaan (jalat satunnaisessa järjestyksessä).

Nyt oli heti alusta asti  rauhallinen, ei hätäillyt eikä suusta kuulunut ainuttakaan kolahdusta. Keskityin käynnissä rentouteen ja rauhallisuuteen ja lopussa hain vähän pyöreyttä ja onnistuin! En olisi uskonut kun vielä puoli vuotta sitten kentällä tuijotettiin taivasta, oli askellaji mikä hyvänsä. Ravin kotin saada mahdollisimman hitaaksi ja rennoksi. Alkuun oli tahdin kanssa ongelmia, mutta hyvin se lähti sujumaan varsinkin välikäynnin jälkeen.
Laukka on Vilmalle vaikea mennä rauhassa ja se kaatuu helposti sisäpohjetta vasten niin paljon, että pelkään sen kaatuvan. Nyt kaatuminen oli vähäistä. Turpa nousi valitettavasti heti ja kamala puhina ja tohina oli päällä. Keskityin saamaan laukan vaan mahdollisimman hitaaksi ja kun tuli pätkä hidasta laukkaa, kehuin kovasti ja otin raviin. Tuli muuten tosi hyvin laukan jälkeen taas kuulolle, mikä on kanssa ollut ihan mahdottomuus ennen. Olen siis tosi tyytyväinen. Leena otti pari kuvaakin joista tässä yksi.

Oma istuntahan on ihan perseestä, jonka valokuvat tuo ikävästi kyllä esille. Josta seuraa Note to Self: Yritä saada jatkossa hevonen eteen ja alas, itse sinne ei kuitenkaan tarvitse mennä.
Olin kuitenkin niin ylpeä Vilmasta. Vilma sai paljon rapsuttelua ja pari herkkuakin.
Yleensä Vilma pysyy kiltisti karsinassa. Tänään tosin piti mennä maistamaan kaverin heiniä vastapäiseen boxiin
Ratsastustunnilla mentiin aivan pilkkopimeässa maastoon. Hullua hommaa. Kai ne ohjaajat tietää ne tiet, mutta itse en nähnyt edes ylä- tai alamäkiä. Hauska porukka kuitenkin ja pääsin vähän oman itseni yli, kun menin ponilla jolta olen tippunut maastossa joskus tosi pahasti. Silloin ei käynyt kuinkaan mutta kypärä meni halki kun poni nakkasi ensin alas ja juoksi sitten vielä päältä. Nyt on vuorossa hiusten harjaus (auts). Aikuinen nainen on luuhannut tallilla niin ahkeraan, että on perusasiat vähän jäänyt, eli hiukset olen harjannut viimeksi perjantaina. On aika rasta kun on tässä saunottukin pari kertaa välissä. :D

maanantai 17. lokakuuta 2011

Saikkulaisen kävelyttelyä ja paskan lapioimista

Siis Pilkkeellä on noussut sään yläpuolelta joku nikama ihmeellisesti tuossa toissaviikolla. Nyt se on jo hyvin laskeutunut, mutta ollaan oltu silti kävelyhommissa jo jonkin aikaa. Kävin eilen ja tänään puolisen tuntia pellolla kävelemässä ilman satulaa koska Pilkkeen selkä on yksinkertaisesti tehty ilman satulaa ratsastamiseen.

Melkein aina kun käyn Pilkeen liikuttamassa niin siivoan myös yhdeksän hevosen neljä tarhaa. Olaan sovittu että saan sillä valmennustunteja Katilta, joka tallia pitää ja jonka vanhempien hevonen Pilke itseasiassa on. Kati kouluttaa ongelmaLLISIA hevosia niikuin hän itse sanoo ja tuntuu olevan siinä aika pirun hyvä ainakin mitä näin lyhyen tuntemisen jälkeen voi sanoa.

Tässä olen kyllä miettinyt että aika kohtuuton määrä menee aikaa siihen tarhojen siivoukseen ottaen huomioon minkä arvoista hyödykettä vastineeksi saan, mutta koska olen köyhä ja paskanluontihan kasvattaa luonnetta(?) ei auta kun työnnellä kottareita kurassa.

Huomenna koitan mennä Vilmaa liikuttamaan päivästä ja illalla onkin ratsastustunti. Ilmeisesti mennään maastoon koska kenttä on niin huonossa kunnossa ja maneesi on vasta rakenteilla. En ihan hirveesti tykkää maastotunneista kun tykkään ennemmiin maastoilla yksin ja määrätä tahdin itse. Jonossa kulkeminen tympii.

Ja alussa oli blogi..

Päätin alkaa kirjoittamaan blogia siitä itsekkäästä syystä, että haluaisin seurata hieman kehitystäni ratsastajana ja hevosihmisenä. Vietän aikaa kirjoitellen eri vuokrahevosteni vihkoihin, mitä kaikkea olemme touhunneet ja oppineet ja totesin että eihän näistä jää minulle itselle mitään talteen, kun vihot päätyvät hevosten omistajien pöytälaatikoihin. Sitäpaitsi en ole kielellisesti tarpeeksi lahjakas kyetäkseni viihdyttämään "massoja". Kun vielä opin tämän härvelin käytön voin lisätä jopa kuvia ja videoita mikä ei tallivihkoon onnistukaan. Ensimmäiseksi olisi kuitenkin tarkoitus saada aikaan jonkinlainen esittelysivu itsestäni, ihan senkin takia että voin ITSE tarkastella missä pisteessä ollaan nyt ja mitä ehkä tulevaisuudelta odotan. Katsotaanpa onnistuuko. :)

Kuittaanpa tältä erää tähän.