maanantai 17. marraskuuta 2014

Me saamme ratsastaa!

Tänään kärrättiin viimein Bronca klinikalle. Ensin todettiin että ei onnu enää spontaanisti. Taivutettiin vähän vuohisniveltä, joka teki kyllä tammalle taivuttaessa niin kipeää että kävi vähän kahdella jalallakin, eikä saatu kuitenkaan kun kakkosen reaktio. Sitten ultrattiin, kuvattiin ja lopulta todettiin, että jännetupessa on revähtymää ja pinnallisen koukistajajänteen alaosassa on pieni säievaurio. Aikansa kuulemma ottaa tämän ikäisellä hevosella, mutta kuntoon pitäisi tulla ainakin siinä määrin kun tuollaisen harrastehevosen tarvitseekaan. Ohjeeksi saatiin, että ratsastaa saa ja mielellään pitääkin, jotta paino pysyy kurissa. Tosin loppuvuosi käynnissä. Maastoon saa mennä, mutta ei sinne kivikkoon missä tämä sattui.

Kuriositeettina löytyi myös sivulöydös, että fröökynän puikkoluu on poikki! Ilmeisen vanha ja melko siisti murtuma. Puikkoluun pää oli vain tipahtanut sentin-pari ja asettunut nätisti siihen. Tamma myös käyttäytyi äärimmäisen mallikkaasti. Sekun on sellainen kissamainen ja sulkeutunut luonne, niin huomasi kyllä että nyt kun oltiin vieraassa paikassa, jossa ei ollut muita tuttuja kuin minä, niin otti kovasti kontaktia ja haki turvaa. Ihme ettei ottanut mun järkyttävää jännitystilaa itselleen. En nukkunut kolmen jälkeen silmäystäkään ja hädin tuskin kykenin työntämään aamulla suuhuni kourallisen muroja. Klinikalla suu oli kuin autiomaa, ja välillä mietin pitäisikö oksentaa vai pyörtyä. Tamma kuitenkin oli siinämäärin emäntäänsä rauhallisempi, että röntgensetä kysyi ihmeissään, että joko se on rauhoitettu. Sanoin että ei ole, johon kundi totesi että taitaa olla aika perusjärkevä tapaus. Jälkikäteen ajateltuna joo: Töissä on vaikeampi koittaa ottaa liikehäiriötäntä sydänfilmiä muutaman vuoden ikäisestä lapsesta kun mitä oli ottaa 5 röntgenkuvaa rauhoittamattoman Broncan jalasta.

Tämä viikko pistellään kortisonia lihakseen, jotta saadaan tulehdusreaktio rauhoittumaan ja ah pääsee ratsastamaan! Aamuyön tunteina kun mielessä pyöri niitä synkimpiä ajatuksia, niin päiväänsä ei viitsisi paremmin päättää. Tekisi mieli vetää pullo viiniä ja 24 tuntia unta, mutta pitää mennä lepäämään töihin huomenna :)  

tiistai 11. marraskuuta 2014

Vielä syvemmälle rapaan

Sain oman olkapääni kuntoon ja pääsin jo vähän ratsastamaankin kun kävi seuraavaa: Pyhäinpäivän hubertusmaastossa ihastuttava herrasmies J-P Leskinen johdatteli meitä harjumaastossa, kauniissa kuulaassa pakkasaamussa pitkin Kangasalan perinnemaisemia. Kivikkoisella harjurinteellä hätähousuna teputtavan tamman jalka taisi livetä ja jotain kävi. Mitään ontumaa en huomanut loppumaaston aikana enkä vielä tarhatessakaan, mutta seuraavana päivänä sain tallilta soiton että Bronca ontuu. No ontuuhan se, ja vasemman jalan vuohsinivelessä ulkosivulla on reilun marmorikuulan kokoinen, melko kiinteän tuntuinen turvotus. Käynnissä meno ei näytä yhtään erikoiselta, mutta ravissa ontuu.

Jalkaa on nyt reilun viikon verran kylmälty ja lämppäröity ja liikunta on ollut taluttelua mahdollisimman hyvällä pohjalla eli maneesissa. Muutosta suuntaan tai toiseen ei ole tapahtunut, joten tänään varasin ajan klinikalle, jotta saisin selvyyttä mitä siellä on tapahtunut ja miten hoitaa. En tahdo oikein uskaltaa tehdä mitään ja hoidoistakin on kamala epävarmuus, kun ei tiedä mikä jalkaa vaivaa. Se selvinnee viikon päästä. Peukkuja pystyyn meille eiksjeh :)