tiistai 29. tammikuuta 2013

Sekalaisia, huonolaatuisia kuvia

Tänään Broncalla oli vapaapäivä, mutta päätin mennä ennakkoluulottomasti pesemään mammushkan häntää. Kävin suojakelien kunniaksi vaihtamassa vihdoin ne joululahjaksi saamani topparökkelit numeroa isompiin ja samalla mukaan tarttui kimoshamppoo ja selvityssuihke.

Broncalla on häntää noi kolmen hevosen tarpeisiin, joten oli jo jonkilainen temppu saada se kokonaan kasteltua. Suoritin vaahdotuksen kahteen kertaan ja myönnettäköön, ettei tulos ollut mitenkään säihkyvän valkoinen: vain hieman vähemmän ruskea. Nalle seurasi toimitusta kiinnostuneena vierestä ja sain olla koko ajan komentamassa ettei pesuvettä sovi juoda lattialta.

Tätä näkyä katselin hieman pettyneenä

Vierekkäin helmenvaalean kanssa  ja vähän kuivuneena ei näytä enää niin turhauttavalta

Tuota häntäkuvaa ottaessani huomasin olevani itse varsin kummallisesta paikkaa märkä. Oletinkin että hihat ja puntit tässä voi kastua, mutta että perse!? Eikä mitenkään vähän edes... Taivastelin ja ihmettelin tätä asiaa kunnes Lissu tajusi, että pesarin letkun päälle oli joku tallonut hokkikengällä ja siinä olevasta reiästä suihkutti  hiljalleen vettä, ilmeisesti siis koko hännänpesuoperaation ajan, suoraa persiiseeni.

Onko perverssiä pyytää tallikaveria ottamaan kuva omasta hanurista?
Näitä kuvia kännykästäni kaivellessani löysin myös pari täysin asiaankuulumatonta kuvaa, jotka nyt aion jakaa, halusitte tai ette :P

Rakas isäni ja uusivuosi hänen bändinsä keikalla

Jonkun työpäivän ensimmäisen tunnin saalis

Nalle meets BUNNIES!

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Piitkä maasto

Valmennuksen jälkeisenä päivänä mennään leppoisasti maaston.
Moni ei ehkä tekisi ihan 11 kilometrin lenkkiä, mutta mepäs tehtiin. Anu ja Salsu tuli mukaan ja lähdettiin jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Käytiin kiertämässä pohtiolammella lenkki. Pohtis on täällä sellainen paikka missä paljon kesäkaudella järkätään kisoja. Siellä on isot kentät ja ympärillä metsäreittejä, joissa on vielä pystyssä jotain iänkaiken vanhoja maastoesteitäkin, jotka on tosin niin metsittyneitä ettei niitä hullukaan enää hyppää.
Rauhassa mentiin, otettiin muutama ravipätkä joista toinen kiihtyi lopulta rauhalliseksi laukaksi :) Yksi spurttipätkä ja muuten ihan vaan käppäiltiin.

Löytyi muuten ENSIMMÄINEN asia jota Bronca vähän jännitti: silta jonka alla kuohui vesi oikein voimakkaasti. Ensin pysähdyttiin, hetki jumitettiin, sitten vähän kylkimyyryä ja lopulta muutaman raviaskeleen kanssa pelottavimman kohdan ohi. Pidin ihan löysän ohjan ja kehuin vaan kun ei mitään ylimääräisiä kuvioita tullut niin takaisintullessa ei ollut sama kohta enää vilkaisunkaan arvoinen <3

Ja on se vaan ihanaa kun se alkaa ottaa kontaktia. Alkuun se ei pysynyt karsinassa oikein millään paikallaan, aina piti sitoa kiinni kun se luikerteli edellä pakoon. Nyt lenkin jälkeen sai rahnutella ja rapsutella, Bronca tuli karsinan ovelle vastaan kun tulin sisään. Liza opetti mulle myös miten tehdään sellainen hieno pitkä letti, pitää kokeilla tässä joku ilta itse paremmin. Väläytti myös että Wääksyssä ois maaliskuussa harjotuskisat. Sinne vois ehkä vielä keritä osallistua ennenkuin mamma on ihan valtava :)

Voi olla että tarhaukseen tulee myös pieniä muutoksia. Lizan Sera on nyt jotenkin niin kiintynyt Broncaan, että ressaa aika tavalla, kun Broncan vie pois. Aateltiin että jos pistäisi sekaan vielä yhden tamman, enemmänkin oloneuvoksen virkaa tekevän vanharouva-Kilmun, niin kenenkään ei oikein tarvitsisi jäädä yksin huutelemaan toisen perään.



lauantai 26. tammikuuta 2013

Kyllä Kati vaan osaa

Kuinka hienoa oli päästä melkein vuoden tauon jälkeen Katin valkkuun: no aika pirun hienoa.
Alkuun kertoilin Broncan taustatietoja ja kerroin että meidän pitäisi keskittyä siihen että Bronca käyttää selkää oikein. Kaali vilkaisi meidän satula-asioita käydessään hieromassa tallilla ja mainitsi että Broncan selkä on sitä mallia, että sen olisi tärkeää käyttää sitä liikkuessaan oikein, ettei se notkahda vanhemmiten pahasti.

Mentiin pitkään aluksi käynnissä ja puolipitkällä ohjalla yritettiin houkutella Broncan päätä alas ja selkää ylös. Minun piti keskittyä huolehtimaan siitä, että aktivoin samalla hevosen vatsalihaksia. Jalkaani piti korjata aika paljon eteenpäin, jotta sain ratsastettua samalla myös Broncan etujalkoja niin, että saatiin askeleeseen pituutta ja samalla rentoa kaulaa ja niskaa. Mulla oli niin ihanasti pitkästä aikaa sellainen olo, että ratsastin koko hevosta ja jokaisesta oikeasta reaktiosta yritin painaa mieleeni miltä nyt tuntuu. Eikä siis oltu vielä muuta kuin kävelty :D

Ravissa tehtiin paljon voltteja. Piti muistaa huolehtia että etu- ja takapää menevät samalla reitillä. Tälläkertaa huomasin erityisesti, että vasempaan kierrokseen Bronca pääsee valumaan aivan mahdottomasti ulospäin. Se mun heikko oikea jalkani, joka Ponin kanssa aiheutti paljon laukannosto ongelmia oikeaan kierrokseen kun en saanut pohjetta kunnolla läpi, ei Broncan kanssa tahdo pystyä pitämään reittiä kunnossa.

Päivän kantavaksi teemaksi muodostui selän käytön lisäksi myös "älä jää kiinni sisäohjaan!"
Varsinkin siihen vasempaan kierrokseen, jossa Bronca tahtoi valua ulos, jäin ihan vaistomaisesti vetämään sisäohjalla, enkä millään tahtonut saada päähäni ja kroppaani sitä että asiat on tehtävä ulkoavuilla. Laukkoihin kun päästiin ja Bronca alkoi kiihdyttelemään tuntui ihan hassulta kun Kati huusi vaan kentän keskeltä että "päästä ohjaa! myötää! rapsuta kaulaa! MOLEMMILLA käsillä! Mutta näin kun teki niin kummasti alkoi hevonen rentoutua ja rauhoittua. Todettiin että parhaiten toimii kun nostaa laukan, laukkaa ihan pienen pätkän, siirtää raviin ja heti kunnon myötäys. Tällöin ravi ei laukan jälkeen ole kiireistä ja Bronca nostaa selkää paremmin ylös.

Lopuksi tehtiin vielä kahdeksikolla loppuverkassa parhaat fiilikset. Kati käski rapsuttaa paljon ja molemmilla käsillä ja säädellä ravia kevennyksellä. Tämän olin ihan jotenkin unohtanut, mutta muistan että se oli Katin lempineuvoja. Kevennyksen tahdilla sai ihan ihmeitä aikaan! Keskihalkaisijan jälkeen ei tarvinnut kuin pieni ulko-ohjan miniminipidäte ja kevennyksen tahdin hidastaminen ja hieman "raskaampana" satulaan laskeutuminen kun hevonen otti jalat alleen ja tasapainotti hienosti ennen kulmaa. Halkaisijoilla otettiin taas askeleeseen vähän pituutta ja samalla tunnusteltiin missä menee liikaa -raja. Bronca on niin herkkä mussukka. Siksi Kati onkin niin loistava kun osaa hyvin kertoa ne hetket, jossa on hyvä malli ja liike. Tätä kun yrittää tavoitella sitten omassa ratsastuksessaan niin toivottavasti ei mene ihan metsään.


perjantai 25. tammikuuta 2013

Hip hip hipppisatula

No ostin sen Barefootin. En ole edelleenkään ihan 100% vakuuttunut sen erinomaisuudesta, mutta olen vakuuttunut että se on huonoista vaihtoehdoista paras. Soitin samalla Emmalle että voi viedä sen koulupenkin takaisin Seinäjoelle minkä sain mukaan. Olen kerran sovitellut sitä ja ihan omilla amtöörimäisillä silmilläni nähnyt etten halua sillä mennä..

Meidän valmennuskuviot meni mönkään torstaina koska Kati tuli kipeäksi, joten lähdin maastoon. (Valosan aika, koira mukaan: ei voi vastustaa.) Varustauduttiin 60cm satulavyöllä, joka osoittautui silti liian pitkäksi (eikä ollut neopreenipäälysteinen mistä tykkäisin) ja geeliromaanilla.
Satula ei keikannut vaikka nousin maasta selkään, mutta edelleen vaikea sanoa miten se käyttäytyy sileällä ratsastaessa.

Hevonen on taas ollut elementissään: Satulan lisäksi olen köyhtynyt mammalle rehusäkkejä, 50cm kouluvyön ja ihka oman geeliromaanin. Mutta! Se alkaa jo seurustella mun kanssa! Bronca on selvästi ollut sellainen itsenäinen ja ei niin läheisyydestä ja lääppimisestä piittaava, mutta nyt sillä alkaa olla pieniä hetkiä, kun se tulee syliin ja haluaa seurustella. Aika pieniä hetkiä ne on ja aika kissamaisella tavalla se vetäytyy jos osoitan sille liikaa huomiota niissä tilanteissa, mutta kuitenkin.

Tässä vähän dokumenttia meidän torstaisesta maastosta:


Tässä oli vielä linssi ihan huurussa, mutta pakko oli laittaa kun oli niin hienot eläimet <3

Lenkin jälkeen

tiistai 22. tammikuuta 2013

Maastoilua

Eilen ja tänään pääsin ajoissa töistä raadettuani niitä ylipitkiä päiviä aiemmin. Valoisaan aikaan pääseminen tarkoitti siis maastoilua.
Kaveri tsekkasi maanantaina penkin ja oli sitä mieltä että ei paha, kunhan muistaa vaan laittaa tarpeeksi eteen. Ehdotti myös että tarttisin lyhyemmän vyön. En saa tuota nyt ehkä sillä 70cm kouluvyöllä tarpeeksi kireälle vaikka on viimesissä reissä vastinhihnoissa. Ja sitä geeliä koitan nyt metsästää lainaan.

Maastossa toi satula toimii kuitenkin paremmin kun hyvin. Kun menosuunta on enempi tai vähempi suoraan niin ei keikkaa kyllä mihinkään.

Koira oli eilen ja tänään mukana ja mentiin aika metsäpainotteista lenkkiä. Tuohan touhottaa siellä menemään ainakin tuplaten sen matkan mitä hevosen kanssa tulee tarvottua, eli nytkin kuuluu aika rauhallinen tuhina tuolta pedistä. Tänään otin myös pikkupätkän laukkaa, ekaa kertaa niin että Nalle oli mukana. Kyllä se vähän siitä tohkeentui, mutta pysyi kuitenkin nätisti edellä. Ehkä sillä oli eniten huoli siitä ettei tulla päälle kun kyttäili taaksepäin niin että meinasi muksahdella nurin.


Tuossa on nyt meidän tänpäiväset statsit sitten ihan SportsTrackerin tallentamana. :)
Unohdin taas laittaa tallin pihassa Trackerin päälle mutta tosta ehkä tulis just sellanen 5 kilometriä. Pellon vieressä takastullessa otettiin se laukkapätkä ja palattiin vielä hetkeksi samoilemaan tuonne metsään, johon siis mennessä käännyttiin heti. Löysin yhden haarautuvan polun (tuo eka pykämä tuossa reitissä) toisella kierroksella, mutta saatiin niin valtava määrä lunta siellä niskaamme, että käännyttiin takaisin. Bronca meni liian läheltä puuta ja mun jalka jäi puun ja hevosen väliin. Otin puusta kädelläni kiinni, ettei jalka puristuisi pahasti, jolloin tämä nuori mänty n. 10cm halkaisijaltaan luovutti koko lumisen kuormansa meidän niskaan :D Oltiin aika näyttävä näky kun palattiin tallille. :D

Huomenna Broncalla on vapaa kun mies lupas viedä mut nimppari-illalliselle ja torstaina meillä on pitkään ja hartaasti odotettu Katin valkku! Katihan opetti mua melkein koko viime talven, mutta se jäi kun Poni muutti Orivedelle Jonnan talliin.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Bronca opetusratsuna

Sisko tuli tosiaan tänään mukaan tallille ja pääsi vähän köpöttelemään Broncalla. Vähän taluttelin alkuun ja sitten koittivat mennä rauhaksiltaan kahdestaan ja lopuksi vielä hieman liinassa ravuutin. Sisko valahti kertaalleen alas, mutta onneksi laskeutui pehmoiseen lumeen ja Broncakin hokasi että kyytiläinen tippuu ja jäi ihan paikalleen seisomaan.

Mutta ei musta kyllä ole opettajaksi :D En osaa yhtään selittää toiselle mitä pitää tehdä ja miten :D

Kuvassa näkyy nyt satulakokelas. Testasin sitä itsekin. Mukavahan se on istua, mutta lähtee kanssa seilaamaan sivusuunnassa. Ja kamalan isolta näyttää tuohon pieneen selkään! vaikka on pienempää kokoa eli ykkönen. Kaveri tulee huomenna hieromaan pari heppaa meidän tallille niin pyydän sitä katsomaan ja varmistamaan ettei tuo nyt ole mitenkään huono. Sitten kokeilen geelin kanssa, josko pysyisi paremmin paikallaan. Tosi on kyllä sekin että auttais siihen luiskahteluun jos akka siellä selässä opettelis ratsastamaan. Kertoohan se vähän siitä etten istu ihan hevosen keskellä jos satula pääsee valumaan sivulle. Noh mutta koska rungollisten satuloiden kanssa tapahtuu kanssa tuota luiskahtelua niin veikkaan että Broncan selälle tämä rungoton ois kuitenkin kivempi, jos nyt vaan ei ole liian suuri. Katsotaan ja testaillaan vielä lisää

Bronca ottaa opetusratsun hommat rennosti

lauantai 19. tammikuuta 2013

Ihana maastolauantai

Ihanaa että se pakkanen vähän hellitti. Fiilistelin eilen töissä kaksi ylimääräistä tuntia sen takia etten saanut autoa käyntiin :/
Tämään mentiin Emman kanssa taas maastoilemaan. Oikein mukavaa oli ja Bronca meni lujaa niinkun tapoihinsa kuuluu, mutta sain sieltä vähän sellaista rauhallisempaakin laukkaa irti kun oikein pinnistin. Takaisinpäin köpöteltiin sellainen pitkä metsäpolku niin oli hevoseillekin oivaa tasapainoreeniä.
Emma oli ihan tulessa noista maastoreiteistä :D Meillä oli niin mukavaa!! Bronca ja Riku kulkee niin nätisti rinnatusten yhdessä ilman huolen häivää mistään ylimääräisestä.

Ulkoasu muuttui, as you can see. Itse tykkään kovasti.

Hain tänään Lahdesta Broncalle sen rungottoman koulupenkin ja huomenna se pääsee ensimmäiseksi mun pikkusiskon testattavaksi :)
Annoin siskolle (12v) joululahjaksi "ratsastustunnin" Broncalla. Sisko tykkää ihan hulluna kaikista eläimistä, mutta on lähes kaikelle karvaiselle allerginen :(
Toivottavasti tulee mukava päivä. Olen niin vähän tekemisissä tuon pikkusiskoni kanssa, että haluaisin aina että ne hetket kun tehdään yhdessä jotain ois erityisen kivoja.


torstai 17. tammikuuta 2013

Menin itseeni

Tänään oli ensimmäinen kerta kun huvitus lähteä tallille ei ollut järin suuri. Varttia vaille työajan loppuminen pomo kyselee voitko olla neljään... no joo kai mä voin tehdä kolmannen yhdeksäntuntisen päivän viikon sisään. Huoh.

Näissä päivissä on kuitenkin yleensä se hyvä puoli, että tallille raahautuminen kannattaa 100% niistäkin kerroista kun ei niin huvittaisi ja niin kävi tänäänkin. Voisin jopa väittää, että vaikka Broncan ratsastus oli hyvin lyhyt ja kevyt johtuen hurjaa vauhtia kiristyvästä pakkasesta ja ratsastajan täydellisen väärästä varustuksesta pakkaseen nähden, en ole vielä kertaakaan mennyt sileällä noin hyvin. Ja syykin oli melko selvä: Olen ratsastanut ihan tyhmästi ja väärin koko hevosta.

Mitenhän tämän nyt purkaisi niin että se olisi jotenkin johdonmukaista ja selkeää?
Aloitetaan nyt vaikka siitä että Broncanhan on aika helppo rakenteellisesti koota itseään, ei ehkä ihan rehellisesti koska voimaa puuttuu, mutta edestä kyllä lyhenee. Olen tottunut tässä aikain saatossa ratsastamaan vähän sillä tyylillä että hevonen ensin pakettiin ja sitten tehdään juttuja. Ja kyllähän Bronca on kerinyt kaulaa lyhyeksi ja samalla olen ihmetellyt kun se aukoo suutaan. Eliminoidaan terveydelliset vaivat ja raspataan vaikka piikkejä ei olekaan.
Ja se päivä kun menee selkään ihan sillä mielellä että kävellään pitkin ohjin ja ravaillaan vähän että voi edes sanoa liikuttaneensa hevosta. Otin sellaisen puolipitkän ohjan enkä välittänyt hevosen päästä tuon taivaallista. Mentiin kiemuroita käynnissä enkä vaatinut oikeastaan kun että kääntyy ulkoavuista ja asettuu. Ravissakin oli ekaa kertaa helppo jalkkarivyöllä keventää kun olin itse niin väsynyt etten tehnyt yhtään liikaa. Yhtäkkiä huomasin että mun alla on hevonen joka kulkee oikein päin, eikä ole yhden ainoatakaan kertaa aukaissut suutaan. Verryteltiin vähän volteilla kylkiä ja pyysin jo kunnolla taipumaan ja muistutin itseäni että kiitä joka ikinen kerta kun myötää, elä jää sisäohjaan kiinni. Edelleen rauhallinen suu.
Kiitos Bronca kun näytit tämän. Minä vähän ruoskin tässä itseäni ja palataan sitten (toivottavasti!) tällä samalla kaavalla harjoituksiin.

Lauantaina haen Lahdesta meille testiin ja varmaan ihan pysyvään kotiin Barefootin rungottoman koulumallisen (london) satulan ja toivon että pärjäämme sillä Broncan kanssa hamaan tappiin asti. Seuraavaksi ostan sitten kuolaimettomat suitset ja julistan itseni kukkikseksi (=kukkahattutädiksi) :D

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Raskastahan tämä on mutta onni on sen palkka

Mies on moittinut jo päivänä muutamana, että olen iltaisin poissaoleva. Myönnettäköön. Olisi monta pikkuhommaa hoidettavana, jotka vaan roikkuvat ja roikkuvat, kun en joko muista tai juuri sillä hetkellä jaksa, tai sitten ovat vaan yksinkertaisesti virastoaikaan hoidettavia eikä ole siihen aikaan keriinnyt. Ensi viikkoon on ajettu lyhkäisiä päiviä monta, joka tarkoittaa että olen tenyt täyttä kahdeksaa ja jopa yhdeksää tuntia nämä pari viikkoa. Yhdistettynä yhteensä puolentoista tunnin työmatkustamiseen, päivät ovat venyneet pitkiksi. Tallille saa ja pitää mennä kuitenkin joka päivä, koska Bronca on puolihoidolla ja kaipaa puhdistetun karsinan ja ruokaa päivittäin :)
Nallekin alkaa jo sopeutua uuteen talliin vaikka alkuun se oli hurjan jännä paikka kun se oli paljon isompi kun Jonnan talli ja hevoset saivat ne pelottavat päänsä karsinasta käytävän puolelle. Siellä oli myös kaneja ja marsuja, joita Nalle ihmetteli alkuun tavattomasti. Eilen tavattiin tallilla myös berninpaimenkoira -uros Pomo, joka oli oikein mukavaa seuraa Nallelle. Tai ehkä Nallekin osasi käyttäytyä vähän paremmin kun taannoin Emman Sepen kanssa. Ei ollut niin rasittava naamalle tunkeva kakara (Nalle siis).

Tästä tuli nyt vähän taas tälläistä ajatuksen virtaa, mutta pääasiassa lähdin kirjoittamaan ajatuksissani Broncan varsominen. Viime viikolla todellakin tajusin, että niin tuo tosiaan varsoo puolen vuoden sisään ja minä en tiedä varsoista muuta kun että ne on hurjan söpöjä. Tallikaveri antoi perusopuksen lainaan, jota olen tässä nyt yöpuhteeksi lukenut. Tästä seuraa se, että näen ihan höperöitä(höperiä?) unia. Yksi yö soitin Kyra Kyrklundille että mitä mä teen. Tosin vastausta en saanut kun kello herätti juuri sopivasti. Toissayönä varsoi naapurikarsinan Rondo (josta en muuten edes tiedä onko se tamma vai ruuna) ja samaan aikaan tarhakaveri Sera, mutta Bronca ei suostunut varsomaan. :D
Jotta saisin jatkossakin nautiskella näistä kieroista unista, pyytäisin suosituksia varsomisaiheisista ja varsan varhaiskasvatukseen liittyvistä kirjoista. Antaa tulla vaan.
Mutta onnellinen olen, sitä ei käy kiistäminen. Hiljaisessa (omaa puuskutustani lukuunottamatta) lumisessa metsässä eilen tarpoessani koiran ja hevosen kanssa, muistelin edellisenä iltana Tiinan kanssa käymääni puhelinkeskustelua. Sitä kuinka Bronca sai ihmisen, jolla on sille aikaa ja halua touhuta sen kanssa. Sitä kuinka Emma päätyi minun ja Broncan kanssa samalle tallille Rikun kanssa. Sitä kuinka hyvä mieli Emmalla ja Tiinalla on kun tuntuu siltä, ettei rakkaasta perheenjäsenestä ole tavallaan edes tarvinnut luopua. Sitä kuinka Tiina ei edes etsinyt Broncalle ylläpitäjää ja nyt ollaan kuitenkin tilanteessa jossa ei ole häviäjiä, on vain onnellisia hevosia ja ihmisiä.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Viikolopusta ja Emmin visiitistä

Viikoloppu meni Emman kanssa yhdessä tallilla touhutessa. Lauantaina lähdettiin aivan täydellisessä aurinkoisessa pakkaskelissä maastoilemaan. Testailin samalla Sports Trackeria, vähän vielä perehdyn lisää ennen kun lähden tänne linkkailemaan meidän suorituksia. Nytkin unohdin laittaa sen päälle ja oltiin jo varmaan kilometri ratsastettu ennen kuin hokasin. Yhdeksän kilsaa mentiin vähän reilussa tunnissa. Pari huikeaa laukkapätkää otettiin, joissa Riku ei pysynyt kyllä yhtään mukana :D No jäi ainakin Emman ennustamat pöllöilyt kokonaan pois kun oli kiire pikkutamman perään. Nätisti kulkivat Riku ja Bronca rinta rinnan käppäillessä. Ei ehkä kaikkien orien kanssa onnistuis..

Sunnuntaina otettiin kuvauspäivä: siitä satoa mahdollisesti myöhemmin.
Menin kuitenkin ilman satulaa ja rohkeasti jätin jalkkarivyönkin pois. Jas sen nyt kyllä tunnen kivasti keskivartalon lihaksissa. Pari kertaa tuntui että luiskahdan täältä kyllä alas. Ja on se pirullinen vaisto että pitää aina jaloilla tarrata kiinni kun tiukka paikka tulee. Paljon paremmin pysyis kyydissä kun pitäis sen pakara-alueen rentona ja käyttäis keskivartaloaan. Tämä siis muistutukseksi itselle.

Tänään kävi Emmi kopeloimassa Broncaa ja saatiin nyt ihan varmistus että on siellä baby. Emmi kauhisteli jonkin verran Broncan kasvaimia. Sillähän siis on -niinkuin arvata saattaa- kimosyöpä. Itse vaikea asettaa perspektiiviin koska olen nähnyt kyllä pahempaakin, mutta Emmi oli sitä mieltä että näistä on pakko olla tullut jo etäispesäkkeitä. Ei tietysti kuulosta kovin mukavalta ajatukselta, mutta tämä kuuluu taas niihin asioihin ,joista mun pitää vaan ottaa itse paremmin selvää ennekun päätän mitä mieltä olen. Sen nyt tiedän ettei noille ole oikein mitään tehtävissä, ja jos jotain tehdään siitä on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä. Hevonen on kuitenkin kivuton ja tyytyväisen oloinen, joten en suostu murehtimaan.

Bronca sai samalla aborttivirusrokotteen ja yks kaks yllättäen päätettiin myös raspata hampaat. Mulla ei ollut tietoa koska Broncaa on viimeksi raspattu, joten ajattelin että kai sinne nyt katsoa kannattaa. Päätettiin koittaa ilman rauhoitusta ja sehän kävi Broncalle ihan yhtä lailla kun kaikki muutkin toimenpiteet. Mun ei oikeastaan tarvinnut edes pidellä sen päätä ja askeltakaan se ei ottanut mihinkään suuntaan koko toimituksen aikana. Mitään ihmeellistä ei löytynyt. Emmi kävi kaikki pinnat kevyesti läpi ja sanoi, että on hyvät hampaat tämän ikäiseksi.

Uusi haastekin odottelisi, mutta nyt ei jaksa. Katsotaan jos tulee tylsä päivä tälle viikolle, josko ehtisin sen tehdä :)
Niin ja piti myös kommentoida yllättävää yleisöryntäystä! Onko peräti kolme vai neljä uutta lukijaa viikon sisään. Tämähän räjähtää ihan käsiin.. heh heh :)
Ei mitään tervetuloa vaan ja osa onkin ihan oikeita tallikavereita uudesta tallista.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Testing testing

Annoinpa kolme päivää vapaata että saapi oikeen kunnolla lepäillä ja lähdin kokeilemaan kuinka onnistuu rento siirtyilyreeni sen jälkeen.
Tarhasta tultiin jo ihan poikeuksellista vauhtia ja muutenkin oltiin ehkä ihan inasen tavallista pirtsakkaammalla päällä (=Tädin selkäännousu ratsastuskoulun oppilaiden silmien alla oli jokseenkin nolo. Topattuna, liian pieneltä pallilta, satulattomaan selkään, joka ei malta pysyä paikallaan. Voi se viisi sekunttia jonka mietin, että pudottautuakko takaisin maahan vai en, oli pitkä.)
Jos jotain tänään opin, se oli se että Bronca on hevonen jolle pitää keksiä koko ajan uutta tekemistä. Keksin itselleni harjoituksen joka meni jotakuinkin näin: Pitkän sivun alussa laukka, ennen lyhyttä sivua raviin ja seuraavan pitkän sivun keskellä pyshädys ravista niin että pääsee kiittämään ja siitä taas raviin. Kahden kierroksen jälkeen homma oli Broncalle jo niin tuttu että me oltais se menty vaikka mä en olisi tehnyt mitään muuta kun istunut kyydissä.

Tiedän siis jo onnistumisen avaimet meidän ekoihin (harjoitus)kisoihin. Jauhetaan vaan samaa ohjelmaa niin kauan että Bronca muistaa sen ja mun ei tarvi tehdä mitään :)

No onhan uusi haaste taas elämässä opetella tämän luonteista heppaa ratsastamaan :D
Huomenna maastoon(!), Sports Tracker päälle ja katsotaan millaset huippunopeudet tammasta lähtee!


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Hihii! Miun blogiuran eka haaste! :D

Kyseinen haaste pyörii vimmatusti lukemissani blogeissa ja on ollut siitä poikkeuksellinen, että on ollut varsin kiinnostavaa luettavaa jokaisen kohdalla.
Sain haasteen A-tiimin Airalta. Kiitokset siitä.

Tässä siis 11 kysymystä vastauksineen

1. Mikä on ensimmäinen muistosi hevosista/hevosesta?
Olen tykännyt hevosista niin kauan kun muista, mutta ensimmäisen kerran pääsin ihan lähietäisyydelle Kainaston ponitallilla Etelä-Pohjanmaalla ollessani varmaan 8 (ehkä?). Mentiin serkkujeni kanssa talutustunnille. En muista ratsuni nimeä, mutta olin riemuissani kun sain ratsastaa jo ekalla kerralla hetken ilman taluttajaa.

2. Mieluisin askellaji, miksi?
Käynti on sairaan vaikea askellaji (belive it!), ravi on ihan ok, mutta kyllä voiton vie laukka. Mentiin sitten miljoonaa tai hissuksiin. Siinä jotenkin konkretisoituu se voima joka hevosessa on. Maastossa jos vaikka jarrutkin olis hetkellisesti vähän hakusessa, ei voi kun hihitellä.

3. Mikä on eksoottisin paikka, missä olet ratsastanut? Suositteletko?
Vedän tässä kohtaa aika ässän hihasta ja vastaan Kurikka ja suosittelen! Tälläinen Pirkanmaalainen hevostelija meni ihan pähkinöiksi niistä lakeuksista ja peltojen välissä kulkevista hiekkateistä, joilla olisi voinut painaa menemään kilometritolkulla. Täällä ei pääse kun sata metriä niin on ensimmäinen sellainen alamäki vastassa että täytyy lyödä jo jarrua tiskiin.

4. Missä näet itsesi 15.6.2018?
Hmm olen juurikin täyttämässä 34. Jos homma menee suunnitelmien mukaan meillä olisi muutaman vuoden ikäinen lapsi. Jos hyvin käy, mies lentelee kotimaanlentoja työkseen. Jos Bronca on vielä elossa, se on minun oma ja siirtynyt perhehevoskäyttöön. Sillä käydään mielen virkistykseksi ja terveyden ylläpitämiseksi käppäilemässä maastossa kun äiti karkaa tallille ja perheen kesken voidaan ajella koppakärryllä. Hankin sitten "kisatykin" kun Broncasta aika jättää (jos se on enää yhtään _se_ juttu).

5. Kuka supersankari olisit mieluiten?
Kissanainen. Henkisesti hyvin epästabiili mutta ah niin ketterä!

6. Idolisi hevos/ratsastusmaailmassa?
Mun entinen työkaveri Piizu :D
Muistan vieläkin sen aloittelijan ihalun kun katselin kentän reunalla kuinka toinen meni ilman satulaa, pelkällä riimulla ja teki lävistäjällä sarjavaihtoja joka toisella. Naureskeli vaan että onpa hankalaa ku tää kuumuu niin näistä. Silloin päätin että tuo olis niin siistiä kun itse pystyisin edes joskus samaan. (Tiiän että tässä on suuri osa ihmisen ja hevosen välistä luottamusta jota ei voi opetella, mutta on sekin varsin ihailtavaa.)
Kari Vepsä on myös kovasti ihailemani hevosmies.

7. Pelkäätkö jotain eläinlajia, mitä ja miksi?
En pelkää mutta vihaan vihaan vihaan hirvikärpäsiä! En tykkää hämähäkeistä ja hirvikärpäset on vähän kun verta imeviä lois-hämähäkkejä. *puistatus*

8. Mikä on se hevostelun varuste, johon mielestäsi kannattaa erityisesti panostaa ja miksi (pl satula)?
No ei nyt varsinaisesti varuste mutta olen (Tuiskun kanssa samoilla linjoilla) sitä mieltä että kengitys on pirun tärkeä osa hevosen hyvinvointia. Hyvällä kengityksellä voi korjata, hoitaa ja ehkäistä vikoja ja vaurioita. Arvostan suuresti asiantuntevaa, luotettavaa, osaavaa kengittäjää. Ymmärrän että jollekin on henkilökohtaisesti suurta hyötyä "kurssikengityksestä" (meinaten sitä että lyö joskus irtokengän tai asuu seudulla jossa kengittäjiä on vähän ja kiven alla), mutta samalla ajattelen (ihan pikkasen) että ne syö leipää niiltä oikeasti koulutetuilta käsityöläisiltä. Hui tuli sanottua mielipide. Myönnän että tästä voi kiistellä, enkä sitä minään suurena totuutena sano, tilanteita ja olosuhteita on monenlaisia.

9. Minkä varusteen kohdalla taas mielestäsi vähempikin taloudellinen panostaminen tuottaa ihan saman tuloksen?
Kuten olen todennut: aika monen. Ja käytetty (laatu)kama on usein jees kun on ehjää.

10. Oletko enemmän rauhallinen ja kärsivällinen vai äkkipikainen ja kärsimätön? 
Hahaa. Rikon rajoja: olen rauhallinen ja kärsimätön. Mietin usein kaiken valmiiksi ja olen hyvin suunnitelmallinen. Toisinaan kuitenkin käy niin että itsestään riippumattomista syistä joutuu odottamaan esimerkiksi miestä kotiin ennen kuin voi lähteä tallille. Se aiheuttaa suunnattoman määrän jupinaa ja hoputtelua.

11. Mikä on erikoisin hakusana, jolla blogiisi on löydetty?
Niskapatti. Ei sinänsä ehkä erikoinen, mutta minua hämmästyttää että se on 2. yleisin hakusana heti blogin nimen jälkeen, jolla blogiini päädytään?! Luulisi ihmisen joka etsii vaivoihinsa(?) ratkaisua osaavan karsia hakukohteista heppablogin pois?

Haastaisin
Jennin 
ja
Emman


maanantai 7. tammikuuta 2013

Haussa pehmeämpi käsi

Lauantaina olin ekaa kertaa Broncan kanssa tunnilla. Tunnin piti mulle ennestään aivan tuntematon Titta. Meillä oli sellainen mukava "puskaratsastajapoppoo": kolme neljästä ilman satulaa. Jos sanoisin että tehtiin silmppeleitä tehtäviä, olisin ihan väärässä, mutta koska mulla on niin superhiano heppa, niin se kyllä teki kaiken mitä kuski pyysi ja vähän enemmänkin. Reenattiin puolipidätteitä, mikä olikin tosi hyvä juttu, kun ne multa meinaa aina unhottua. Tehtiin ensin siirtymisiä askellajin sisällä ja sitten askellajista toiseen. Parhaimmat wau-fiilikset sain kun nostettiin aina lyhyen sivun keskellä käynnistä laukka ja pitkän sivun keskellä siirryttiin käyntiin. Tehtiin yksi niin hieno käyntisiirtyminen!! Muistin itse valmistella hyvin, keskivartalo oli hyvin siirymisessä mukana ja hevonen jaksoi kantaa ne pari viimeistä hitaampaa laukka-askelta hyvin = täydellinen.

Muutoin sainkin sitten palautetta että ratsastan ihan liikaa kädellä, ja sen kyllä tiesinkin. En tiedä millä saisin säilytettyä kevyen tuntuman ja pystyisin myötäämään kun hevonen on noinkin reipas. Tuntuu että joka kerta kun myötään niin vauhti kiihtyy hurjasti. Titta sanoi myös että mun pitää tarkasti vahtia ettei lavat karkaa kaarteissa kun heppa palaa ns. hommiin tauon jälkeen. On keskityttävä siihen, että se liikkuu oikein, ettei tule jatkossa ongelmia. Sain kehuja keskivartalon käytöstä siirtymisissä askellajista toiseen, mutta sitten taas noottia siitä etten osaa askellajin sisällä siirtymisissä tehdä sillä kropalla ja istunnalla mitään (nokun teen kaiken kädellä!).
Broncaa Titta kehui hurjasti, ja sietääkin. On kuulemma hyvin koulutettu, ahkera tamma jota ei ikä näytä painavan.



Sunnuntaina äiti ja pikkuveli tulivat mukaan tallille. Käytin käppäilemässä pikku lenkki ja Bronca oli käsihevosena mukana. Äiti tykkäsi Broncasta kun se oli niin silminnähden kiltti. Äidillä on vähän huonoja kokemuksia hevosista kun eniten ollut lapsena tekemisissä vanhan työhevosorin kanssa, joka monenikin puheissa on näyttäytynyt melko pirullisena olentona. Pikkuvelikin (18v) talutteli pikkutammaa varsin tyytyväisenä.

Jos jollain on takataskussa jotain hirveän hyviä harjoituksia tai mielikuvia, jotka auttaisivat tuossa käden käytössä, niin kertokaahan toki.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Tunnille tarttis päästä

Alkaa olla aika palata valvovan silmän alle. Ratsastin Broncan eilen pitkästä aikaa ihan sileällä. Jessus kun se töhöttää menemään lujaa! Tästä seuraa liikaa kädellä ratsastusta, joka mahdollistaa taas käteen nojailun. Ja kun unohtaa ratsastaa pohkeella, pienikin hipaisu lähettää tammamamman huikeaan vauhtiin.

Ja satula ei tahdo pysyä selässä L Se ominaisuus joka tekee Broncan selästä mukavan ilman satulaa, saa satulan valumaan todella helposti vinoon. Satulavyötäkään ei viitsisi määräänsä kireämmälle vetää, varsinkaan kun tuollaiseen laardimasuun se satulavyö oikein kaivautuu ja tekee lyöttymiä helposti. Pakko vaan mennä ilman ja kehittää omaa tasapainoa ja keskivartalon hallintaa.

Mutta onpa laardimasu kuulemma pienentynyt! Emma palautui pohjanmaanreissulta ja sanoi, että Bronca on silminnähden laihtunut! Jee! Hyvä me!

torstai 3. tammikuuta 2013

Niin se vuosikin vaihtui...

Takana pieni hiljaiselo johtuen kaiketi enimmäkseen siitä, että koneella istumisen sijaan olen käynyt paljon keskustelua (ja itsenäistä pohdiskelua) puolison kanssa suhteessa ilmenneistä epäkohdista. Nyt on kuitenkin saatu aikaan jonkinlainen yhteisymmärrys ja toimintasuunnitelma jatkon kannalta. Normaalisti me eletään ihan hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta jotenkin molemmilla tuppaa syys-talven aikana fiilis laskemaan. Se ilmenee lähinnä omiin touhuihin keskittymisenä, jolloin parisuhteelle ei anneta eikä järjestetä aikaa. Pitemmän päälle se johtaa tilanteeseen, jossa molemmat tuntevat suhteen enemmän tai vähemmän ottavammaksi kuin antavaksi. Tämä ihan aiheen ulkopuolelta, mutta olen tainnut ennenkin eksyä aiheesta varsinkin kun kyse on henkilökohtaisesti tärkeistä asioista. Aikuisen heppaihmisenkin elämään saattaa kuulua parisuhde ja parisuhteessa on paljon liikkuvia palikoita, joita pitää välillä vähän porun kanssa asetella paikalleen.

Hevonen on sitä vastoin ihana ja ongelmaton, mitä nyt jalka on vieläkin hieman turpea. Ei ole kuitenkaan ontunut edelleenkään, joten parin taluttelupäivän jälkeen uskaltauduin maastoon. Ja jos jotain olen pikkumamman luonteesta näin lyhyessä ajassa oppinut, niin on käyttäytynyt kyllä hyvin itselleen ominaisella tavalla. Välillä ei malttaisi kävellä ollenkaan ja pitkin ohjin kun mennään, tekee aina välillä itse päätöksen että voisin vähän juosta. Ihanan mutkaton ja täysin idioottivarma. Ei ole vielä kertaakaan katsonut kahta kertaa sellaisia asioita joita on jopa ihan normaalia katsoa. Yksi suojainen päivä ratsastettiin siilon lähellä kun sieltä tuli kohisten puoli katollista lunta alas. Korva vähän kääntyi äänen suuntaan. :D
Nyt alkaa hahmottua kivasti nuo maastoreititkin. Kaveri näytti reitin Wääksylle, josta osaan itse reittejä Kaivannon sairaalalle asti.

Kävin muuten jäsenkorjaajalla. Suosittelen. Selän käsittelyn jälkeen lantiokori oikeni niin että nyt toinen jalka tuntuu ihan hassulta (olis varmaan pitänyt käsitellä jalatkin). Ja kyl on fletku olo!