On lomailu rankkaa. Lähdin tänään ennen kymmentä kotoa ja palauduin seitsemän maissa. Ajoa on takana varmaan 150km. Kävin aamulla anopin kanssa Ikeassa shoppailemassa verhoja uuteen taloon. En ole järin hyvä shoppailija. Ahdistun tosi helposti. Johtuu varmaan siitä että rahaa ei oo koskaan tarpeeks.
Pakollisten touhujen jälkeen menin ensin ratsastamaan Vilman. Ajattelin eilisen hienon kenttäsession jälkeen mennä maastoilemaan, mutta täti oli keräänytkin ihan uskomattoman määrän virtaa. Vilma on siitä hassu, että siitä ei huomaa sitä kun lähtee. Se on jopa tahmea aina alkuun. Ihalee vaan maisemia ja katselee ympärilleen, mutta ensimmäisen ravipätkän jälkeen alkaa kamala tättähäärääminen ja aina kun pyytää ravia tarjolla on ensin vähän kiitolaukkaa. Onneksi pärjään Vilmalle ihan hyvin. Se uskoo kyllä _yleensä_ aika helposti, eikä ole lähtenyt enää pitkään aikaan tosissaan viemään. Oli kuitenkin aika raskasta tapella joka käänteessä sen kanssa. Enpä siis oppinut siinä muuta kuin tomeruutta ja pitkäjänteisyyttä.
Vilman jälkeen ajoin suoraan ratsastamaan Pilkkeen. Se sen ihmeellinen niskapatti on jo melkein hävinnyt, ja hieroja oli vaan antanut puhelimessa ohjeet, että käyntiä miel. pitkin ohjin ja arnikaa vaan päälle ratsastuksen jälkeen. Jos ois oma hevonen niin olisin kyllä niin huolissani tollasesta niskaan nousevasta patista, että haluaisin kyllä kuvat. Noh kyllä he varmaan tietää mitä he tekee kun kokemustakin on ihan _vähän_ vaan enemmän ku mulla :D Kävin sitten ilman satulaa käppäilemässä pellolla ja metsässä kiipeilemässä. Kaatosateessa tietenkin. Kotiinpäin Pilke yritti oikein ravailla välillä erityisesti sillon kun sato vähän kovempaa. Käytiin siksi vielä kentälläkin pyörähtämässä pari kiekkaa, ettei vaan tuu sellasia ajatuksia että kiirehtimällä pääsee talliin.
Ei siis mitään ahaa -elämyksiä tältä päivältä. Olokin on kyllä ollut tosi kökkö (anoppi varmaan myrkytti mut :D) Olen touhunnu niin paljon tän talon kanssa ja nyt lomalla tulee ratsastettua niiiiin paljon enemmän kun normaalisti, että kroppa on ihan ihmeissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti