Käytiin miehen kanssa jokavuotisella metsätys ja mökkeilyreissulla Kauhajoella. Samalla pääsin Uutteraa moikkaamaan. Harmi vaan että Uutteralla oli otj:ssa vähän nestekertymää, mutta koska ei ontunut eikä arkonut niin rauhassa sai mennä. Tehtiin Hetan ja Puten kanssa hienossa kuulaassa syyssäässä mukava lenkki. Heta tuli kärryillä Puten kanssa, kun oli onnistunut polvensa telomaan eikä voinut ratsastaa. Uuttera oli yhtä ihana kun musitinkin ja Heta toitotti kokoajan miten mun pitäisi se ostaa. Itse taas yritin puhua Hetaa ostamaan Uutteran. Olisi niin mukava kun Uutteran ostaisi joku jonka tunnen, jotta voisin sitä ehkä vielä joskus nähdä.
Seuraavana päivänä raahasin mieheni mukaan tallille. Heta tuli taas kärryllä mukaan mikä olikin varsin hyvä. Yritettiin mennä miehen kanssa kakspäällä ilman satulaa, mutta eihän siitä mitään tullut kun ei tuo ukko ole hevosen selässä paljon ollut, ja Uutteralla ei selvästikkään riittänyt huumorintaju meidän säätämiselle. Alkumatkasta jo alkoi takapää pomppimaan sen verran, että passitin miehen Hetan kaveriksi kärryille. Parempi niin. Otettiin rauhallisia pitkiä ravipätkiä ja sen kyllä tuntee vatsalihaksissaan. Enemmän pitäisi mennä ilman satulaa kun ottaa niin kivasti keskivatalon lihaksiin. Paras tunne on kun tietää tehneensä jotain.
Kamalan haikeaa oli Uuttera jättää, ja harmi että kamerakin jäi kotiin eikä kuvia saanut, mutta muistot säilyy aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti