perjantai 27. heinäkuuta 2012

Paparazzi tallilla

Mieheni on varsin tottunut siihen, että harrastukseeni liittyy tietynlainen aikatauluttamisen mahdottomuus. Saman sai kokea mieheni lapsuudenystävä tullessaan kuvaamaan hevosia ja ratsastusta. Kymmenen minuuttia ennen lähtöä koko valmennus siirtyi tunnilla eteenpäin, kun Emmi joutui yhtäkkisesti leikkaamaan pientä kissanpentua. Hätäinen lähtö tallille vaihtui siis verkkaiseen kahvitteluun. Mentiin kuitenkin tallille ajoissa ja Heikki pääsi kuvailemaan rauhassa minun ja Ponin touhuiluja. Selvästi oli mies innoissaan ja Poni esitteli oikein herttaisen sosiaalista ja uteliasta persoonaansa myös Heikille.

Valmennuksen aiheena olivat pitkästä aikaa väistöt. Olinkin jo toivonut, että näitä pääsisi pitkästä aikaa tahkoamaan, kun väistäminen on ihan Ponin bravuurilaji. Noh huomasi että taukoa on ollut. En tiedä oliko ongelma tällä kertaa varsinaisesti edes ihan yksin minun. Ponia häiritsivät meinaan poikkeuksellisen paljon kärpäset, paarmat ja mikä pahinta kesken väistön hoksatut LEHMÄT! Mentiin aika komeaa ja lennokasta side passia puoli kentän leveyttä :D
Muutenkin Poni tahtoi lähteä väistössä vähän kaatumaan ja liike suuntautui liikaa sivulle eikä niinkään eteen. Yritin korjata pitämällä ulkopohkeen paremmin kiinni ja huolehtimalla ulko-ohjan pidätteistä, mutta jotenkin tahti hajosi tällöin murheellisesti käsiin. Täytyy kyllä sanoa, että molempiin suuntiin saatiin kuitenkin sellaiset väistöt että vau. Sitten kun se toimi niin se todellakin toimi ja tuntui äärettömän vaivattomalta. Ei vaan nyt yhtään jäänyt käteen, että mitkä palikat olivat silloin paremmin käsissä. Harmillista silloin kun tavoitteena on oppiminen ja ymmärtäminen. Laukannostot vasempaan olivat täyttä priimaa. Putoavat ehdottomasti minun ja Ponin parhaimmistoon. Oikeaan nousi joka pyynnöstä! Se on jo paljon vaikkakin kolmesta nostosta kaksi oli hirveitä rykäisyjä. Mutta pääasia että nostoavuista ei kertaakaan lähdetty kiihdyttämään ravia vaan tuli rehellinen laukka. Nyt kun nostot alkavat onnistua myös vaikeampaan kierrokseen, täytyy lopettaa se turhan voimakkaan avun tarjoaminen! Jonnakin sanoi, että ensimmäinen laukannosto meni ampaisuksi siksi, koska paketoin hevosen ennen nostoa, apu oli liian raju ja siihen yhdistyi paketin päästäminen pitkäksi josta seurasi hirveä loikka. No tästä nyt vaan tone it downia.

Ensiviikolla on toivottavasti saatavilla oikean kuvaajan kuvamateriaala eilisestä tallipäivästä. En malta odottaa!!  

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Näin meillä mennään

Pakko jakaa pari pätkää videota tästä aiheesta josta olen edelleen ihan fiiliksissä. Meidän maastoilusta Ponin ja Nallen kanssa. Nallesta on tullut aika huippu lukemaan heppaa, se osaa väistää hurjan nopeasti turvallisen (ja vähän enemmänkin) matkan päähän jos heppa säpsähtää jotain.
Toinen pätkä on ihan lyhyt ja meinaa päättyä kameran pudotukseen. Poni oli niin innoissaan lähdössä Nallen perään että pompsahti raville ja otteeni kamerasta kirposi.



Maastometsät

Otin kuvia lauantaina kävelylenkillä meidän maastopoluista. Tämä suojaisin reitti on tavallaan kuin kolmeympyräinen kahdeksikko. Siitä pääsee lenkkejä ympäri useamman kerran ja haluamassaan järjestyksessä ja suunnassa. Toki reitti ei ole mikään pitkä: kävellen sen menee tallinpihasta tallin pihaan noin komessa vartissa. Tietä pitkin pääseekin sitten kyllä vaikka kuinka pitkälle, mutta Poni pelkää lehmiä niin tautisesti ettei me olla päästy oikein koko kesänä sinne kun lehmät laiduntavat heti tien vieressä. Tarvisi olla luotettava ja uskalias kaveri mukana, että uskaltaisin edes koittaa.

Metsään!

Tässä kohdassa tulee ihan lappi mieleen vaikka en lapissa ole ollutkaan

Hiekkapohjainen "laukkamäki". Tie kaartuu mäen päällä vasemmalle ja tulee pienen alamäen jälkeen hakkuuaukealle.

Maastoeste :)

Tässä tulee usein ravailtua.

Edellinen tienpätkä tulee tähän, jossa aikaisemmin kukkivat lupiinit joka puolelle. Tästä saatetaan kanssa puskea Ponin kanssa laukassa läpi.

Crosroads
 
Lopuksi Alli ylittää maastoesteen :)

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Mukavuusalueen ulkopuolella

Tästäkin olen kuullut ja lukenut monet kerrat: Kehittyäkseen ei voi jäädä aina pyörimään mukavuusalueelleen. Joo ja myönnän että tässä ollaan pari kuukautta pyöritty juuri sillä mukavuusalueella. Vaikeammat siirtymistehtävät ollaan tehty ympyrällä omaan tahtiin niin, että esimerkiksi nostot on tehty siinä kohtaa missä hevonen tuntuu hyvältä, rennolta ja kuuliaiselta. Koulukisoihin ei niillä edellytyksillä mennä.

Torstaina valkussa pamautettiinkin sitten kertaheitolla jo kiusallisen matkan päähän (ainakin omasta mielestä) siitä mukavuusalueesta. Koko tunti touhuttiin komikaarisen kiemurauran kanssa. Ravissa alkuun keskityin vähän liikaa ulkoapuihin ettei ulko lapa karkaa, mutta taivutus jäi turhan vaatimattomaksi. Tähän Jonna puuttui ja käski tehdä välillä kaaren sisään lisäksi voltin että sain ratsastettua Ponin enemmän sisäpohkeen ympärille. Vaikeinta taaskin oli kun otettiin laukkatyöskentely mukaan. Edelleen komikaarisella kiemurauralla. Ensimmäinen kaarre vasemmalle ravissa, suoristus, oikean laukan nosto, toinen kaari laukassa, suoristus, siirtyminen raviin ja kolmas kaari ravissa. Vaikeata tässä oli se että laukka piti nostaa tietyssä pisteessä, mitä ei olla paljonkaan tehty vaan ollaan vaan odoteltu, että sekä hevonen että ratsastaja ovat valmiita. Jonna antoi kyllä luvan pyöräyttää kulmassa voltin (voltteja) ennen kiemurauralle lähtöä, mutta onhan se toki vaikeampaa valmistella oikean laukan nostoa voltilla vasempaan :D Niin ja Poni vaihtaa aika mielellään oikeasta vasempaan, huomasin. Vasemmalle laukalle tehtävä olikin taas astetta vaikeampi koska ne nostotkin onnistuvat paremmin tähän suuntaan. Lyhyen sivun keskellä nosto, ensimmäinen kaari laukassa, suoristus, siirtyminen raviin, toinen kaari ravissa, suoristus, laukan nosto ja kolmas kaari laukassa. Tehtävä oli äkkiseltään niin nopeatempoinen että jäin ihan hirveästi kädellä vetämään ja meillä meinasi mennä todella pahasti sukset ristiin Ponin kanssa. Otin pikku rauhoitteluhetken ja yritettiin muutaman kerran paremmin. Mitään ihan hirveän kauniita ja tyylipuhtaita suorituksia eivät kyllä olleet. Poni kuumui niin tautisesti, että laukannostot olivat ihan hirveitä ampaisuja ja useimmiten nopea siirtyminen noston jälkeen aiheutti hirveää turhautumista, joka purkautui heti seuraavassa nostossa taas edellistä hirveämpänä loikkana laukkaan.

Loppuraveissa tuntui kuitenkin aivan ihanalta. Hehkutinkin facebookissa miten hienoa on saada ratsastaa hevosella joka on niin herkkä ja kuuliainen, että vastaa jokaiseen pienimpäänkin apuun välittömästi ja joka keskittyy aivan 110 -prosenttisesti.

Eilen otettiin rento maastolenkki ihan kahdestaan. Sekin on kyllä hauska miten noin säpäkkä tamma voi olla niin rento ja tyyni yksin tuolla metsässä. Korvat höröllään pitkin ohjin saadaan mennä :)

Tästä lähdenkin nyt Allin kanssa taluttelulenkille metsään. Saatan inspiroitua Hupin maastokuvista ja kuvailla meidänkin maastoja. Tuli hirveä ikävä harjumaastoihin kun noita Hupin kuvia katseli!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Lainahevostellen

Omasta mielestäni aika yllättäen päädyin tänään Jonnan oppiin Allilla. Aira ja Alli ovat tulleet käsittääkseni kesäreeniin ja laiduntamaan Jonnan tallille, mutta pitäähän omistajankin päästä "laiduntamaan". Lupauduin siis Airan poissaollessa liikuttelemaan Allin pariin otteeseen. Olin jo laitumella ihan myyty kun se näyttikin ihan samalta kuin Vilma :) Pikkunen, kapeakaulainen tammuliini ja voi mitkä käytöstavat! Kysyinkin Allilta että oletko metsän pieni sieni vai hevonen kun seisot siinä kuin tatti.

Odotuksia ei ollut sitten yhden ainuttakaan. Tai no. Toivoin että edes hetkellisesti saisin hevosen pyöreäksi ja rennoksi. Vilman kanssa kenttätyöskentelystä kun on ne kokemukset että hevosen mielestä luotiviiva kulkee horisontaalisesti. Tyydyttiin menemään käynnissä ja ravissa ja teemana tuttu ja turvallinen siirtymiset. Alku tuntui hankalalta. Alli vastusteli aika paljon, eikä oikein luottanut käteeni. Kuitenkin parin ensimmäisen ravipätkän jälkeen meno alkoi muistuttamaan jo enemmän yhteistyötä. Kättä sai käyttää paremmin, kuolaimen pureskelu muuttui lussutukseksi ja pohjettakin kuunneltiin niin ettei siitä tarvinnut ampaista hurjasti eteen. Välikäyntien jälkeen sama suostuttelu alkuun, mutta sitten aukenikin jo ihan eri fiiliksiä. Muistin kehua ja jutella paljon kun muistin itse kunka usein juoksutaustaiset hevoset on hurjan hyvin ääniohjutuvia. Välillä Alli sukelsi vähän liiankin alas, mutta Jonna sanoi että se ei haittaa eikä siitä saa rangaista. Toki tasaisuus olisi voinut olla parempikin, mutta olen kamalan tyytyväinen että lopulta tein muutamat siirtymiset pyöreällä, rennolla hepalla ja jopa suunnan vaihtoja (jotka on Poninkin kanssa mulle hankalia).  Jonna kehui, että luottamus löytyi :)

Niin joo ja istuin harjoitusravissa!

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Koiralle tarha

Hurtta vietti tämän päivän ensimmäistä kertaa ulkosalla.
Sohvatappiot ovat taaksejäänyttä aikaa.
Rakas avopuoliso ja hänen lapsuudenystävänsä tarttuivat viikonloppuna piheihin, vasaraan ja lukuisiin olutpulloihin ja sattumoisin saivat jotain aikaankin.
Hieno fiilis! Itse koppi vaatii ilmojen kylmetessä pientä fiksailua ja maata olisi vielä hyvä saada siirrettyä "kaivuuesteiden" päälle, mutta koira oli hyvin pysynyt sisällä. Kotiin tullessa ihan kiltisti katseli minua mökkinsä terassilta.

Pojat töissä


Nalle tipputti huikeasti kolme kulmahammasta viikonlopun aikana. Aika huikea ero purukalustossa, kun vertaa niihin pikkuisiin luunpaloihin mitä siellä suussa pentuna oli.
Huomaa muuten hyvin selvän eron koiran vireystilassa tarhassa vietetyn päivän jälkeen. Lienee ulkona enemmän virikkeitä; hajuja, ääniä, liikettä.

Loppuun video tarhan ensimmäisestä koekäytöstä sunnuntailta. Traktori raikaa taustalla :)





lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kun rohkeasti yrittää, voi tehdä vaikka unelmasta totta

Jo ennen kun meillä oli koiraa, minulla oli haave. Se oli ihan pieni ja vähän ehkä typeräkin jonkun mielestä, mutta se oli minulle tärkeä.
Maastossa ratsastaminen on minulle erittäin tärkeää. Se vie luontoon, se on jännittävää, rentouttavaa ja kaikki murheet ja huolet jäävät metsään kun kaviot tömähtelevät pehmeästi metsänpohjaan tai hokit narahtelevat pakkaslumeen. Haavelin että voisin joskus saada tähän ihanaan idylliin mukaan myös koiran. Koiran joka kiltisti tutkisi ympärillämme hajuja tutkimassa ja juoksentelisi edellämme metsässä. Kun koira tuli taloon ajattelin, että sitten joskus otan aikani ja opetan sen kulkemaan mukana. Ajattelin että se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä.

Tänään ihan yllättäen, haaveestani tulikin totta.
Hetken arvoin otanko koiraa mukaan ja otanko Ponin vain käsihevoseksi, mutta päätin laittaa satulan ja suitset, jos tulisi sellainen kohta että voisi hetken yrittää ratsastaa ja edes kokeilla saako koiraa hallittua selästä käsin. Käveltiin pari sataa metriä ja kun kaikki tuntui menevän mallikkaasti nousin selkään. Poni säpsähti pari kertaa kun koira rynnisteli tiheästä pusikosta metsätielle, mutta hyvin nopeasti se siedättyi ja hymyillen seurasin kun saatoin Ponin korvasta katsoa missä suunnassa koira menee. Siitä eteenpäin menimme kuin tätä oltaisiin tehty aina. Avarassa mäntymetsässä polulla Nalle pysähtyi edelle odottamaan ja katsomaan meitä. Aurinko pääsi paistamaan pienestä reiästä havujen välistä valaisten koiraa takaapäin ja näky oli jotenkin niin koskettava että melkein itkin :) 

Se oli siinä. Ei ihmeellisempää kouluttamista, eikä kärsivällisyyttä vaativaa harjoittelua.
Kaikki meni kuin itsestään varmaan sen takia että Nalle on kulkenut tallilla mukana siitä asti kun meille tuli. Perustottelevaisuus on sitä luokkaa ettei ongelmia tule kun yksin saa metsässä kulkea.
Toki voisin opettaa koiran kulkemaan paremmin vain ratsukon edellä, mutta koska Poni ei korvaansa lotkauttanut vaikka koira kulki vieressä tai takana, sille ei julmettua tarvetta vielä ole :)

Olen kuulkaa onnellinen. Nih!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Lukuhuumaa ja hummailua

Pienoista taukoa taas. Olen istunut lähes kaikki vuorokaudesta löytyvät vapaat hetket nenä kirjassa kun sain mieheltä viisiosaisen kirjasarjan a Song of Ice and Fire, joka varmaan paremmin tunnetaan nimellä Game of Thrones. Kirjastotoimen johtajan tytär lukee melkein kolmekymppisenäkin vain satuja. Enpä ole ikinä lämmennyt sellaiselle kurjuuden maksimoinnille kuin Rikos ja rangaistus (kaksi kertaa yritetty) tai Hurskas kurjuus (väkisin kahlattu). Keskusteltiinkin tuossa viime viikonloppuna siitä olisiko peruskoulussa luetettavien kirjojen parempi olla ns. yleissivistykseen kuuluvia opuksia vai olisiko hedelmällisempää istuttaa nuoriin enemmän lukemisen intoa antamalla hieman vapauksia valita esimerkiksi jonkin genren sisältä. Enkä nyt väitä että kaikki "klassikot" olisivat kamalaa paatosta ja kurjuuden maksimointia. Omassa lukemistossani olen kuitenkin huomannut, että eniten viehättävät teokset, joissa todellisuus on joko täysin poikkeava omastamme tai jotenkin vinksahtanut. Teurastamo 5 ja Saatana saapuu Moskovaan ovatkin ihan suosikkejani tälläisistä klassikoista. Molemmat taitavat olla myös ilmestyessään jonkinlaista kohua herättäneitä teoksia.

Mutta kas, ajatus karkasi.
Tarkoitus oli kirjoitella viimepäivien ratsastuksista.

Keskiviikkona maastoiltiin kaikessa rauhassa. Oli muuten uskomatonta tuuria matkassa. Kotiin päästyäni kävin koiran kanssa lenkillä (osaan lukea muuten myös kävellessäni, joten tämäkin aika on tehokkaasti käytetty) ja sadetta alkoi ropista niskaan juuri kun pääsimme takaisin kotipihaan. Samoin maastolenkki saatiin suorittaa kastumatta kun sade alkoi vasta kun pääsimme takaisin tallin pihaan.
Eilen olikin sitten taas Jonnan tunti. Ja ai että kun olin tyytyväinen! Kaksi asiaa meni hienosti. Harjoitusravissa sain istuttua pitkiä pätkiä ilman että Poni jännittyi ja oikeassa kierroksessa laukka nousi joka kerta kun sitä pyysin. MUTTA harjoitusravissa huomasin, että ohjat valuvat otteestani ja laukannostoissa kaksi kertaa nousi väärä laukka. Tiedän syynkin. Harjoitusravia olen mennyt viimeisen puolen vuoden aikana niin vähän, etten oikein luottanut siihen että käteni olisi vakaa, enkä nyppisi Ponia suusta. Kompensoin epävarmuuttani löysäämällä otettani ohjista jolloin ne (kas kummaa) pääsivät valumaan turhan pitkiksi. Laukan suhteen sorruin taas lykkäämään oman "sisäkylkeni" ruttuun jolloin paino olikin ulkopuolella. Toisaalta taas laukkaa oli nyt helppo ratsastaa, eikä Poni päässyt vasemmassakaan kierroksessa kaahottamaan, mitä se helposti tekee.

Tänään ajattelin ratsastaa ihan itsenäisesti oikein kentällä :D Ollut vähän sellainen buumi viime aikoina, että yksin vaan maastoillaan, mutta maastoilun voisi nyt tehdä lauantaina.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Meille tulee vauva

Ensi kesäksi on odotettavissa (jos nyt ei mitään ihmeellistä käy) tähän maailmaan uusi Welsh part bred. Poni on siis tiineenä hienosta D-sektion Welsh orista Idriksestä. Perjantaina Emmi oli ultrannut Ponin ja todennut että vauva siellä on!!
Näin keväällä unta tummanpunarautiaasta varsasta, mutta saa nähdä mitä sieltä tulee. Innoissani olen vaikka pitääkin varmaan ensi kesäksi löytää väliaikainen opetusmestari.

Ponin sulhanen päiväheinillä

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Ponin irtojuoksutus ja koiran kadotus

Olipa rentouttavaa lähteä poikkeuksellisen stressaavan työpäivän päätteeksi vähän tallille. Mielessäni siinsi mukavaa yhdessäoloa hepoisen kanssa irtojuoksutuksen ja kentän reunojen siivoamisen merkeissä. No yritys hyvä...
Harjailin Ponia rennosti laitumella ja mukavaa oli siihen asti kun päästiin kentälle ja vähän juostiin. Kuvailin Ponia hymyssäsuin kun kentän kulmaan ulkopuolelle kiinni jättämäni koira työnsi tyhmänä lärvinsä sähköpaimeneen. Kuului uikahdus, napsahdus ja koiraa ei näkynyt enää missään. Huutelin hetken ja ajattelin tietysti että se kyttää jossain lähellä heinikossa kun yleensäkin on vapaana eikä lähde mihinkään kauas. Aloin kuitenkin hetken päästä huolestua kun koiraa ei vaan näy eikä kuulu. Jätin Ponin kentälle natustelemaan reunoilta puskevaa ruohoa ja huutelin varmaan hyvän kymmenen minuuttia kadoksissa olevaa koiraa. Oli suoraan sanottuna epätoivoinen olo. Huolesta sekaisin palasin kentälle ja mietin samalla toimintasuunnitelmaa kun huomasin koiran rynnistävän pellon reunaa pitkin kentälle päin. JeSSus että olin tyytyväinen. Ajattelin jo että saan kohta kerätä naapurustosta etsintäpartion.

Niin joo ja tosiaan, joku kommentoi viimetekstiä ja oli pahoillaan ettei voi liittyä lukijaksi koska kyseinen gadgetti on toimimaton. Huomasin nyt että silloin kun blogin aikanaan tein siitä tuli automaattisesti mallia putoajanouse.blogspot.com, mutta nyt huomaankin tässä ihan sattumalta että URL onkin nykyään mallia putoajanouse.blogspot.fi. Tämä on ilmeisesti sen mikä saa gadgetin kiukuttelemaan koska julkaisuosoite ja varsinainen URL eivät ole samat. Jos nyt joku vaan osaisi käyttää bloggeria paremmin kun minä ja viitsisi kertoa miten saan julkaisuosoitteen ja blogin varsinaissen osoitteen jotenkin täsmäämään tai fiksailtua homman niin että tuo lukijat gadgetti toimisi niin olkaa niin ystävällisiä ja neuvokaa.

Lopuksi vähän videota Ponin irtojuoksutuksesta. Koira on tässäkohtaa vielä tallella, niikuin näkyy.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kuvailuja

Sain pitkästä aikaa jotain kuvia siitä kun itse olen hevosen selässä. Olen itse aika ahkera kuvaaja, mikä siis tarkoittaa, että koneeni pullistelee kuvia aivan muista ihmisitä ratsastamassa ja tallitouhuissa.
Mentiin Jonnan tunnilla nyt ihan yksin ja aivan perusratsastusta. Hiottiin apujen käyttöä ja niitä laukannostoja. Vähän meinaa olla rajuja nostoja kun olen aika vahva sisäpohkeella. Varmistelen lähinnä sitä että laukka tosiaan nousee. Nyt meni oikeean kierrokseenkin ihan kivasti. Ensimmäinen nosto oli törkeä hyökkäys ja siitä nousikin väärä. Anteeksi Poni! Seuraava oli jo vähän parempi ja viimeinen oli jo jopa nätti. Tälläinen läpiratsastus tännään, mutta kyllä Ponin kuuma tuli.

Kuvien laatu vähän kärsi kun jouduin rajaamaan niitä aika rankalla kädellä. Emmi ei osaa ilmeisesti käyttää zoomia :)






Huomenna itsenäistä Poneilua, keskiviikkona maastoilua ja torstaina Sillanpään Tepan valmennus.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Jättiläis-Piko, hullu-Piko, rodeolehmä, ystävä...
lönkyttelee vihreämmillä laidunmailla.