Kiirusta pitää, mutta intoa riittää (ainakin heppahommiin)

Maanantaina kävin päivällä Vilman kanssa heittämässä maastolenkin. Vilma ei olis millään malttanut ravata rauhassa vaan piti kahkottaa ja jalkojakin tuntui olevan liikaa. Loppumatkasta reenailin käsihommia ja sain Vilman ihan maasto-olosuhteissakin kivaan muotoon. Päiväsaikaan vaan kun on yksin niin ongelmaksi muodostuu enemmän sen hevosen kuntoon laittaminen. Talli on kamala paikka olla yksin vaikka ruokaa olis naaman edessä valtava kasa. Pitää pyöriä ja huudella korviavihlovasti kavereille. Raasu :)

Tiistaina olikin ratsastustunti. Kauheita rääkkejä pitää tuo uusi ope. Olin ihan hiessä kylvetetty tunnin jälkeen, vaikkei ollut edes takkia päällä. Alla oli tyypillisesti laiskemmanpuoleinen heppa, jolla olikin yllättäen vauhtivaihde päällä koko tunnin. Myönnän suoraan etten ratsastanut tunnilla mitenkään hyvin, koska tehtävä oli niin nopeatempoinen, enkä oikeastaan keskittynyt kuin siirtymään oikeassa kohdassa oikeaan askellajiin ja tyyli oli vähän sinnepäin. En istunut nostoissa kunnolla alas, enkä saanut kättä rauhoittumaan. Alkuun meinasi satulakin lähteä alta. Hillevi on niin tynnyrimäinen muodoltaan, että vaikka satulavyön kiristäisi kuinka kireälle, satula seilaa vähän puolelta toiselle. Oli pakko pysähtyä kesken kaiken ja kiristää vyötä. Kännykkäkin tippui kesken tunnin sinne kuraiseen kenttään. Kamalaa sähläystä. Lopputunnista tehtiin ns. "vapaita tehtäviä" ravissa ja käynnissä. Tein aina toisen pitkän sivun avoa ja lyhyeltä sivulta käänsin aikaisemmin ja pyrin väistättämään uralle. Sain tässä Hillevin ihan hyvin kuulolle ja pystyin keskittymään huomattavasti enemmän omaankin tekemiseeni.

Tänään kävin Ratsastamassa Ponilla.
Ihana hevonen. Joka kerta oon vaan tyytyväisempi ja tyytyväisempi kun käyn siellä. Ja mukavampaa omistajaa on vaikee ees kuvitella. Kauheeta ylistystä, mutta ansaittua. Emmi anto kentällä vähän ohjeita kun ratsastin ja lykkäsin hälle kamerankin käteen että ota kuvia, kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Poni oli eilen saanut kraniosakraaliterapiaa joten otettiin rauhallisesti. Alku oli tosi nihkeetä. Ei meinannut millään tulla sitä fiilistä mitä aiemmin. Toki vaadin itseltänikin enemmän, mutta silti... Pohje on liian takana, kevennys liian mahtipontista ja laajaliikkeistä ja se KÄSI ALAS! Erotuksena kevääseen on se, että nyt pysyy jo sisäkäsi alhaalla, mutta ulkokäsi nousee jatkuvasti. Tarvisin sellasen mielikuvan jatkuvasti, että jos kuvittelet käden olevan alhaalla, laske vielä kymmenen senttiä. Lopulta Emmi kiipesi itse selkään ja sanoin että tee ja selitä samalla mitä teet. Tämän jälkeen hyppäsin itse selkään. Otettiin toinen kierros ja voilà: alkoi ravi sujua. Tottakai Emmikin oli tästä niin tyytyväinen, että unohti ottaa niitä kuvia. Kuvat oli siis kaikki siitä kun mentiin ihan paskasti. Mutta pääasia että tuli otettua. Taas konkretisoitui virheet kivasti. Ja oli muuten ekat kuvat Ponista. En tiä ees kehtaako noita kuvia laittaa, mutta eipä tätä kukaan oikein luekkaan ja mainetta ei ole jota menettää joten laitanpa kuitenkin.

Pohje takana ja varpaat harottaa ulos

Tässä koitettiin vaan saada Poni katsomaan kameraan, mutta kivaltahan se näyttää :)