Tämän lisäksi riemastuttaa se, että on töitä tiedossa heti valmistumisen jälken, jopa äitiysloman sijaisuuden verran. Silläkin rintamalla kaikki siis kivasti reilassa.
Tiistaina Vilma oli saanut uudet tossut ja lähdettiinkin Leenan ja Viken kanssa maastoilemaan. Otettiin oikein kunnon kiitolaukkapäästelyä, mitä ei ollakaan sitten Vilman kanssa tehty viime talven jälkeen. Huomas kyllä taas adrenaliinin määrän ja jalkojen tärinän perusteella että viime kiidoista oli aikaa. Loistava sekoitus jännitystä ja vauhdin hurmaa!
Ratsastustunti oli taas vähän niin ja näin. Koitin houkutella siihen perusratsastukseen, mikä opettajan mielestä ilmeisesti tarkotti ilman jalustimia menoo... Tuntiponi oli kyllä ihan kivasti kevyt kädelle ja koitti käydä välillä peräänannossakin, mutta pienimmästäkin ulko-ohjan pidätteestä eteenpäinpyrkimys katosi täysin. Koitin olla pohkeella nopea, mutta tuntiponin karaistuneet kyljet eivät ottaneet hienovaraisia vihjeitä vastaan, joten touhu meni välillä ihan inhottavaksi takomiseksi. Olisi pitänyt olla raippa, jolla olisi edes kerran saanut muistutettua miten niitä töitä tehdään. Pitänee jatkossa muistaa että: Better to have it and not need it than to need it and not have it. Ehkä mun pohje on vaan surkastunut, kun Poni (ja Vilmakin) reagoi siihen niin kevyesti..
Tunnen tarvetta laittaa kuvan, siispä laitan kuvan jonka laatu ei ole mikään 10+ mutta yritin lähinnä ikuistaa Ponin pusuhuulet :)
 |
| "Gootti-pusuhuulet" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti