maanantai 29. heinäkuuta 2013

Innokas puomipolle

Reilu viikko sitten Emmi toi meille Trekkerin rungottoman satulan kokeiluun, jonka kanssa meninkin sitten sekä tiistaina että sunnuntaina. Ei tullut siitä satulaa meille :( Harmittaa, koska se olisi kanssa ollut niin hyvä kompromissi, mutta jostain syystä se kippasi niin pahasti taakse että romaaninkin kanssa paneelien etupuolelle jäivät kuivat kohdat. Lupasin kuitenkin itselleni että ensi kesänä tilaan satula-auton ja jonkinlainen penkki sieltä olisi hyvä löytää. Kyllä tuo rungotonkin on oikein kiva, mutta siinä on myös tiettyjä ongelmia, jotka liittyvät lähinnä omaan olemiseeni siinä.

Kuolaintestissä lemppariksi valikoituivat "yllättäen" sprengerit. Niillä on nyt toistaiseksi menty ja hyvältä tuntuu!

Tiistaina tein Lissun ehdottamaa sileätreeniä, jossa otin siirtymisiä peruutuksesta. Sain ajoittain ihan mahtavia fiiliksiä, vaikka alla oli siis sopimaton satula. Niin hienoja laukannostoja en ole tehnyt ikinä Broncalla, mitä peruutuksesta tuli. Ja itseasiassa näin kun mietin, niin enpä ole tainnut koskaan millään hevosella tehdä laukannostoa peruutuksesta. Pidettiin treeniaika edelleen aika lyhyenä ja yritin vielä Lissun avustuksella saada Broncaa loppuraveissa venyttämään vähän enemmän eteen ja alas. Voi toki olla että eri satulalla olisi voinut onnistua vähän paremmin.

Sunnuntaina suuntasin ajoissa tallille, koska lauantaina korvensin itseäni talkoohommissa 8,5h pölyisellä, varjottomalla kentällä, enkä halunnut korventaa enää yhtään enempää. Kentällä oli pari puomia jotakuinkin kolmikaarisen kiemurauran suoristuskohdissa. Päätin sitten käyttää näitä hyväkseni. Ensin vähän alkuverkkana siirtymisiä ja ympyröitä ja sitten ihan varmuuden vuoksi käynnissä ekat puomit yli. Päätin ottaa puomien lisäksi siirtymiset mukaan ja menin siis puomien yli ravissa ja aina kaarteessa käyntisiirtyminen. Ekaa kertaa kun käänsin ravissa puomille, niin Bronca-muori se alkoikin röhkimään kun pieni porsas ja loikkasi kunnon loikan puomin ylitse. Meinasin itse tikahtua nauruun kun se oli niiiin innoissaan. Toinen raviylitys piti vielä ottaa vähän liioitellusti, mutta sitten tehtävä meni perille ilman loikkimista. Jopa siirtymisissä oli muutama hyvä, vaikka täytyy sanoa että suurin osa meni ihan kättä vasten. Laukassa päätin ottaa puomit pääty-ympyrällä, ja siitäkös mamma taas intoutui. Onnettomia koivupölkkyjen yli hypittiin kuin se olisi ollut puolimetrinen este ja itsetyytyväinen örinä säesti tätä kaikkea. Ylitin puomeja molemmissa kierroksissa sen verran että sain Broncan rauhoittumaan, kuuntelemaan ja odottamaan ja pysymään vielä "puomiloikan" jälkeen hallinnassa.

Hevonen oli todella hikinen tämän touhun jälkeen, mutta niin onnellisen oloinen. Otin kamat kokonaan pois ja taluttelin kentän ainoassa varjoisassa kohdassa hyvän tovin.
Nero muuten pysytteli nyt aika omissa oloissaan kentällä, se ei enää juoksennellut äidin rinnalla eikä ottanut meidän loikistakaan mitään spurtteja. Saattoi kyllä vain olla väsynyt edellispäivän helteistä, ken tietää.

Nero ja Bronca saivat laidunkaverikseen Tuule-tamman. Tuule pitää aika jämäkkää kuria ja toisaalta ihan hyvä niin kun Bronca ei oikein Neroa komentele. Kuitenkin tuntuvat tulevan toimeen ja toivotaan että tulevat jatkossakin.

Huomenna olisi tarkoitus mennä Emman ja hepojen kanssa metsään taluttelulenkille!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Miehen mallia Nerolle

Se mikä Neron luonteesta tulee välittömästi selväksi on se, että hän on äärimmäisen rohkea ja itsenäinen jo alle kuukauden ikäisenä. Tämä kävi selväksi kun pikku-ukko aloitti tutkimusmatkat oman laitumen ulkopuolelle jo toista viikkoa sitten.

Broncalla on jotenkin ihan sattumalta ollut koko kesän laidunnaapureina bestisruunat Aku ja Milo. Olivatpa vielä ennen varsomista aina kolmestaan yöt tallissa. (Aku kesäihottuman takia ja Milo siksi ettei kavereita voi erottaa.) Nero ja Bronca jouduttiin erinäisten minua tyydyttämättömien syiden takia laittamaan kahdestaan laitumeen, vaikka alunperin oli puhe että saavat seuraa aikaisemmin keväällä varsoneesta tammasta ja sen tammavarsasta. Neroa se ei kuitenkaan estänyt sosialisoimasta muiden kanssa. Äkkiäkös jätkä keksi ettei alalangassa kulje sähkö ja siitä alkoivat vakituiset vierailut ruunaherrojen luona. Alkuun sain hätäisiä puheluita ja noin 10 mainintaa päivässä että "hei sun varsa on tuolla väärällä puolella lankaa"

Hätää ei kuitenkaan ole. Bronca lähinnä huokaa helpotuksesta, eikä korvaansa lotkauta lapsosensa karkumatkoihin, tuleehan se ainakin syömään. Milo on adoptoinut Neron täysin. Se jopa ajaa naapurilaidunten hevoset pois aidalta jos ne yrittävät tulla Neron kanssa seurustelemaan. Nero etsii Milon jalkojen välistä jopa tissiä. Tämän olen itse nähnyt ja monet ovat sitä kertoneet. Maitobaari valitettavasti löytyy vain äidiltä. Aku ei ihan niin avosylin ole Neroa ottanut vastaan, mutta ei myöskään tee lapsoselle mitään. Itse olen tilanteeseen vain tyytyväinen. Ainoana harmina näen sen, ettei se opi kunnioittamaan lankoja, mutta menee sekin perille kun tutustuu vihdoin sähkölangan kanssa. Bronca saa hermolepoa, Nero rohkaistuu, saa sosiaalista kontaktia ja hevosenmallia ja ruunapojat saavat vähän äksöniä peruslaiduntamiseen.


Milo-setä vasemmalla ja Aku-setä oikealla
Poikkeuksellisesti laitan kuvan, jossa esiintyy ihmisiä joilta en ole kysynyt lupaa, mutta koska tämä kuva on meidän tallin nettisivuillakin niin oletan ettei se likkoja haittaa :)

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Ei niin putkeen mennyt ratsastuskouluvierailu

Palasin vanhalle ratsastuskoululleni perjantai-iltana tuplatunnille, joista ensimmäisellä mentiin koulua ja toisella esteitä. Tiesin jo katsoessani hevosarpajaisten tulosta että helppoa ei tule olemaan. Lantti on tuttu hevonen ennestään, joten tiesin että tiedossa on jäätävän isoa ja vaikeaa ravia sekä rautakangen niellyt hevonen, joka vetää mehut minusta aivan taatusti.

Mistä olin eniten ihmeissäni oli tunnin rakenne. Ohjattua verkkaamista tehtiin varmasti yli puolet tunnista ennen kuin pääsimme itse tehtävään, eli kolmikaariseen kiemurauraan joissa suoristusten jälkeen siirtymiset ravista käyntiin. Verkassa otettiin vähän siirtymisiä ja ympyröitä ensin tietysti käynnin ja ravin välillä ja sitten ravin ja laukan välillä. Suuren osan tunnista lohmaisi kuitenkin opettajan ihme raivarit yhdelle ratsastajalle, joka ei saanut poniaan laukkaamaan. Poni oli selvästi kokematon laukkaaja, meni herkästi ristilaukalle ja laukka oli nelitahtista kaahotusta. Ratsastajan tasosta en tiedä, mutten silti allekirjoita että tilanne olisi vaatinut pää punaisena huutamista ja raivoamista.

Itse koitin äheltää tunnin lähinnä sen parissa että sain Lantin pidettyä edes joten kuten pohkeen edessä. En jotenkin muistanut että se olisi aikaisemmin ollut noin vetelä. Mutta ihan yhtä kankea se oli kun mitä muistin. Jos yritin saada ympyröillä tahdin säilymään niin se ei taipunut hiukkaakaan, ja jos sain sen taipumaan niin eteenpäinpyrkimys hävisi. En mitenkään halua morkata hevosta, tiedän kyllä että se on osaavissa käsissä todella hieno, mutta olin aika hukassa kun yritin näitä kaikkia asioita hiki päässä tehdä ja samaan aikaan löytää sellaista ravia missä en pomppinut kun kasa perunoita säkissä. Tavallaan tiesin että pystyisin istumaan sen ravissa jos se olisi peräänannossa, mutta peräänanto oli haave vaan kun hädin tuskin sain sen pohkeen eteen. Oli toki tyydyttäviäkin pätkiä, joissa sain ensin hitaan mummoravin kautta kroppani mukaan ja jalat rennoksi, jolloin saatoin pyytää ihan pikkaisen enemmän ravia ilman että siitä tuli kaameaa töksötystä.

Ja tähän väliin löysin muuten tallin sivuilta kuvauksen Lantista, joka sanoo näin "Lantti on erittäin mukava ja osaava peruspolle, josta tykkää niin junnut kuin sennutkin. Ja se harjoitusravikin muuttuu kivaksi istua kun saa hevosen kunnolla jalan eteen." Kappas!

Toinen tunti olikin sitten esteitä. Pyysin melko vaatimattomia ja tehtävänä olikin pienten ristikoiden avulla lähestyä ravissa ja tähdätä siihen että esteen jälkeen jatketaan ratsastajan valitsemassa laukassa. Heti kävi selväksi opettajankin huomautuksista etten osaa istua yhtään kevyessä istunnassa ja ekassa hypyssä vielä unohdin katsoa eteeni mikä tarkoittaa sitä että kellahdin itse eteen kun katselin alas. Pari mukavankin tuntuista hyppyä tuli, mutta tunti oli lopullisesti pilalla kun opettaja sai toiset raivarit pienelle ponitytölle, jonka jälkeen ei mennyt aikaakaan kun kaikkensa antanut opettajatar ryhtyi oksentamaan... Sitten odoteltiin kun paikalle soitettiin naapurissa pulataikinaa väsäävä ratsastuskoulun pyörittäjä joka tuli pitämään tunnin loppuun. Siinä vaiheessa olin itse jo niin väsynyt ja kypsä että homma meni aivan sähläämiseksi enkä saanut enää Lanttia laukkaamaan. Olin niin poikki sen ravissa istumisesta että aloin puristautua jaloilla kiinni ja lopulta suoranaisesti fuskasin, nousin kevyeeseen istuntaan ja ajoin sen laukkaan.

En ole tyytyväinen itseeni, enkä kyllä oikein opetukseenkaan. Ymmärrän, että jos on kipeä, ärsytyskynnys voi laskea todella radikaalisti, mutta jotenkin tuo täysin mihinkään johtamaton raivoaminen ei saa minulta kyllä yhtään myötätuntoa. Ketä se auttaa jos olet epäonnistumisen kirteessä eikä opettaja laita sitä poikki vaan huutaa että NOSTA SE LAUKKA, RISTILAUKKAA!!, NOSTA UUSI LAUKKA! NYT LAITAT SEN PONIN SIITÄ ESTEESTÄ YLI! RAIPPAA!! Ja todettakoon siis että tämä pieni ponityttö putosi kerran näissä kieltelyissä ja huuto jatkui edelleen. Mahtoikohan edes kysyä että sattuiko. Kyllä joskus pitää patistaa ja joskus saa sanoa tiukasti, sitä en väitä, mutta kyllä äänensävystä tunnistaa agressiivisen ja turhautuneen huudon verrattuna kannustavaan komentamiseen.

No ainakin Nero ja Bronca selvisivät hienosti vuolemisesta. Tai Neron kavioille nyt näytettiin lähinnä raspia harjoituksen vuoksi. Olin ylpeä pojasta, koska oli rohkea ja jalkojen nostelu sujui. Se onkin ensimmäinen asia minkä olen eläessäni hevosvarsalle itse opettanut. Ja kyllä taas tämän jälkeen sietää olla onnellinen Broncan ratsastettavuudesta. 

torstai 18. heinäkuuta 2013

Kevyttä jumppaa

Pääsin eilen heti uudestaan ratsastamaan Broncalla. Tunsin tarvettakin, koska olen pyrkinyt siihen, että edes 1-2 kertaa viikossa liikuttaisiin, ja edessä on 6 päivän työputki jolloin en pääse tallille sellaiseen aikaan, että saisin yksin kentän käyttööni.

En tiedä oliko viisas ratkaisu heittää heti taas uudet kuolaimet kehiin, mutta näin tein ja suuhun päätyi Sprengerin Dynamic RS kolmipala. Ja hyvä niin. Vaikka alkuun käynnissä ilmeni kiukuttelua ja ei se käynti täydellistä ollut lopussakaan, niin kuitenkin aivan selkeää parannusta. Suu pysyi kiinni ja vaahtosi oikein kunnolla, mitä teki kyllä Stübbeninkin kanssa, mutta jotenkin tuli parempi fiilis tästä. Jatkettiin meidän siirtymäjumppaa, nyt ehkä enemmän keskittyen nopeisiin ravi-käynti-ravi siirtymisiin ja on se vaan mahtava hevonen. Välillä oikein kylmät väreet menee kun muistaa valmistella huolella ja tuntee kuinka takapää ponnistaa liikkeeseen ihan supertehokkaasti. Tehtiin myös harjoitusta, jonka kuulin tekevän hyvää takapään lihaksille, eli pääty-ympyrällä ympyrän kutistamista ja suurentamista. Bronca oli todella hyvin avuilla ja siirtyi juuri niin kuin pyysin ja ulkolapa oli poikkeuksellisen hyvin kontrollissa. Poikkeuksellisen hyvin tarkoittaen, että vaikka se lipsahteli ulos niin Bronca kuunteli apujani kun pyysin lavan takaisin alle. En tiedä johtuuko siitä että on niin pitkä tauko Broncalla ratsastamisessa ja olenko vaan ylipäätään niin fiiliksissä että voin sillä taas ratsastaa, mutta jostain syystä tuntuu siltä että osaan "kuunnella" ja tuntea Broncaa paremmin. Tunnen selvemmin miten minun tulee sille kommunikoida, että saan toivomani reaktion.
Olin niin tyytyväinen että annoin lopuksi laukata ihan kunnolla suoralla eteen, koska siitä Bronca tykkää!

Nyt loppuu kuitenkin ideat ja tietämys kesken ja kaipaisin lukijoilta apuja. Tavoitteena siis kevyttä jumppaa mammalle. Mitä harjoituksia suosittelet, mihin se on erityisen hyvää ja jos olet itse sitä kokeillut miten se on auttanut/tehonnut?
Rohkeasti ehdottelemaan!

*Edit*
Olin niin tohkeissani tästä treenisepustuksesta että unohdin ihan kokonaan mainita sanasen tulevasta. Huomenna perjantaina meinaan tulee kengittäjä ja myös Nero-varsa pääsee tutustumaan ensimmäiseen pedikyyriinsä. Saataa olla että kavioille ei mitään tarvitse vielä tehdä, mutta pääseepähän mukaan toimitukseen.

Heti kengityksen jälkeen kurvaan Viitikseen jossa odottaa tunti koulua ja tunti esteitä!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Shoppailua, ratsastusta ja varusteiden uudelleensijoittelua

Taisin joskus aikasiemmin jossain haasteessa mainita että vihaan shoppailua, mutta huomasin että se on huomattavasti helpompaa ja hauskempaa kun a) ei ole pakko ostaa mitään ja b) ei tarvitse ostaa itselleen mitään!

Tilille paukahti lomarahat ja olin jo päättänyt että niiden kanssa rynnätään Hööksiin. Mukaan tarttui -50% halvennuksesta Broncalle ruskeat, messinkisolkiset CH:n suitset, omenanvihreä Furbergin taiteilun sisältävä riimu ja mätsäävä riimunnaru, putsit, harjoja ja ötökkämyrkkyä. Kokeilin myös parit ratsastushousut, mutta heti alko ahdistamaan. Jos ne on muuten sopivat niin ovat pohkeista niin ***vetin tiukat ettei niitä meinaa saada riisuttua. Ja myönnettäköön, olen jo siinä iässä etten tästä ainakaan pienemmäksi tule, koska lähtökohtaisestikaan en ole valtava. :( Kenkiäkin kokeilin koska keväällä lähes 4 vuotta palvelleet eurohuntterin jodhpurit sanoivat lopulta sopimuksen irti. Ei löytynyt. Kävin Prismassa ja ostin uudet eurohuntterit :D

mahtisriimu

Tänään oli autuas vapaapäivä ja pääsin ratsastamaan päiväsaikaan ja nyt pistin kokeiluun lainaan saamani Stübben golden wings kolmipalan. Mitään ihmeparantumista ei tullut. Alku oli vähän sähläilyä, kun ei ollut  "lapsenvahtia" mukana ja Nero lähti kertaalleen omille teilleenkin. Kuitenkin päätin että nyt ollaan aikuisen hevosen selässä ja vähän pitää vaatiakin. Tehtiin siirtymisiä ensin käynnin ja ravin välillä ja ne on kyllä aina kuuluneet Broncan bravuuriosastoon, siellä ei meinaan paljon tarvitse sanoa kumpaankaan suuntaan muulla kun istunnalla. Ainoat ongelmat taisi olla siinä tuntumassa käynnissä ja ennakoinnissa. Ennakoinninkin voisi pistää omaan piikkiin jos on niin tahvo että tekee niitä koko ajan samoissa kohdissa. Paljon en laukannut. Niin vain että sain parit hyvät nostot. Oma istunta on muuten laukassa ihan hukassa, kun en ole sitä tehnyt oikein kellään missään.

Lopussa jäin vielä jankkaamaan hetkeksi sitä vasenta kierrosta, kun edelleen tuntuu siltä että ulkoavut ei vaan mee perille siinä suunnassa, eikä Bronca tahdo muka asettua. Siinäkin vika taisi olla oma, koska loppuun tein kohtalaisen pieniä voltteja ravissa ja tajusin yhtäkkiä kääntää laniota oikein kunnolla menosuuntaan. Bronca taipui, asettui ja meni oikein nätisti ilmaan mitään punkemista ja siihen lopetin. Taitaa olla kuski enemmän ruosteessa kun hevonen!

Nyt alkaa ylätallin remppa olla loppusuoralla. Nättiä tulee! Tänään sain myös ihanan avomieheni nikkaroiman oman varustekaapin tallille. Se on ISO! koska alunperin sinne piti tulla satulateline niin että satulan saisi sinne sisälle. Käytetty vaneri oli kuitenkin loppuviimein niin vempulaa ettei takaseinä olisi kestänyt pienellä alueella satulan painoa, joten teline jäi. Tallilla kuitenkin hoksasin että meidän penkki kun on rungoton, niin voin ihan hyvin säilyttää sitä nokallaan kaapissa ilman että se kärsii! Olen super-tyytyväinen kun sain ihan kaikki kamat (rehuja lukuunottamatta) samaan paikkaan! Ennen meillä oli satula, suitset, kypärä satulahuoneessa, harjapakki ison tallin ovella ja varustekaappi pikkutallin puolella. Enää ei tarvi ravata edestakaisin! Kyllä voi pienestä asiasta olla ihminen onnellinen.

Tadaa!

Alhaalla satula, suitset, riimut, narut, liinat

Ylhäällä loimet, harjapakki, jaustinvyö + muut nahkatavarat, "kemikalio", suojat, pintelit, heijastimet ja kypärä


perjantai 12. heinäkuuta 2013

Pieni pohdinta aiheesta kuolaimet(tomuus)

Mistähän sitä lähtisi tätä asiaa purkamaan, kun teoriassa voisin aloittaa jo niistä muinaisista roomalaisista, joista tosin kiellettiin koulussa aloittamasta.

No kerrottakoon nyt alkuun että ratsastin taas Broncalla torstaina ja typeryyksissäni laitoin sille kuolaimet. Ei kiva. Ei mikään katastrofi, mutta tiedätte varmaan tunteen kun tietää että hevosella ei ole mukava olla. Ravissa ja laukassa mentiin ihan ok, mutta käynti oli kamalaa, jännittynyttä ja sisälsi jatkuvaa kuolaimen alle sukeltelua ja täten tasainen tuntuma oli haave vaan.

Kotona lähdin tätä asiaa sitten vielä vähän enemmän vatvomaan. Toisaalta en ala itkemään jos meidän harrastelu tulee olemaan vain maastossa ja kentällä humputtelua, mutten voi olla vähän harmittelematta sitä ettei kuolaimettomalla ole mitään asiaa koulukisoihin. Mikä siis avuksi. No erilaiset kuolaimet. Testiin pitäisi nyt olla tulossa suoraa Aplemouthia ja erilaisia Sprengereitä. Onneksi on ystävällisiä ihmisiä jotka jeesaavat, ettei tarvitse heti olla kaivamassa omaa kuvetta, ja vielä tilanteessa jossa ei ole varmuutta onko siitä edes apua.

No tästä poiki kuitenkin se että asiaa facebookissa harmitellessani aiheutin hyvin pienimuotoisen kränän kuolaimien puolesta ja vastaan rintamalla. Sanottakoon että minulla on selkeä mielipide asiasta enkä laittaisi Broncalle enää kuolaimia suuhun elleivät koulukilpailusäännöt sitä vaatisi. Uskoisin että jopa Poni, joka loppuviimein oli minulle aika "handfull", voisi toimia totuttuaan kuolaimettomalla. Kyse on kuitenkin aivan hevosen kuolutuksen perusavusta, paineelle myötäämisestä. Moni kuolaimia puolustava sanoo, että kuolaimen kovuus tai pehmeys tulee kädestä, ei kuolaimesta ja että kuolaimettomalla voi saada pahaa vahinkoa aikaan. Oikein sovitettun kuolaimettoman ei kuitenkaan pitäisi olla nenäpiin päällä, joka kieltämättä on hauras osa hevosen kalloa. Enemmän kuitenkin ajattelen asiaa hevosen kannalta niin, että olkoonkin käsi pehmeä ja tuntuma tasainen, sen suussa on jotain sinne kuulumatonta. Vaikka se ei varsinaista kipua aiheuttaisikaan niin koitappa itse juosta coopperi pari marmorikuulaa suussa. Ei se ainakaan suorituskykyäsi paranna.

Kamalaa kun alkaa ihminen muodostaa omia mielipiteitä :D
Aloitteleva tätiratsastaja oli kuin sieni ja imi kaikki mahdolliset neuvot ja mielipiteet joojoo-asenteella. Pikkuhiljaa vaan väistämättä alkaa muodostua oma mielipide ja oma tapa tehdä asioita. Mutta annettakoon kaikkien kukkien kukkia. En ole rientämässä polttamaan kaikkien tallitovereiden kuolaimia roviolla.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Ei mulla taaskaan mitään asiaa oo, mutta kuvia on pakko jakaa!

Hyvin ovat tamma ja varsa pärjänneet laitumessa. Nero-poika on vaan niin kovin seikkailunhaluinen että käy naapurin ruuna-setien luona vähän väliä omin lupineen vierailemassa. Selvästikään tämä ei ole Broncan ensimmäinen, eikä ensimmäinen itsenäinen tutkimusmatkaaja, koskapa huolenilmaukset kaksiviikkoisen poijan perään ovat varsin maltillisia.

Jalkojen nostelu on ihan lastenleikkiä rapsuttelupalkalla, mutta riimu on edelleen vähän rimpuilun aihe. Kenkääjä tulee 19. päivä vuolemaan Broncan kaviot ja saa samalla vilkaista josko Nero tarvitsee vielä pedikyyriä. Riimua on joutunut jo suurentamaan yksillä rei'illä :D

Loistava Hanna oli käynyt varkaiten kuvailemassa Broncaa ja Neroa ja pakko on jakaa tässä taas muutama suosikki

Kaunis äiti <3


Huikkaa

Kutiavat ikenet

Väsy

Hampaaton haukotus

Äiteen hännästä kii...


Kärsivällinen 
Kaikista kuvista kiitos http://hamh.pic.fi/

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ihaninta on ratsastaa omalla

Kova talkooviikonloppu takana ja kroppa varmaan huomenna protestoi. Luutaa ja rälläkkää on heiluteltu vaikka kuinka.

Torstaista alkaen Bronca ja Nero ovat olleet laitumella yötäpäivää. Poika on ollut vähän fiksumpi. Ei enää uhittele ihan niin kovasti. Jalkoja saa nostella, mutta riimu on viä vähän ällö.
Tänään päätin sitten koittaa ratsastaa talkootouhujen päätteeksi. Ratsastuskoulu käyttää yleensä aidattua kenttää, mutta sunnintaisin ei ole tunteja joten kenttä oli vapaa.
Jännitti jostian syystä ihan hirveästi aluksi. Lissu tuli avuksi ja otti myös paljon kuvia. Talutin ensin kierroksen että näen miten varsa pysyy mukana ja miten Bronca reagoi. Kaikki oli niin ihanaa. Nero riehui ja minä sain ratsastaa rakkaalla Broncallani! Mikään ei ole vähään aikaan tuntunut niin hyvältä. Kieltämättä tässä on tullut oltua hienojen hevosten selässä, mutta kyllä Bronca on aina Bronca ja Bronca on paras!

HUI lätäkkö...

JEE lätäkkö!


boing


Elkee tsuumailko mun kesäsääriin... jokunen mustelma ja ötökänpurema :D

rallia

iholla


Ratsastajan ilme kertoo kaiken
Poika on todellinen hurmuri! Tämä katse sulattaa kyllä kaikki


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Vähän puhetta, jokunen kuva

Tänään olin iltavuorossa joten pääsin jo aamusella tallille. Tarkoitus oli sen vuoksi päästää Bronca Neron kanssa kentälle vähän irtojuoksemaan, jos siis tamma siihen olisi halukas. Tallille saavuttuani paikalla oli kengittämässä meidän vakkarikenkääjä ja hän oli innostunut näkemään varsaa. Kommentoi samalla jalkojakin, ettei näe todellakaan mitään mikä ei liikkeessä ja voimistuessa korjaantuisi. Takavuohiset on ehkä aavistuksen löysät vielä, mutta pahempiakin olen nähnyt, jotka on korjaantunut ihan itsestään.

Olin hömelö enkä tarkistanut onko kenttä tosiaan vapaa ennen kuin lähdettiin kuskaamaan, joten Bronca ja Nero sai hämmentävän edestakaisin taluttelukokemuksen kun aidatulla kentällä, jota ratsastuskoulu käyttää, olikin tunti. Sain touhutessa aikaa kulumaan kuitenkin sen verran että tunti loppui ja saatiin lopulta kaksikko kentälle. Vieressä oli vielä kaikenlisäksi tarhassa mahdolliset tulevat laidunkaverit. Lämpöinen tamma tammavarsoineen. Broncaa ei ensinnäkään tarvinnut yhtään patistaa. Ihana mamma ravaili isosti ympäri kenttää ja minä sain keskittyä kuvaamaan. Toiseksi olin todella tyytyväinen etten nähnyt mitään uhittelua varsallisten tammojen välillä. Enemmän taisivat olla kiinnostuneita toisistaan.

Nero kasvaa kamalaa vauhtia. Vein sitä aikaisemmin niin että pidin köyttä kahdeksikkona sen etu ja takapään ympärillä, mutta sama köysi ei enää riitä siihen! :D







Ihanaa kun se ei näytä enää muumihevoselta <3
Voitteko muuten ymmärtää miten järjettömän paljon kaipaan ratsastamaan Broncalla! Voisi ehkä mahdollisesti kuukauden päästä kokeilla jos onnistuisi mitenkään kentällä otaa vähän käyntiä niin että varsa on mukana, vai meneekö ihan toikkaroinniksi...

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Nero ja Enni opettelee

Nyt kun varsinaiset varsomishuolet ovat taaksejäänyttä elämää niin voin keskittyä huolehtimaan kasvatuksellisista asioista. Olen suoraan sanottuna itse vähän pihalla, että mitkä linjat pitäisi ottaa. Neuvojahan tulee kysymättäkin joka suunnasta, mutta kaikkia ei voi kuunnella. Juttelin tänään asioista pitkään kahden eri ihmisen kanssa joiden näkemykseen luotan ja joiden tapa esittää asioita ei ole määräilevä. Se meinaan valitettavasti saa näkemään punaista vaikka itse asia olisikin ihan oikeaa asiaa. Jotakin perusajatuksia teroitin itselleni kuitenkin mieleeni.

Muista olla rauhallinen, määrätietoinen ja johdonmukainen. Kasvattajakin sanoi hyvin että vähemmän haittaa on siitä jos tekee väärin, mutta kuitenkin aina samalla tavalla, kun siitä että säännöt muuttuvat jatkuvasti.

Varsa ei ole lasia. Liika varovaisuus kostautuu väistelynä, josta Nero tekee nopeasti omat johtopäätökset. Perseilystä saa ja pitää rankaista. Pitää pitää mielessä että on sekä positiivista että negatiivista rankaisua. Aina ei tarvitse aiheuttaa jotain ikävää, voi myös viedä jotain kivaa pois.

Ole kärsivällinen. Vähän kerrallaan, monta kertaa.

Nerosta on kehkeytymässä jo aika riiviö. Siksi näitä asioita pitikin miettiä. Sekä etu- että takapää ovat jo kevyesti käytössä ja jätkälle ei ole vielä ihan selvillä että hevosenleikki ihmisten kanssa ei ole okei. Ei se tietenkään pahalla. On utelias ja leikkisä ja saakin olla. 

Ihmisen kosketuksen sietämistä ollaan reenattu joka päivä ja koko ajan menee paremmin. Nyt Nero on jo aidosti kiinnostunut ihmisistä ja hakeutuu luokse jos ei ole kovin väsynyt. Tänään laitettiin riimu ekaa kertaa päähän. Se oli aluksi ihan kamalaa Neron mielestä! Annoin riimun olla hetken, liikuttelin sitä päässä vähän joka suuntaan ja otin pois. Laitoin takaisin, otin pois, laitoin vielä kolmannen kerran ja joka kerta helpottui. Kolmannen kerran jälkeen jätkä sai huilia ja miettiä. Kävin koiran kanssa lenkillä ja palasin takaisin karsinaan  harjan kanssa. Harjasin Broncaa ja annoin samalla Neron mutustaa pehmoista harjaa. Harjaaminen oli Neron mielestä riimuun nähden ihan iisi juttu, saattoi jopa tykätä. :)

Kyllä se tästä! Toivoa on vaikkei kokemusta olekaan!

Kuva http://hamh.pic.fi/