Poni on paras!

Jääny tässä jokuselta päivältä kirjottelematta kun on muka ollut niin kiire.
Viikonloppu oli ja meni ja perjantaina maastoiltiin Ponin kaa Emmin ja hänen siskon Idan seurassa ainakin kahden tunnin lenkki pitkin harjua. Koko seutu on kyllä hienosti täynnä kaiken maailman maastoreittiä ja lenkkipolkua ja jopa merkittyjä ratsastusreittejä, mutta nyt tuntuu lähinnä siltä etten opin niitä ikinä kun tietä menee ristiin rastiin joka suuntaan. Niin ja valaistuilla teillä ei saa ratsastaa :D
Mutta hienoa oli ja maisemat oli komeita vaikka meinaskin harjun rinteellä iskeä korkean paikan kammo. Hui!
Lauantaina piti Ponilla olla vapaapäivä mutta Emmi viestitti että voidaan mennä maastoon käppäileen jos haluan liittyä seuraan ja tottahan halusin. Tehtiin reilun tunnin lenkki ja taas olin ihan pihalla että missä mennään ja mitä polkua. (epätoivo!)
Sunnuntaina olikin sitten ensimmäinen kunnon valmennus Ponilla. Mentiin Katille traikulla (sama Kati siis jolta vuokrasin Pilkettä) ja tuupittiin siellä koulua. Sain tosi paljon siitä valmennuksesta. Ihan ehdottomasti on kirjattava ylös nämä neuvot.

1. Keskity olemaan itse rento. Jos keskityt vaan saamaan hevosen rennoksi, jännityt itse. Kun rentoudut itse, hevonenkin rentoutuu.

2. Kun kevennät, älä liikuta ylävartaloa eteenpäin vaan ylöspäin. Vain lantio menee eteenpäin. (Tämänkin jouduin tekemään niin että tuntui ihan siltä että nojaan hulluna taaksepäin ennen kuin Kati sanoi että nyt on hyvä, mutta eipä mennyt enää pohje liian taakse)

3. Elävä tuntuma. Liikut niitä sormia. Älä jää vetämään. (Tämä toteutui ensimmäistä kertaa hyvin sunnuntaina)

ja sokerina pohjalla ehkä paras mielikuva.. ikinä.
Valitin etten saa keskivartaloa napakaksi ilman että pakarat ja reidet jännittyy ja avot kun Katilla oli ehkä paras neuvo.

3. Kuvittele vähän niikun olisit sontimassa. Vatsalla jännität, mutta perse on rento ja leviää satulaan. Ja kuvittele että sulla on oikein läski perse.

Varsinkin viimeistä toteuttaessani ja keskittyessäni oman kropan rentouteen ihan rauhassa Poni alkoi kulkea ihan uudella tavalla ja nyt pystyiin jo ratsastamaan pohkeella jopa eteen kun askel piteni oli rento.

Perjantain maastolenkin jälkeen Poni ja Arttu tekee tuttavuutta.

Sunnuntai viimeisteltiin tallihommilla ja tallin pihalle tilatulla pizzalla joka imuroitiin Emmin ja Idan kanssa. Kyllä oli opettavainen ja ihana valmennus. Veikkaan että on hyvä päätös olla menemättä enää ratsastuskouluun. En oikein enää edes odota noita tunteja niin kuin Ponilla ratsastelua. Poni on paras! Ja ensi perjantaina muuten uudestaan Katille valmennukseen.