Olen painiskellut taas veteen liittyvien ongelmien äärellä. Lätäkköongelmia ei ole ilmennyt sen jälkeen kun suomalainen maisema on ollut yhtä lätäkköä. Kentällä ratsastaessa aiheuttaa kyllä pientä kiemurtelua, jos on joku oikein vetinen kulma, mutta kompromisseilla ollaan menty. Jos on tehtävä kesken niin pyrin tekemään ne vähemmän lätäkköisissä kohdin, jottei keskittyminen mene kiemurtelun estelyyn. Niinsanotusti yksi asia kerrallaan.
Ongelman ydin piilee edelleen vedessä, mutta siinä taivaalta tulevassa. Jätkä kutiaa meinaan aivan mielipuolisella tavalla ollessaan märkä. Ensin sain viestiä että se tunkee tarhasta tullessa syliin, ja otettiin tiukka linja siinä ettei päällä pusketa taluttajaa kumoon. Ei itseasiassa päätä lähellekään taluttajaa, mutta hetken päästä se sitten jo loikki ja keuli kun sitä komensi. Asiaa tarkasteltuamme, tultiin siihen tulokseen, että Vallu kutiaa niin sietämättömästi kastuessaan ettei sen hermo vaan kestä. Kun sen märkänä tuo karsinaan, se menee pitkin seiniä ja lattiaa vartin, jonka jälkeen se ravistelee, hinkkaa, kuopii vielä toisen vartin ja sitten se rauhoittuu, kun on vähän kuivunut.
Kutissessaan se on aivan mahdoton. Pomppii, kuopii ja hinkkaa päätä taluttajaan. Vielä se ei ole onneksi yrittänyt mennä kentällä kamat päällä piehtaroimaan, mutta ajatuskupla siitä on jo ollut pään päällä.
Jatkossa siis aina vain fullneck-loimia ja pienelläkin tihkulla loimitus. Toinen asia mikä täytyy ottaa huomioon on, että sen pitää antaa rauhassa kuivua ennen ratsastusta, jotta se olisi edes jollain tasolla ajatuksissaan mukana muussakin kuin sietämättömän kutinansa raapimisessa. Tallireissut pitenee puolella tunnilla peukaloiden pyörittelyä sillä välin kun junnu pyörii turpeessa karsinassaan. Mutta tällästä se on. Pitää mennä näillä ja toivoa että ajan kanssa se joko helpottaa tai sen sietokyky kasvaa. Kummastakaan ei ole takeita. Enpä ole tälläiseenkään hevoseen ennen törmännyt. Tosin Nero oli vähän samanlainen kun se kunnolla kastui.