lauantai 28. toukokuuta 2016

Kisarapsaa (myöhässä tottakai)

Painoin tuossa jaksamisen rajoilla 13 päivää duunia putkeen, joten täällä blogin puolella jäi vielä täysin hehkuttamatta meidän Vallun debyytti kisaradalta. Niihamassa järjestettiin 20.5. harjoituskisat, joissa oli tarjolla raviohjelma, johon Emma suostui melko vähäisellä suostuttelulla Vallulle kuskiksi. Emma kävi kisoja edeltävänä päivänä vähän reenaamassa, eikä tuossa raviohjelmassa nyt varsinisesti ollut mitään muuta kuin hieman enemmän harjoitusravia, mikä ei vielä Vallulta oikein luonnistu. Tarkoitus oli ylipäätään käydä jossain ja tavoitteeksi asetin vain hyväksytyn tuloksen.

Lastaus kotipäässä tuotti alkuun pientä päänvaivaa, kun herra hevonen ei millään olisi halunnut mennä koppiin. Koitettiin vaikka millä tuloksetta, kunnes Emma keksi parkkeerata kopin tallin seinustan myötäisesti. Emma ei sitten kerinnyt edes kunnolla etupurkua avaamasta traikun taakse, kun Vallu oli jo kopissa. Se on se kohta kun saadaan vaan takajalat rampille, niin sitten se kyllä menee. Kisapaikalle kun päästiin niin kopista löytyi täysin hiestä märkä hevonen, jonka satuloiminen oli, kuin olisi ekaa kertaa yrittänyt hevosta satulaan laittaa, niin hermona se oli. Olin itse yllättävän rauhallinen tilanteessa, jossa hevonen huusi kuin hyeena yhtä soittoa, yritti hinkata hiestä kutiavaa päätään ja hyöri kuin väkkärä. Tilanne ei varmasti olisi ollut sama, jos olisin itse joutunut ratsastamaan.

Vallun lähtö oli aivan ensimmäisenä ja verryttelyä ei ehditty tehdä kuin muutaman ravikierroksen verran. Ei sillä, että olisi ollut varsinaisesti tarkoituskaan, mutta ehkä vähän enemmän olisi ollut hyvä antaa Vallulle aikaa katsella ympärilleen. Kun Vallu pääsi radalle kiertämään tuomari oli supersweet, koska antoi Vallulle tooosi paljon aikaa, kun huomasi että tämä hevonen on aivan selvästi ekaa kertaa kouluradalla. Olin aivan sydän syrjällään kun katselin sen meriittejä rataa kiertäessä. Vähän tuli pukkilaukkaa ja tuomaria väistettiin ekalla kerralla kainot kymmenisen metriä. Yritin kuvata rataa videolle, mutta olin unohtanut tyhjentää kameran ja tila loppu kesken jo heti alkuunsa.

Itse rata meni kuitenkin rikkeettä! Vallu oli kautta linjan lähes yhtä rento, kuin sen persiiseen olisi tungettu rautakanki. Käyntiaskel, niiltä osin kun se ei ollut hilkulla jo ravia, oli pituudeltaan jotain 20 ja 30 sentin väliltä. Lävistäjien kevennetyssä ravissa se sentään vähän hengitti ja rentoutui ja toisesta niistä saatiinkin peräti seiska. Oikeiden teiden seuraamisesta rokotettiin siellä täällä, mutta voin hyvin kuvitella ettei tuollaisen jännittyneen saippuapalan ratsastaminen pisteisiin ole mitenkään helppo juttu. Lisäksi se ei malttanut alkutervehdyksessä seistä sekunttiakaan paikallaan. Mutta tavoitteemme täyttyi. Vallu ainakin melkein käveli kun piti menä käyntiä ja ravasi kun piti ravata ilman ylimääräisiä loikkia. Saimme tulokseksi kiltit 62,00% eikä oltu edes luokan viimeisiä! Ja mikä tärkeintä Vallu sai kallisarvoista kokemusta matkustamisesta ja vieraassa paikassa olemisesta. Radan jälkeen se oli jopa hetken ihan rento, saatiin pari kuvaakin työkaverin puolesta napattua ja niissähän se näyttää ihan fiksulta.

Rehellinen tyylinäyte. Eteenpäinpyrkimystä löytyy, rentoutta ei niinkään.


Takaisin trailerille mennessä se sitten säikähti aivan pirusti maneesin avonaisen oven ohi ratsastavaa suokkiratsukkoa (ihan tosissaan se hyppäsi varmaan puoli metriä ilmaan ja laskeutui jalat joka ilmansuuntaan harottaen :D ), ja siitä alkoi taas järjetön huuto ja mekastus. Lastaus meni Niihaman päässä sukkelammin, mutta edeleen Vallu jännitti kopissa niin paljon että se oli taas aivan hikinen kun päästiin kotipihaan. Vein sen suoraa edes lettiä purkamatta tarhaan, että se saa piehtaroida ja vapautua paineista. Tosi rankka päivä oli henkisesti sekä minulle että hevoselle, mutta kyllä se tästä. En olisi vuosi sitten uskonut, että ensi keväänä tämä minulle tullut vauva starttaisi joissain tallin ulkopuolisissa kisoissa.


Kotireenissä Vallu on tullut ihan kilometrin tämän kevään aikana eteenpäin. Nyt se on päänsä puolesta aivan loistavassa tilassa. Se tykkää tehdä, se on yritteliäs eikä kyttäile ja ryntäile ylimääräisiä. Kesä on ihan parasta aikaa tälle hevoselle. Treenissä se on väläyttänyt välillä jopa ihan LIIKETTÄ. Nyt kun eteenpäinpyrkimys on saatu kuntoon ja sen voi ottaa jo edestä vastaan, on saatu pitkiä sivuja, joilla rintakehä on noussut 20 senttiä ja takajalat todellakin ponnistaneet liikettä. Myös laukan kanssa ollaan siinä pisteessä että ne nousevat askeleesta. Mahtava tämä kesähevonen. Toivottavasti se ei ihan nuupahda kun pääsee kohta laiduntamaan.


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Keäspäivitys 2.0 hevoseenne on valmis

Kyllä mä nyt ymmärrän näitä Espanjan hevosia. Niitä vaan ottaa päähän tämä suomalainen ilmasto. Vaikka kuin ka olisi Etelä-Pohjanmaalla pihattoon kasvanut, ei se Espania sieltä lähde. Nyt kun kelit on ollut varovastikin sanottuna kohdillaan, on nuoresta kuoriutunut juuri sellainen järkevä, turhasta hössötämätön ja yhteistykyvyltään ylivertainen ruuna. Elämä ois taivas ku tälläistä ois aina!

Lauantaina oli taas valmennus. Jätin kelien (ja suomalaisen naisen yllättäneen kesämigreenin) vuoksi ihan pari päivää alle vapaata, että riittää pojot liikkua kunnolla eteen. Päivän teemana oli suoristaminen. Voitteko kuvitella, tälläistä asiaa en ollut tullut edes ajatelleeksi. Tottakai tiedän että hevonen on vino, aina oikeaa pohjetta vasten ja asettuu vasemmalle liikaa ja oikealle ei oikeastaan laisinkaan. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin vasemmassa kierroksessa yritin vain pitää hevosen kaulan suorana ja asetin jopa ulos. Aivan mahdotonta vastustelua oli havaittavissa, mutta kun sain tahtoni läpi ja pääsin myötäämään oli meno hetkittäin aivan kuin aikuisella hevosella olisi mennyt. Oikeassa kierroksessa ongelma onkin sitten toisinpäin, eli sisään pitäisi saada asetus kunnolla läpi. Ja tätä tehtiin sekä käynnissä ravissa että laukassa. Ja oli muuten ensimmäinen kerta kun laukassa tehtiin jotain, muutakin kuin laukattiin kevyessä istunnassa.

Valmentaja antoi noottia raipasta. Ostin joskus aikanaan maastakäsittelyä varten ihan törkypitkän raipan, ja koska en omista muuta, olen ratsastanut sillä. Se on kuitenkin niin pitkä että huitaisee helposti Vallua kintuille, joten jossain vaiheessa valkku huusi että nyt heität sen raipan mäkeen. Joo ihan aiheellista, mutta sen jälkeen itselle nousi paniikki kun piti vielä nostaa laukkaa. Laukka kuitenkin nousi nätisti ja itse sain roppakaupalla itseluottamusta kun selvisin ilman apuvälineitä.

Tänään käytiin maasta käsin pikku maastolenkillä. Toukotöitä tehtiin isoilla koneilla siellä ja täällä, vappupallo makasi hyljättynä ojassa ja ihmiset kykkivät pensaikoissa puutarhahommissa ja poika oli ihanan rento, pitkäaskeleinen ja itsevarma. Käytiin vielä hengittämässä sisään vähän vihreää (siltä se kuulosti) ja tarhassa kisailtiin ja keulittiin lenkin päälle kaverin kanssa. Kesäpäivitys 2.0 on mun tämänhetkinen suosikkini.