Lastaus kotipäässä tuotti alkuun pientä päänvaivaa, kun herra hevonen ei millään olisi halunnut mennä koppiin. Koitettiin vaikka millä tuloksetta, kunnes Emma keksi parkkeerata kopin tallin seinustan myötäisesti. Emma ei sitten kerinnyt edes kunnolla etupurkua avaamasta traikun taakse, kun Vallu oli jo kopissa. Se on se kohta kun saadaan vaan takajalat rampille, niin sitten se kyllä menee. Kisapaikalle kun päästiin niin kopista löytyi täysin hiestä märkä hevonen, jonka satuloiminen oli, kuin olisi ekaa kertaa yrittänyt hevosta satulaan laittaa, niin hermona se oli. Olin itse yllättävän rauhallinen tilanteessa, jossa hevonen huusi kuin hyeena yhtä soittoa, yritti hinkata hiestä kutiavaa päätään ja hyöri kuin väkkärä. Tilanne ei varmasti olisi ollut sama, jos olisin itse joutunut ratsastamaan.
Vallun lähtö oli aivan ensimmäisenä ja verryttelyä ei ehditty tehdä kuin muutaman ravikierroksen verran. Ei sillä, että olisi ollut varsinaisesti tarkoituskaan, mutta ehkä vähän enemmän olisi ollut hyvä antaa Vallulle aikaa katsella ympärilleen. Kun Vallu pääsi radalle kiertämään tuomari oli supersweet, koska antoi Vallulle tooosi paljon aikaa, kun huomasi että tämä hevonen on aivan selvästi ekaa kertaa kouluradalla. Olin aivan sydän syrjällään kun katselin sen meriittejä rataa kiertäessä. Vähän tuli pukkilaukkaa ja tuomaria väistettiin ekalla kerralla kainot kymmenisen metriä. Yritin kuvata rataa videolle, mutta olin unohtanut tyhjentää kameran ja tila loppu kesken jo heti alkuunsa.
Itse rata meni kuitenkin rikkeettä! Vallu oli kautta linjan lähes yhtä rento, kuin sen persiiseen olisi tungettu rautakanki. Käyntiaskel, niiltä osin kun se ei ollut hilkulla jo ravia, oli pituudeltaan jotain 20 ja 30 sentin väliltä. Lävistäjien kevennetyssä ravissa se sentään vähän hengitti ja rentoutui ja toisesta niistä saatiinkin peräti seiska. Oikeiden teiden seuraamisesta rokotettiin siellä täällä, mutta voin hyvin kuvitella ettei tuollaisen jännittyneen saippuapalan ratsastaminen pisteisiin ole mitenkään helppo juttu. Lisäksi se ei malttanut alkutervehdyksessä seistä sekunttiakaan paikallaan. Mutta tavoitteemme täyttyi. Vallu ainakin melkein käveli kun piti menä käyntiä ja ravasi kun piti ravata ilman ylimääräisiä loikkia. Saimme tulokseksi kiltit 62,00% eikä oltu edes luokan viimeisiä! Ja mikä tärkeintä Vallu sai kallisarvoista kokemusta matkustamisesta ja vieraassa paikassa olemisesta. Radan jälkeen se oli jopa hetken ihan rento, saatiin pari kuvaakin työkaverin puolesta napattua ja niissähän se näyttää ihan fiksulta.
Rehellinen tyylinäyte. Eteenpäinpyrkimystä löytyy, rentoutta ei niinkään. |
Takaisin trailerille mennessä se sitten säikähti aivan pirusti maneesin avonaisen oven ohi ratsastavaa suokkiratsukkoa (ihan tosissaan se hyppäsi varmaan puoli metriä ilmaan ja laskeutui jalat joka ilmansuuntaan harottaen :D ), ja siitä alkoi taas järjetön huuto ja mekastus. Lastaus meni Niihaman päässä sukkelammin, mutta edeleen Vallu jännitti kopissa niin paljon että se oli taas aivan hikinen kun päästiin kotipihaan. Vein sen suoraa edes lettiä purkamatta tarhaan, että se saa piehtaroida ja vapautua paineista. Tosi rankka päivä oli henkisesti sekä minulle että hevoselle, mutta kyllä se tästä. En olisi vuosi sitten uskonut, että ensi keväänä tämä minulle tullut vauva starttaisi joissain tallin ulkopuolisissa kisoissa.
Kotireenissä Vallu on tullut ihan kilometrin tämän kevään aikana eteenpäin. Nyt se on päänsä puolesta aivan loistavassa tilassa. Se tykkää tehdä, se on yritteliäs eikä kyttäile ja ryntäile ylimääräisiä. Kesä on ihan parasta aikaa tälle hevoselle. Treenissä se on väläyttänyt välillä jopa ihan LIIKETTÄ. Nyt kun eteenpäinpyrkimys on saatu kuntoon ja sen voi ottaa jo edestä vastaan, on saatu pitkiä sivuja, joilla rintakehä on noussut 20 senttiä ja takajalat todellakin ponnistaneet liikettä. Myös laukan kanssa ollaan siinä pisteessä että ne nousevat askeleesta. Mahtava tämä kesähevonen. Toivottavasti se ei ihan nuupahda kun pääsee kohta laiduntamaan.