maanantai 28. toukokuuta 2012

Koirille ja hevosille omat käskyt?

Olen ihan vahingossa onnistunut klassisesti ehdollistamaan koirani maiskuttamiseen. Tai siis en vahingossa vaan lähinnä ajattelemattomuuttani. Kotona koiran kanssa juttuja harjoitellessa terävä maiskautus kielellä tsakh-tsakh tuli vaan ensimmäisenä mieleen. Se sama mitä olen miljoona kertaa käyttänyt hevoselle sanoakseni että "hei täällä yritetään keroa sinulle jotain". Hevosen kanssa maiskuttamisen tarkoitus ei varsinaisesti ole korvata mitään apua, se on vain keino herättää kuuntelemaan: minä pyydän sinulta jotain. Minulle se on lepeämpi tapa muistuttaa itsestäni ja pyynnöistäni kuin raippa tai kannukset. Sama ajatus oli, kun lähdin käyttämään tätä ääntä koiran kanssa. Sen oli merkki: katso minua, minulla on sinulle tehtävä jonka tehtyäsi saat palkinnon.

Ja kyllähän nuori koira oppii.

Tänään tuli todettua kuinka tehokkaasti olen nuoreen koiraan istuttanut maiskuttamisen voiman. Makoilin sohvalla katsellen eilen nauhoittamaani kouluratsastuksen SM -kisaa. Koira nukkui eteisessä pöydän alla. Seurasin silmä kovana Kimmo Sulkalan suoritusta ja eläydyin niin voimakkaasti että maiskutin kun Punktir meinasi piaffessa hyytyä. Pää pöydän reunaan kolisten koira ryntäsi nukkumapaikaltaan sohvan viereen tapittamaan kuin alokas tervehdykseen. Hetken mietin että mitäs ihmettä nyt tapahtui, kunnes aivoni rekisteröivät syy-seuraus suhteen. En voinut kun nauraa ja kehua koiraa, tekihän se juuri niin kuin olen sille opettanut.

Huomio - ihmiseen - PÄIN!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Viikonlopun oivallukset ja Vilman laitumelle ratsastus

Torstai ja perjantai vietettiin Ponin kanssa maastoilun merkeissä. Otin muuten Nallen molempina päivinä mukaan tallille. Nyt ensimmäistä kertaa niin että oli aikomus ratsastaa, eli huomio ei voinut olla koirassa koko aikaa. Ihan sai vapaana rellestää ja fiksusti käyttäytyi vaikka pistikin poskeensa jonkun kissojen jättämän hiirenraadon. Lenkin ajaksi vaan koira karsinaan jemmaan ja siellähän se, kuin vanha tekijä.

Lauantaina Jonnan tunti. Siirtymisiä mentiin, mutta nyt kun otettiin laukka mukaan piti Jonnankin ladella totuuksia. Jonna ihmetteli miten ratsastan niin kevyillä avuilla ja nätisti käynnissä ja ravissa. Kuitenkin laukannostossa hyökkään vimmatusti puristamaan, nylkyttämään ja heitän vielä ulko-ohjankin pois. Tämän läksytyksen jälkeen ohjeena: Ulkonyrkki kiinni ja tuntumaa et päästä vaikka olisi mikä, istu niiden takajalkojen päällä, et SAA tehdä ulkopohkeella MITÄÄN. Sitten vaan kevyt kosketus (alleviivattuna kosketus, ei puristus) sisäpohkeella satulavyön etupuolelle ja kas, näinkö helppoa se on?
Ihan tosissaan olin aivan monttu auki ekan noston jälkeen. Kysyin saanko yrittää uudelleen ja taas lensi kärpäsiä suuhun. Oiekin tunsin kuinka oivalluksen lamppu syttyi palamaan. Tämä pitää tunkea syvälle kalloon ja liikemuistiin.

Tänään lähdin ratsastamaan Vilmaa kesälaitumelle. Mikäs sen mukavampaa hommaa. Leenan oli tarkoitus laittaa Vikke koppiin ja ajaa Vilman tallille josta sitten ratsastaisimme yhdessä Leenan kotipihaan laidunmaille. Lähdin ajelemaan Viitapohjaa kohti, kun sain viestiä että aloittavat lastaamaan. Mietin jopa, mahtavatko olla ennen minua perillä. Sovittiin että soittavat kun hevonen on kopissa ja matkalla. Soittoa kun ei kuulunut niin ajelinkin sitten entiselle ratsastuskoululleni viitikseen katselemaan harjoituskisoja. Kiva oli nähdä vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Kelikin oli mitä hienoin, mikä olikin erittäin suotavaa, koska loppuviimein odottelin kaksi tuntia kisoja katsellen ilmoitusta, että kaverit ovat päässeet matkaan. Syöttelin vielä Vilmalle tallin pihassa heinää ennen kuin Vikke ja Leena pääsivät paikalle. Vikke oli päättänyt istahtaa kesken matkan ja Leena oli joutunut matkustamaan traikussa loppureissun. Tunnin verran samoiltiin metsäpolkuja Leenan tuvalle, jossa pienen erossaolon vuoksi Vikke ja Vilma pääsivät omiin ruohoyksiöihinsä rouskuttelemaan.

Ovat ihan hikisiä kun ratsastettiin suoraan laitumeen ja kamat vaan pois :)
Vilman jäätyä tyytyväisenä rouskimaan heinää Viken kanssa, jatkoin matkaa Ponin liikutukseen. Olin hirvittävän nälkäinen ja orastava flunssa painoi päälle pahan kerran, mutta sain tosi hyvän fiiliksen Ponin kanssa. Se vastusteli alkuun aika tavalla, mikä saattoi johtua myös siitä että ötökät kiusasivat, mutta kun vaan sinnikkäästi työstin niin tuli mukavaksi. Asettelin vuoroin sisään ja ulos ja kiitin heti reilusti kun myötäsi niskasta. Alkuverkan jälkeen (kun olin saanut molemmat suunnat työstettyä milestäni hyväksi) lähdin tekemään niitä siirtymisiä, mitä ollaan Jonnan tunneillakin nyt tehty. Poni tuli koko ajan paremmin kuulolle siirtymisissä ja lopulta uskalsin kokeilla laukkasiirtymisetkin yksikseni. Hetkellisestä mielenhäiriöstä tein ensimmäisen vielä käynnistä. Laskin sisätakajalan tahtia, asettelin jalkani jo hollille ja Poni meinasi nostaa jo siitä. Toppuutin vaikka heppahan teki ihan oikein, mutta nyt oli minun reenattava. Nopeammat reaktiot itselle siis kehiin ja kas tuosta, kun nousi niinkuin unelma. Nostin vielä ravista ja suunan vaihdon jälkeen sama toiseen suuntaan. Käynnistä nosto tuli muutaman raviaskeleen kautta, mutta syynä tähän oli tuttuun ja totuttuun jahtaamiseen sortuminen. Ravista jo huomattavasti kivemmin. Ikinä aikaisemmin en ole noin hyvin, lepsumatta ja tavoitteellisesti onnistunut itsenäisesti ratsastamaan, vaikka jalka painoi ja nokka valui. Taputan itseäni olalle!

Poni pörröiseni joka hörisi minulle tänäänkin <3

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Ompa hilijasta!

Ei ole mitään varsinaista kirjoitettavaa, mutta ihan lievästä velvollisuudentunteesta päätin jotakin rustata.

Hiljaiselo on johtunut lähinnä Ponin selän kipeydestä ja siitä johtuneesta ratsastamattomuudesta. Vaikea pistää mitään oppimaansa ylös kun ei ole mitään oppinut. Lisäksi ukkeli vietti viime sunnuntaina kolmekymppisiä joiden järjestelyt veivät jonkin verran vapaa-aikaa. Kruunasin juhlapäivän karkaamalla tallille heti kuuden jälkeen ja palaamalla sieltä mahataudissa. Ehdin kuitenkin huterasta olosta huolimatta kokeilla Mimmiä ihan selästä käsin. Käynnissä varsin ok, kunhan sain pidettyä huomion tekemisessä, mutta hiljattain vaivanneesta kinnerpatista ja siitä aiheutuneesta kipumuistista johtuen, ei tahdo oikein nostaa edes ravia. Noh hiljaa hyvä tulee?

Poni tosiaan ujostelu sulhastaan alkuun aika tavalla, mutta pääsin itse oikein todistamaan huiman mielen muutoksen helatorstaina kun kävin juoksuttamassa Ponin. Ollessamme "töissä" vierustarhan ori oli saanut tarhakaverikseen kiimaisen tamman, jota sain siinä hypätä mielin määrin. Vein Ponin tarhaan juuri kun naapuriaitauksessa oltiin hommissa ja kas: viisi minuuttia heinäkasalla, jonka jälkeen pari kierrosta lennokasta ravia aidanvierustaa ja pissille suoraa orin nenän eteen. Piti vääntää ilmeisesti rautalangasta mistä tässä on kyse, koska Ponia päästiin astumaan jo heti sunnuntaina. Tapahtumasta on muuten kuvakin kännykässäni, mutta koska en ole sitä itse ottanut, emmin julkaista mokomaa hevoserotiikkaa.

Pitäisi vertailla tässä hieman alueen koirakoulujen pentukerhojen hintoja. Nallehan on käynyt nyt ns. vauvaryhmässä jossa kaikki osallistujat ovat olleet alle nelikuisia. Mahdollisuus olisi jatkaa saman koulun penturyhmässä, mutten ole täysin vakuuttunut ohjaajasta. Haluaisin ennemin käydän sellaisen ohjaajan tunneilla, jolla on selvä suuntaus paimen- ja palveluskoira puolelle. Myös hintaa on pakko vähän tutkia.

Otsikosta muuten sen verra, että kyseessä on hokema ravintola-ajoilta. Hullun kiireisinä iltoina meillä oli tarjoilijoiden ja kokkien kesken tapana huudella kyseistä mantraa jatkuvasti toisillemme siksi, että veisimme tehon siltä. Kaikkihan tietävät että jos sattuu hiljaisena hetkenä sanomaan "Ompa hiljasta" niin eipä ole kauan hiljaista!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Uusi paikka, uusi ope.

Ponin pitää tarhaa nyt Oriveden maisemissa. Muutto tapahtui viime tiistaina ja keskiviikkona kävin jo moikkaamassa tammuskaa uudessa paikassa. Poni oli saanut tulevan poikaystävänsä sekä viereiseen karsinaan että viereiseen tarhaan. Kovasti vaan tuntui Ponia ujostuttavan herraseuralaisen huomionosoitusyritykset. Talliin viedessä piti oikein kietaista ensimmäistä kertaa naru turvan ympärille kun Poni ei tiennyt olisiko sinnikästä ihailijaa pitänyt juosta karkuun vai potkaista. Noh kyllä se kiiltokuvapojan charmi alkaa purra kun lähtee kiima taas kunnolla päälle.

Pikkaisen selkävaivaa on nyt Ponilla ollut, joten liikutus oli kevyt eteen ja alas mahdollisimman paljon houkutellen venyttämään selkää. Laukkoja ei ollenkaan kun niissä nämä ongelmat tuntuvat aina korostuvan. Ravissa työskentelee hyvin mutta ei oteta riskiä että yhdistäisi kivun tunteen laukkaan.

Tänään menin sitten tallin pitäjän Jonnan tunnille Ponilla.
Aina jännää mennä uuden silmän alle, mutta Jonna vaikuttaa hyvältä tyypiltä, ja kuulemma opettaa nykyisin yhtenä päivänä viikossa entisellä ratsastuskoulullani. Tehtiin töitä ympyrällä, koska sateen vuoksi toinen pää kentästä oli vähän vetisempi. Alkuun katsottiin avut läpi ja hevonen rennoksi. Protestointia oli ilmassa hieman tavallista enemmän, tai ei ehkä varsinaisesti enemmän mutta Poni oli sinnikkäämpi protestoidessaan. Jonna antoi neuvoksi turvan noustessa korkeuksiin ja hevosen jännittyessä siirtää asetus ulos. Näin samalla voin tarkistaa ulko-ohjan tuntuman kuntoon. (Mainitsin että ulko-ohjan tuntuman kanssa on hieman ongelmia.) Hevosen rentoutuessa asetus taas sisälle ja kehuja. Lisäksi tehtiin ravi-käynti-ravi siirtymisiä. Jonna muistutti (voi miten yksinkertaisia asioita taas) etten saa siirtymisessä heittää tuntumaa pois vaan ravinkin pitää nousta tuntumaa vasten. Miksiköhän olin senkin taas unohtanut. Nimenomaan siirtymisissä ulko-ohja helposti lörpsähtää. Poni tuntui tosi hyvältä lukuunottamatta ajoittaista keskustelua siitä kuljetaanko niinkuin minä haluan vai yläkautta ratsastajaa silmiin tuijotellen. Sain Jonnalta sisimpääni hivelevät kehut: "Olet juuri oikeanlainen ratsastaja tuolle hevoselle, kun et suutu tai menetä hermojasi. Olet rauhallinen, mutta sinnikäs ja jaksat pyytää vaikka homma ei heti toimisikaan." Ja voi kun se tuntui hyvältä! Ponilta ei todellakaan komentamalla saa mitään muuta kun hedelmäpelin tavoin pyörivät silmät, propellin lailla pyörivät korvat ja täydellisen yhteistyöhalun menetyksen.
Yhdessä raviinsiirtymisessä kävi muuten niin että Poni nosti vahingossa laukan. Ja voi että jos olisin pyytänyt laukkaa niin se olisi ollut täydellinen nosto!! Kevyt ja rauhallinen, jossa Poni jäi odottamaan eikä juossut alta pois mitä se yleensä söhlöissä nostoissani tekee. Nyt tiedän ainakin miltä se voi parhaimmillaan tuntua.
Hyvää oli myös se, että muistin kehua Ponia usein.

Ratsastuksen jälkeen hieroin Ponin selkää lämpögeelin kanssa hyvän tovin ja laitoin sadeloimi päällä pihalle, jotta saa lihakset lämpimässä hautua auki. 
Maanantaina mennään tutustumaan maastoihin!

Ja koska huomaan yhä enenevissä määrin liikenteen blogiini ohjautuvan kasvattajan kotisivuilta tarjoilen taas loppuun vähän uutisia Nallesta.
Nalle sai rokotuksen keskiviikkona. Ja kahden pikku terrierin vahtimisen hinnalla. Kyllä meidän eläinlääkäri-kaveri on ihana ja reilu! Saas vaan nähdä miten käy jos joskus pitää oikein viedä vastaanotolle kun kaikki toimenpiteet on tehty tallin käytävällä tai meidän eteisessä. Toistaiseksi tuo on kyllä niin reipas että tuskin sitä mikään hetkauttaisi.
Uusia temppuja ollaan opeteltu ja hurjan nopeasti Nalle oppiikin. Palloa noutaa, mutta sen luovuttaminen syö vähän liikaa vielä pikkukoiraa. Oppi tuossa eilen mm. varmaan kahdessa minuutissa "syliin" käskystä hyppäämään etutassut polvien päälle ja "alas" komennosta pois. Niin joo ja tassua antaa myös vimmatusti ruoka-aikaan :D
Pekka ja Nalle leikkii

Edelleen harjanoutaja


Iloinen kaksikko, itse räpsäisty :D

Pikkuposeeraus
Loppuun laitoin vähän kuvia ja erilliseen postaukseen saatan taas laittaa pienen videopätkän tulevaisuudessa. Nyt ei ole aikaa videoita latailla.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Kännykkälaatuisia kuvia Nallen peuhuista

Sidestep

Beauceron=Ransakan harjakoira?

Ekstrahuonolaatuinen mutta postyyri oli niin magee

Kissin kiskomista


Poika malttaa odottaa jo lupaa

perjantai 4. toukokuuta 2012

Istuntareeniä ja lupaava tallikoira

Olin ihan täydellisesti unohtanut että meillä oli Istuntatunti tänään. :D
Sain tekstiviestin töihin että kai muistan ja siitä alkoi kahden tunnin säätö ja show, kun olin tietysti sopinut jos jonkilaista muuta eikä hevosen saaminenkaan tunnille ollut varmaa. Lähdin töistä puolta tuntia aikaisemmin. Äkkiä kotiin, koira pissalle, ratsikamppeet päälle, piilarit silmiin, koira autoon ja tallille. Emmi oli onneksi ottanut Artun jo sisälle ja laitteli sitä ihan kunnolla kuntoon! Harja oli pampuloilla ja joka jalkaan tuli vaaleansininen pinteli ja satulahuopa tietysti mätsäävä :D Vähän koitin alkuun muka verkkailla, joka oli lähinnä jonkun muun kun Ponin askellajeihin totuttelemista ja hevonen enimmäkseen juoksi alta pois.

Todellinen reeni kun alkoi niin oikein huomasin kuinka Arttu havaitsi että tänään ei keskitytäkään vaatimaan häneltä mitään. Ratsastaja saa hikoilla ja hän saa lönkytellä hädin tuskin etenevää käyntiä pitkin ohjin.

Kerroin toivovani kevennykseen parannusta. Kevennän liikaa, enkä tunne aina oloani tasapainoiseksi, ainakaan isoravisen hevosen selässä. Aloitettiin hakemalla alapohje oikeaan paikkaan nousemalla jalustimille seisomaan niin että lantio piti työntää selvästi etukaaren päälle. Selkä sai olla notkolla. Tätä mentiin käynnissä niin kauan, että saatoin irrottaa martingaalin remmistä otteeni ja pysyin tasapainossa. Tästä lähdettiin hyvin hitaasti laskeutumaan takaisin satulaan, jolloin alapohkeen olisi pitänyt olla oikeassa paikassa. Minulla selkä jäi kuitenkin helposti edelleen notkolle ja kun taas korjasin sen, pohje pakeni eteen. Takaisin ylös ja alusta. Tämän jälkeen piti käynnissä ikäänkuin keventää laskeutumalla alas ihan vain niin paljon että housut koskettivat satulaa ja takaisin ylös. Sen jälkeen hetki käynnissä. Sain ohjeeksi että saisin käyttää selkää enemmän, ikäänkuin selkäni olisi liikkeen edessä?!? Voin ihan suoraan sanoa etten ymmärtänyt tästä ohjeesta käytännössä mitään. Ja sitten alkoi yläkropan korjaaminen. Lantiokori mahdollisimman lähelle etukaarta ja alapohje kiinni. Sanon ihan suoraan että asento tuntui siltä kun olisin kenottanut satulassa hirveässä etukenossa ja pohkeet hevosen takakainaloissa. Silloin olin kuulemma vasta suorassa!?

Ravireeniä lähdettiin tekemään niin että noustiin taas etukaaren päälle ja nostettiin tässä asennossa ravi, ja sitten kevennettiin. Ja joo nousin taas liikaa ylös. Homma lähti kulkemaan kun sain ohjeeksi liikuttaa lantiota enemmän kohti käsiäni. Harjoitusravireenin jälkeen vasta hoksasin kuinka hyvältä voi tuntua kun on oikein tasapainossa. Suurimmat fyysiset haasteet toi lähteminen harjoitusraviin siinä etukenossa jossa tunsin olevani. Olen siis jotenkin oppinut nostamaan ravin niin, että jään itse selvästi liikkeen taakse ja työnnän lantiolla eteen, jolloin takakeno vaan pahenee. Mutta hieno tunti ja hyviä eväitä sain itsenäiseen treenaamiseen.

Nalle oli nyt siis ekaa kertaa mukana tallilla niin että minun piti oikein hevostella. Seuraa pitivät Ahlmanin koulun oppilaat mikä oli varsin kiva. Ja on se vaan hieno poika, ymmärsi heti että hevosen karsinaan ei ole asiaa jos asukas itse on paikalla. Nätisti seisoi karsinan ovella vaikka ovi oli auki.

Huomenna voisin ehtiessäni laittaa uusia kuvia nallesta.

torstai 3. toukokuuta 2012

Muutosten tuulet

Tänään tuli varmistus. Poni menee tiistaina Orivedelle. Järjestely saattaa olla pysyvä. Astutusasia oli jo varmaa, mutta katsellaan tässä nyt jatkoa vähän ilmeisesti "miltätuntuu" -fiiliksellä. Viikonloppuna menen auttelemaan pakkailussa ja kamojen ruotimisessa ja keskiviikkona kun on vapaapäivä sovittiin, että mennään yhdessä katsomaan paikat. Opetusta olisi ilmeisesti saatavilla ihan ns. talon puolesta, mutta olen vaan niin kiintynyt nykyiseen valmentajaan että vaikea edes harkita toista :D

Josta aasinsiltana eiliseen valmennukseen, joka oli lähinnä mahtavuutta ainakin aluksi. Tuulen ja avonaisten tuuletusluukujen (edelleen kasvihuone) räminän takia maneesi piti jotakuinkin samanlaista ääntä, kun olisi ratsastanut liikkuvan rekan perävaunussa: Ei mitään vaikutusta!?

Mentiin melko pientä kahdeksikkoa enemmänkin neliöillä, joissa suunnan vaihdossa piti tehdä selvä hidastus istunnalla. Kati muistutti hyvin kuinka kättä annetaan eteen ja muuten toimittiin äänellä ja istunnalla. Poni tuntui paremmalta kuin koskaan. Sain kerrankin istunnan kunnolla mukaan peliin. Napa selkään ja se häntä koipien väliin. Tässä koettiin hauska hetki kun Kati oli vasta aloittamassa lausetta kun tein jo sitä mitä hän oli aikeissa sanoa. Sama toistui jokusen kerran valkun aikana. Saatiin naureskella että nyt yhteistyö todellakin toimii. Vasen laukka kuitenkin lopetti voittoputken. Väännettiin, väännettiin ja tulihan se lopulta. Pieni pätkä laukassa ja rauhoitus, jolloin huomattiin että satula oli valunut lavoille. Ei mikään ihmekään ettei huvittanut laukkaa nostaa :(
Kati mainitsi jo alkutunnista että tässä uudessa koulupenkissä on painopiste vähän liian takana, ja tässä tulos. eipä tarvitse enää kokeilla sillä. Aikoinaan Emmikin mainitsi että Poni osaa hyvin kertoa onko satula sopiva vai ei, sillä nostaako se laukkoja.

Tuossa naapurissa nyt varmasti on minulle ratsastettavia, mutta Poniin olen silti niin kovin kiintynyt. Täytyy ennakkoluulottomasti lähteä katsomaan millaiset meiningit uudella tallilla on, ja jos homma toimii aikataulullisesti ja muutenkin, voidaan (ehkä???) aloittaa keskustelua siitä puoliylläpidosta.




keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Ihana kamala maastoratsastus

Keväiset, aurinkoiset säät ovat houkutelleet maastoilemaan. Kenttä on toistaiseksi rikki, joten työskentely olisi tehtävä maneesissa ja sinne ei näillä ilmoilla huvita mennä pölyttymään. Yhtenä päivänä yritin, mutta parinkymmenen minuutin jälkeen fiilis meni ja lähdettiin Ponin kanssa maastoon rallattelemaan. Seuran puuttuessa olemme pysytelleet Lahdentien tällä puolen, mutta pariin otteeseen ollaan päästy seurassa ihaniin harjumaastoihin ja Pohtiolammen kentälle. Maisemat ovat todellakin laulun arvoiset. -Kesäpäivä Kangasalla-



Olen ollut riemuissani kun ihmisille on tapahtunut jotain: Autoilijat hiljentävät vauhtia merkittävästi ja eräskin setä oikein sammutti traktorinsa kun ratsastimme ohi. On ollut ilo heilutella autoilijoille muutakin kun keskisormea ja traktorisedälle huudahdin suurkiitokset. Surullista tässä kuitenkin on se, että tällainen autoilijoiden ryhmäryhdistäytyminen tapahtui vasta kun ihmishenki oli menetetty. Mietityttää myös kuinka nopeasti asiat taas unohtuvat. Siihen asti pitää nauttia ja muistaa kiittää niitä, jotka esimerkillisesti ohittavat. Ystävällisen kädenheilautuksen ratsastajalta saadessaan voi autokuski haluta seuraavallakin kerralla ohittaa ratsukon rauhallisesti.

Hevosten määrän tasaisesti lisääntyessä toivoisi että autokouluissa sanottaisiin jokunen sana hevosista liikenteessä. Olin myös hieman yllättynyt, että liikenneturvan sivuilla ei mainittu sanaakaan hevosen turvallisesta ohittamisesta. Ely-keskuksella sen sijaan on asiasta varsin hyvä, tiivis ja informatiivinen paketti joka on suunnattu sekä autoilijoille että "hevosliikkujille".

Kaikesta jännittävyydestään huolimatta maastoilu on parasta "pipontuuletusta" niin hevoselle kuin ratsastajallekin!!

Kuva talvelta 2011. On vaatinut aikamoista itsehillintää Vilmalta olla laukkaamatta!


Edit huom: teksti oli aluksi aivan sikin sokin kun kirjoittelin sen wordillä töissä ja sitten leikkelin ja liimailin kasaan. Lopputulos oli sekamelska, mutta nyt pitäisi olla palikat kasassa :D