keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pieniä asioita joista olla onnellinen

Rinkelimussu on jatkanut väkirehuannosten kokonaan syömistä! :)

Talliyrittäjä oli ottanut Broncalta kakkanäytteen jossa epg 0! :)

Talliyrittäjä ei huolinut testauksesta rahaa, koska hänellä oli motiivina saada selville voiko Bronca toimia "ulosteensiirrossa" luovuttajana. Hevosilla ulosteensiirto tapahtuu kuitenkin todennäköisesti hieman vaivattomammin kuin ihmisillä. Tavoitteena on siis koittaa saada kipeän yksilön suoliston bakteerikanta tasapainoon.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Ihka hirveä VIDEOPOSTAUS!

Koska en osaa sitten pätkääkään editoida vaikka ohjelma olisi mallia for dummies, niin tässä on päivän aivopierut jaettuna kolmeen osaan.

Vuorossa siis enemmän tai vähemmän typerää hölötystä maastoilun seassa.




maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kuolaimettomuus on pop

Viimeaikoina blogi-streamissani on vilahdellut muillakin otsikoita koskien kuolaimettomuutta. Tuntuu jo melkein siltä, että olen plumpsahtanut valtavirtaan päädyttyäni nyt ainakin hetkellisesti kuolaimettomaan ratkaisuun. Kokeilut jatkuivat lauantaina kevyellä läpiratsastelulla kentällä ja kaikki toimi moitteetta. Oikea kylki voisi edelleen olla hieman vastaaottavasempi, mutta sehän nyt on ollut kenkuttelun aihe kuolaimenkin kanssa. Sitävastoin hevonen on selvästi rauhallisempi. Ohjien nyppimistä Bronca kokeili pariin kertaan, mutta jotenkin vaisummin kun kuolaimen kanssa. Muoto pysyi edelleen mukavan matalana ja kuolaimen alle sukeltelu loisti poissaolollaan.

Sunnuntaina vuorossa oli maastoilua. Pääosin menimme käynnissä, mutta otettiin menomatkalla pieni pätkä laukkaa ja tullessa ravihölkkää. Rauhallinen tahti säilyi ja jarrutusmatkakaan ei venynyt.
Kaikkein eniten olin kiinnostunut, mikä on reaktio noiden vauhdikkaampien pätkien jälkeen. Broncalla on tapana ottaa vähän lämpöä varsinkin kotiinpäin suuntautuvasta reippaammasta tahdista, joka ilmenee sellaisena paikallaan ravailuna kun ei malttaisi kävellä. Laukkapätkän jälkeen seuraava sata metriä olisi tehnyt mieli hölköttää. Kuulin Broncan suusta pari kertaa sellaisen hampaiden kolahduksen, josta arvasin sen etsivän kuolainta, mutta kun sitä ei löytynyt niin mamma rauhoittui heti. Nähtäväksi vielä jää oliko tämä kuolaimettomuuden syytä vai poikkeuksellisen verkkaisen maastokaverin josta ei tarvinnut huolehtia, että meneekö ohitse :D

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Ensimmäinen kosketus LG bridleen

Vainikan aitta toimitti vihdoin tilaamani LG:t Vajaa viikko meni siitä kun tilauksen maksoin. Mukavan ripeää toimintaa (nimimerkillä Hööksin kamoja 2 kuukautta odotellut)

Noh ei muutakun postista suoraa tallille ja into piukeana uutta vermettä sovittelemaan. Tilasin hätäpäissäni ruskean LG:n kun ajattelin että meidän ruskeissa suitsissa ei eniveis ole turpahihnaa. Sovitin LG:t ensin niihin ja totesin, ettei poskiremmejä saa tarpeeksi lyhyiksi eikä nahkapaskaa mailla halmeilla. Ei siis muuta kun mustien suitsien kimppuun ja juuri ja juuri sain viimeiseen reikään kiristämällä rinkulat asettumaan tarpeeksi ylös.


Käppäilin maneesiin ja tein niinkuin ohjeessa sanottiin ja yritin varmistaa ymmärtääkö Bronca näillä annettuja viestejä. No enpä saanut Broncaa edes kävelemään eteenpäin. Olen Katin maastakäsittelyopeista tiukimmin noudattanut sitä, että hevosen paikka taluttaessa on minun takanani. Nyt kun siirryin niin, että olisin jotain ohjasotteita saanut tehtyä, Bronca väisti vain sivulle :D

Noh joten kuten sain varmistuksen siitä, että hevonen kääntyy ja pysähtyy, joten kiipesin tarkoituksella satulattomaan selkään, että saan olemattoman istuntani kunnolla mukaan peliin. Alkuun Bronca oli selväsi pienessä hämmennyksessä. Se tavallaan maisteli näitä uusia tuntemuksia ja oikein aistin kuinka sillä rattaat raksutti päässä. Otettiin ensin käynnissä voltteja ja ympyröitä sekä pysähdyksiä. Ohjastuntuma sai olla ihan höyhenen kevyt. Pidätteestä Bronca nosti aluksi päätä ylös. Senkin se teki selvästi niin ettei se vastustanut painetta tai tuntenut sitä epämiellyttävänä. Jos yrittäisin kuvailla niin se oli sellainen pään nosto, jonka hevonen tekee kun se näkee kauempana jotain kiinnostavaa. Ihan kuin se olisi vähän hämmentynyt että mikäs juttu tämä on. Pikkuhiljaa Bronca rentoutui ja otettiin pieniä pätkiä ravissa, väistöjä ja surkeita avoja käynnissä. Siirtynmiset oli lopussakin aika töksähtäviä ja sen pienen hämmennyksen saattelemia, vaikken tosiaan kun puristanut nyrkin kiinni.

Heti huomasin kuitenkin yhden positiivisen asian. Bronca kerii päänsä ryntäisiin todella helposti ja sukeltaa kuolaimen alle. Esimerkiksi meidän varsinivelen kokeilu maastossa oli täysi fiasko kun Bronca painoi munaravia pää ryntäissä eikä mikään mennyt perille. Lisäksi minun on ollut todella vaikea saada Bronocaa ratsastettua eteen ja alas. Nyt kun alkukankeuksista oli päästy niin muoto oli lähtökohtaisesti jo mukavan matala.

Noh tämä analyysi tuli sellasen vartin ratsastelun tuloksena. Bronca on rokotuksen jälkeen ollut vähän outo (lue: jättänyt osan väkirehusta syömättä), joten en viitsinyt ottaa mitän sulkeisia. Ja nyt kun päästiin juuri siihen, että hevonen ymmärsi avut ja rentoutui, niin katsoin päivän tavoitteen tulleen täytetyksi.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

The Ultimate Question of Life, Riding and Motherhood

Olenpa tässä miettinyt viimeiset kaksi vuotta, että perustaakko perhe. En ole varma tunnenko tarvetta, olen todella onnellinen miehen ja koiran kanssa, mutta ympäristöstä tulee poimittua jatkuvasti signaaleja, jotka viittaavat siihen että eikös olisi jo aika.

Fysiologinen tosiasia on, että neljännelle kymmenelle käännyttäessä alkaa kroppa olla jo lastenteon suhteen ehtoopuolella. Ensiynnyttäjien keski-ikä on kuitenkin Suomessa hieman päälle 30 vuotta. (http://www.laakarilehti.fi/files/lehdisto/SLL392010-sainio.pdf) Ihmisen fysiologia ei ole synkassa yhteiskunnan asettamien "normien" kanssa: opiskele, opiskele vähän lisää, hanki ammatti, hanki (mielellään vaki)duuni, hanki isompi asunto ja vasta sitten tehdään lapsi(a).
Toki poikkeuksiakin on. Niitä pääsin todistamaan kun jokunen vuosi sitten olin mieheni veljen lakkiaisissa. Pikkukaupungin ylioppilastytöistä useampi kuin yksi taapersi vastaanottamaan lakkiaan maha pystyssä.

Itse lähestyn kolmeakymmentä ja lähipiiri (lue: äiti ja anoppi) alkaa päästelemään kommentteja, joista voi ihan päätään liiemmin vaivaamatta onkia rivien välistä yhden ainoan kysymyksen: Eikö teidänkin olisi jo aika tehdä lapsi? Mies alkaa lämmetä ajatukselle lapsen hankkimisesta siinä määrin, että asia on otettu puheeksi hänen aloitteestaa. Useammin kuin kerran.

Mutta kun minä piru menin sitä "kunnollista lastentekohetkeä" odotellessani hankkimaan harrastuksen. Ensimmäisen sitten kitarasankari(tar)haaveistani luovuttua. Henkireiän. Crohnintaudista parantajan. Palkitsevan, mutta niin paljon aikaa vievän. Viime viikolla laskeskelin, että lähdin joka aamu töihin kuuden maissa ja olin takaisin kotona klo 18-19. Keskimääräinen hereilläoloaikani kotioloissa oli noin 2,5 tuntia päivässä.

Tähänkö vielä lapsi? Mihin väliin? Mistä luopua? Töistä luopuisin vaikka heti jos se olisi mahdollista, mutta ei taida yksi elättäjä riittää tälle "perheelle". Ainoat muut asiat listalla ovat harrastus ja nukkuminen. Ja tässä kohtaa sisälläni nousee lapsellinen kiukku: Mut ku mä en haluu!! Te aikuset ette vaan tajuu miten tärkeetä tää mulle on! Mä ihan saletisti KUALEN ilman hevosii! (No ei nyt ihan, mutta ei ole kaukanakaan :D)
Sitten katson tallilla ympärilleni. Näen suurimmaksi osaksi lapsettomia aikuisia tai aikuisia joiden lapset ovat jo niin isoja että harrastavat vanhempansa kanssa. Mutta näen myös pienten lasten äitejä. Heitä vaivaa alituinen aikapula, mutten silti jaksa lakata ihmettelemästä miten he pystyvät tuohon kaikkeen.
Toisaalta mietin vielä sitäkin, että lapsia on tehty ja saatu jos jonkinlaisiin olosuhteisiin. Siinä ovat hoituneet vierellä, sopeutuneet niihin oloihin ja niihin rutiineihin mitä on ollut.

Kyllä, minä haluaisin lapsen sitten kun mieheni palaa ilmailuopistosta opiskelemasta.
En vain haluaisi luopua mistään muusta sen vuoksi.
Olen jo nuorena valmistautunut henkisesti siihen, etten ehkä saakaan lapsia (tähän on olemassa ihan oikeita geneettisiä ja kokemusperäisiä syitä, mutten lähde niitä tässä avaamaan).

Monesti mietityttää kuinka paljon suhtautumiseeni vaikuttaa tuo aikaisin oivallettu "mahdollinen mahdottomuus". Olenko jäänyt pyörittämään päässäni toivetta, jota kieltäydyn toivomasta etten pettyisi?

Haluaisin kurkistaa viiden vuoden päähän.
Olenko äiti, jonka rakkaus omaan lapseen on mahdollistanut kompromissien luomisen arjessa niin, että molemmat voivat hyvin.
Vai olenko lapseton poni-täti, joka kantaa pientä kirvelyä sisällään, ollen kuitenkin onnellinen kaikesta siitä ajasta.



lauantai 16. maaliskuuta 2013

Reipasta maastoilua ja keväisiä kuvia

Houkuttelin Rikun ja Emman taas seuraksi maastoon ja mentiin sellainen melko reipas yhdeksän kilsan lenkki. Rauhallista hölkkää ja pohtiksella kokeiltiinkin jotain ihan uutta. Rauhallista laukkaa maastossa :D
Bronca pääsi vielä tarhailemaan ilman auringonpaisteeseen ilman loimea kun ei tullut edes hiki :O

Siinä sitten pyörin ympäriinsä ja räpsin parit kuvat.


Niilon ja Buddyn leikkihetki

Tammamamma

Sera näyttää kieltä

Riku keskittyy olennaiseen

Orikaula bongattu

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Voihan se suti jolla hanuria sivellään...

Bronca on ok. Onneksi. Mutta todella harmillisesti meidän tämänpäiväinen tunti peruuntui kun tuntikaverimme Sera alkoi puolta tuntia ennen h-hetkeä ripuloimaan. :( Lämpöä päällä, joten ei muuta kun soittelemaan Katille että ajappa takaisin kotiin.

Olisin kovasti itse tunnin tarpeessa vaikka tässä nyt on pari viikkoa menty pääasiassa maastossa. Kertaalleen tällä viikolla menin ilman satulaa sileällä ja kaihoten muistelin sitä ratsastusta kisoja edeltävänä päivänä. Mikään ei varsinaisesti ole huonosti ainakaan pahasti, mutta jotenkin se tasaisuus, jonka saavutin kenraaliharjoituspäivänä on tosiaan muisto vaan. Tahti on mitä sattuu, suoraan meneminen on vaikeaa, taivuttaessa taipuu joko liikaa tai ei ollenkaan, välillä avut otetaan vähän liiankin tosissaan ja välillä taas jyrätään niitä päin. Ja jos jotain olen oppinut niin sen, että tasaisuuden saavutan parhaiten silloin kun joku ns. "pitämässä kädestä". Ei muuta kun ensi viikkoa ja uutta mahdollisuutta odottamaan. 

Huomenna hukataan taas huolia maastoon :)

Niin joo ja LG:t on nyt tilattu!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Feel the spring

Vaikka aamuisin paukkuu pakkanen ja aina välillä kunnon myteri yllättää ei voi valittaa. Päivänvaloa riittää, hevosesta päätyy joka harjauskerralla lapiollinen karvaa lattialle ja työmatkan voi ajaa jo nopeusrajoitusten mukaan. (Mutkainen maalaistie, pimeys ja liukkaus takaavat talvikuukausina sen ettei ihan kahdeksaakymppiä viitsi ajella.)

Lenkille lähdössä. Nalle haikailee naisen perään, mutta naiselta saa yleensä vaan turpaan.


Minilomalta palattiin hommiin maastoilun merkeissä. Satula on hyljätty huoneeseensa ja siellä se varmaan pysyykin. Jalkkarivyö on mukana tukena ja turvana, mutta olen päättänyt kehittää myös itseäni ja onkinut kevyet muovijalustimet jalkaani vain jos tilanne sitä vaatii.

Tänään kehitin myös pakonomaisen tarpeen hankkia LG Bridle. Olen jo jonkin aikaa mietiskellyt kuolaimettoman hankkimista. Ostinkin kaverilta käytettynä hackamoren, mutta se oli pikku beelle liian iso. Ajatus kuitenkin jäi muhimaan siinä määrin että perehdyin hieman kuolaimettomien vaikutustapoihin. Hylkäsin hackamoren ensimmäisenä ja jäin arpomaan bitless bridlen ja LG:n välille. BB:tä olen ennenkin käyttänyt Uuteran kanssa, mutta luin jonkin verran kokemuksista joiden mukaan sen niskaan aiheuttama paine olisi melko voimakas. Oli myös kokemuksia siitä että ohja ikäänkuin "hirttää kiinni" eikä löysty normaalisti kun ohjasta myötää vaan paine jää päälle. Itse en tätä koskaan BB:n kanssa huomannut ja veikkaankin että tuo ongelma liittyy materiaaliin. Ovat siis joko halpisversiot tai niin kuluneet ettei nahka enää luista renkaassa kunnolla.

LG kuitenkin vakuutti. Kärrynpyörämäinen rakenne mahdollistaa sen että ohjan paikkaa voi muuttaa, jolloin halutessaan saa hieman vipumomenttia, joka ainakin maastossa vauhdikkaammassa menossa voisi olla ihan tarpeen.

Kuva LG:n jälleenmyyjän sivuilta

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Laji vaihtoon

Bronca saa nyt hyvän työn tehneenä pitää pienen miniloman ja olla muutaman päivän ihan villiponina. Sen jälkeen palataan metsään ja jätetään otsanrypistelyt muille.

Seuraava uhrini onkin koira. Tarkastelin tuossa näyttely-tarjontaa ja yritin muodostaa jonkinlaista meno-kalenteria.

Se näyttäisi tällä hetkellä tältä:

4.5. Tampereen kansainvälinen koiranäyttely

4.8. Nokialla ryhmänäyttely

ja elo- syyskuun vaihteessa olisi Tampereella ryhmänäyttely.

Kevään mittaan pitäisi Nallen lonkat ja kynnärätkin kuvauttaa.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kisadebyytti

Tänään lähdettiin rinta rottingilla Wääksyyn harjotuskoulukisoihin vetämään helppo C 2. Tuttu ohejlma mulle. Aikanaan Tikarin kanssa sijoituttiin Viitiksen harjoituskisoissa samassa ohjelmassa. Mitenkään ihmeellisesti ei reenattu. Kentän pohja meni aika pahasti jäähän pakkasten takia ja perjantaina koitetiin sen verran mennä mitä pystyi ja lauantaina menin ihan rennosti maneesissa ilman satulaa.

Eilinen ratsastus oli niin rento ja hyvää mieltä tuottava että päätin ettei mitään ressiä voi ottaa tyhmistä kisoista kun hevonen on kuitenkin ihan täydellinen.

Ratsastettiin kisapaikalle ja Bronca oli jo vähän menomatkalla tympeällä mielellä. Stoppaili ja kiemurteli mitä se harvemmin tekee. Verkassa sain menon ihan kivaksi, mutta kun mentiin kouluaitojen sisään Bronca selvästi hämmentyi. Se poikitti tuomaripäädyssä ihan joka kerta ja verkkapäätyä kohden vauhti kiihtyi ihan mahdottomasti. Itsekin jännityin selvästi ja huomasin sen vaikuttavan nimen omaan ratsastamiseen: En saanut reittä rentoutettua ja siksi jalustin karkaili pois päkiän alta. Kaikenkaikkiaan prosentit oli vaivaiset 52.500 ja paljon kommenttia ryntää, poikittaa, ei linjalla. Ihan niin huonosti en ajatellut että meni, mutta minkäs teet. Kouluratsastus on arvostelulaji. Saatiin me kuitenkin kaksi kutosta. Pysähdys - peruutuksesta ja toisesta askeleenpidennyksestä (siitä jolla ei rikkonut laukalle). Lähinnä tuomioksemme koitui radan epätasaisuus.

Voi olla että kadun tätä myöhemmin, mutta julkaisen videon radasta. Ei ole ihan radan alusta kun akku meinasi muka loppua kylmän kelin takia.




Kotiin kun pääsin kisareissustani niin saunan oveen oli ilmestynyt tälläinen