Jospa vihdoin saisin aikaiseksi kirjoittaa tästä aiheesta, kun Katariinan valmennuksia on takana kaksi kappaletta.
Olin tosiaan syksystä asti pohdiskellut Katariinan valmennukseen osallistumista ja tilaisuus tarjoiltiin ihan omalle tallille joka toinen viikko. En ole päässyt aikaisemmin sellaisen valmentajan oppiin, jolla olisi merkittävää aikaisempaa kokemusta barokeista ja oma kokemus on, että kyllähän nuo hieman eri tavalla toimivat. Esitellessäni Broncaa Katariinalle mainitsin sen "suuongelmista" ja yhdessä kauhisteltiin arpeutuneita suupieliä. Kerroin käyttäväni sekä kuolaimettomia että kuolaimia melko tasaisesti puolet ja puolet ajasta. Heti alkuun tulikin sitten oikea informaatiotulva. Katariina vinkkasi heti monta asiaa. Hän kehotti kokeilemaan, jos ottaisin turparemmin kuolaimellisista suitsista kokonaan pois. Kata kertoi että usein suustaan herkät hevoset ahdistuvat myös ylimääräisestä paineesta turvan ympärillä. Tunti aloitettiin maastakäsittelyllä, jossa hevosta ikäänkuin ohjasajettiin sen vierellä kulkien. Ensin oli tarkoitus vain paikallaan, kuolainta liikuttaen saada hevonen liikuttamaan suutaan ja "makustelemaan" kuolainta. Bronca ei vaan tässä harjoituksessa toiminut ollenkaan. Vaikka kuolainta olisi ruuvaillut suussa miten, ei haluttua reaktiota tullut. Siispä sain luvan työntää sormeni Broncan suuhun ja kehua aina valtavasti sen maiskuttaessa. Tämän jälkeen otattiin paikallaan asetuksia molempiin suuntiin ja seuraavaksi mentiin käynnissä ja pyydettiin vierellä kulkien asetusta pitäen aivan kuolainrenkaan takaa ohjasta kiinni. Lopuksi vielä ravissa sama, ideana se että hevonen ravaa vierellä niin hiljaa, että itse pysyy kävellen vauhdissa mukana. Viimeinen vinkki suuasioihin oli nostavat ohjasotteet. Olin aiemmin kuullut, että Katariina suosittelee näitä ja nyt sain perustelunkin. Taas ideana oli "ressata" hevosen aisteja mahdollisimman vähän: nostava ohjasote vaikuttaa enemmän vain hevosen suupieleen, eikä esimerkiksi suupielen lisäksi kieleen. Tätä neuvoa jalostettiinkin heti kääntämiseen. Hieman meni tädiltä pakka sekaisin kun neuvottiin kääntäessä ottamaan tasainen nostava tuntuma sisäohjasta ja päästämään ulko-ohjasta! Näitä asioita päässäni pyöritellessä, oma paketti pääsi leviämään vähän joka suunnasta, ja tuntui siltä etten osaa ratsastaa enää ollenkaan. Koko tunti meni jotenkin räpeltäessä, hevonen oli tahmea ja tädillä lonkankoukistajat jumissa.
Seuraavalla viikolla tein ahkerasti kotiläksynä tuota "ohjasajoharjoitusta" kunnes oli huoltopäivät. Bronca raspattiin ja hetkohta kun olisi kuolaimet taas iljennyt suuhun laittaa niin tyttö oli riehunut kengän oikein kahteen osaan jalassaan. Mutta hei! Ensimmäinen itsenäinen kengänirrotus on nyt suoritettu. Kengittäjä tuli onneksi jo heti seuraavana aamuna ja saatiin kesätossut Broncalle. Mökkilomailun takia Katariinan valmennuksille tuli väliä peräti neljä viikkoa, mutta kun viimein taas tunnille päästiin niin meno olikin jo aivan jotain muuta.
Tunnin alussa Katariina kertoi teettävänsä tänään painonsiirtoa ja myönsin heti että minulla ei ole aiheesta sitten minkäänlaista käsitystä. Ensin siis tuntikaverin kanssa käytiin läpi tämä asia ihan pysähdyksissä kentän keskellä. Katariina heitteli kysymyksiä, että millä saamme hevosen siirtämään painon millekin jalalle. Minä pyörittelin vain päätäni siinä missä kaveri harjoitusta tehneenä heitteli vastauksia ja pääsin kokeilemaan paikallaan että näin todellakin on: Jos otan johtavan ohjasotteen vasemmalla, hevonen siirtää painoa vasemmalle etuselle ja jos otan epäsuoran otteen vasemmalla tai nostavan oikealla, paino siirtyy oikealle takaselle. Harjoitusta lähdettiin tekemään ensin käynnistä pysähdykseen, josta molempien ohjien nostavalla ohjasotteella siirrettiin paino hevosen takaosalle. Heti painonsiirrosta oli taas tarkoitus lähteä liikkeelle. Alkuun Bronca otti helposti jopa yhden askeleen taakse, mutta kun harjaannuin itse vähän paremmin hellittämään ajoissa, niin sekä pysähdykset tulivat hienosti tasan ja painonsiirto alkoi sujua ilman taaksepäin suuntautuvaa liikettä. Tätä jatkettiin ravista seis ja painonsiirron jälkeen taas heti raviin. Kun päästiin harjoitukseen laukassa, alkoivat Katariinan mukaan Broncalla "kastanjetit kilistä", eli ymmärrettäväähän on että tuollainen harjoitus sai sen kuumiamaan. Tuli toki ponnekkaita nostoja, mutta noston jälkeen vauhti ja suunta tahtoi olla kuskin ajatuksesta eroava. Katariina neuvoi taas kilahduksien sattuessa ottamaan sisältä nostavan ja päästämään ulkoa ja uskomatonta, mutta se auttoi välittömästi! Ihan kun Bronca olisi todennut että ahaa eihän tässä kannata mihinkään juosta. Mutta niinkuin aikaisemminkin olen tainnut mainita, Bronca on parhaimmillaan juuri silloin kun ne kastanjetit vähän kilisee ja tälläkin kertaa se saatiin todeksi näytettyä. Katariina otti lopuksi meidät vielä yksin ympyrälle ja laukkaan ja käski ottaa laukan rytmissä aina etujalkojen noustessa painoa taaske siirtävän nostavan ohjasotteen. Samalla piti istua vahvasti yläsisäreidelläreidellä hevosta vasten, kuitenkaan olemalla liikettä vastaan (vaikea selittää tätä, kun tiedän miten se kuuluisi toteuttaa, mutten osaa sanoin selittää). Tälläistä istuntatekniikkaa käytän yleensä muutenkin kun pyrin kokoamaan laukkaa, mutta nostavien ohjasotteiden kanssa (joille Katariina joutui huutelemaan kyllä tahtia) saatiin hevosesta taas tanssija esiin! Bronca nousi edestä fiiliksen perusteella ainakin puoli metriä, jalat polkivat näyttävästi ja vakuutan ja vannon että kuulin katsojien joukosta ihastuneita huokauksia! Valkkukaveri kehui vielä seuraavana päivänä että maagista ja kuinka olin istunutkin niin hyvin. Siitähän en itse tiedä mitään, kun olin naama riemunvirneessä hevosen suorituksesta. Kaikki tämä hehkutuksen arvoinen ratsastus kesti sen yhden ympyrän verran, eli varmaan 10 sekunttia, mutta kyllä syöpyi muistoihini taas yhtenä huippuhetkenä.
Lopputulemana siis totesin, että vaikka Katariinan ensimmäinen valmennus oli ehkä enemmänkin palikoiden uudelleen asettelua, joka sai minut tuntemaan itseni lähes ratsastustaidottomaksi, niin tälläisiä 10 sekunnin pätkiä jos saan hänen avullaan Broncasta esiin, niin varmasti valmennussuhde tulee säilymään!