Menin aamusta ratsastamaan Vilmalla ekaa kertaa uuden kotitallin kentälle. Leena (Vilman omistaja) ja Vikke olivat seurana kentällä. Muutaman kerran aikaisemmin ollaan käyty entisen tallin lähistöllä kentällä vääntämässä, ja näihin kokemuksiin pohjaten ei ollut odotettavissa mitään mukavaa. Sanoinkin Leenalle etten nyt ole ihan varma kannattaako, kun en haluaisi että jää paha maku suuhun, kun nykyään niin harvoin pääsen Vilmaa ratsastamaan. Siitä ei ollut pelkoa. Neiti oli ihan eri hevonen! Ennen sillä pyöri kuolain suussa niin, että kilinä ja kolina vaan kävi, turpa oli kohti taivaita ja pitkällä sivulla piti aina lähteä kaahottamaan (jalat satunnaisessa järjestyksessä).
Nyt oli heti alusta asti rauhallinen, ei hätäillyt eikä suusta kuulunut ainuttakaan kolahdusta. Keskityin käynnissä rentouteen ja rauhallisuuteen ja lopussa hain vähän pyöreyttä ja onnistuin! En olisi uskonut kun vielä puoli vuotta sitten kentällä tuijotettiin taivasta, oli askellaji mikä hyvänsä. Ravin kotin saada mahdollisimman hitaaksi ja rennoksi. Alkuun oli tahdin kanssa ongelmia, mutta hyvin se lähti sujumaan varsinkin välikäynnin jälkeen.
Laukka on Vilmalle vaikea mennä rauhassa ja se kaatuu helposti sisäpohjetta vasten niin paljon, että pelkään sen kaatuvan. Nyt kaatuminen oli vähäistä. Turpa nousi valitettavasti heti ja kamala puhina ja tohina oli päällä. Keskityin saamaan laukan vaan mahdollisimman hitaaksi ja kun tuli pätkä hidasta laukkaa, kehuin kovasti ja otin raviin. Tuli muuten tosi hyvin laukan jälkeen taas kuulolle, mikä on kanssa ollut ihan mahdottomuus ennen. Olen siis tosi tyytyväinen. Leena otti pari kuvaakin joista tässä yksi.
Oma istuntahan on ihan perseestä, jonka valokuvat tuo ikävästi kyllä esille. Josta seuraa Note to Self: Yritä saada jatkossa hevonen eteen ja alas, itse sinne ei kuitenkaan tarvitse mennä.
Olin kuitenkin niin ylpeä Vilmasta. Vilma sai paljon rapsuttelua ja pari herkkuakin.
 |
| Yleensä Vilma pysyy kiltisti karsinassa. Tänään tosin piti mennä maistamaan kaverin heiniä vastapäiseen boxiin |
Ratsastustunnilla mentiin aivan pilkkopimeässa maastoon. Hullua hommaa. Kai ne ohjaajat tietää ne tiet, mutta itse en nähnyt edes ylä- tai alamäkiä. Hauska porukka kuitenkin ja pääsin vähän oman itseni yli, kun menin ponilla jolta olen tippunut maastossa joskus tosi pahasti. Silloin ei käynyt kuinkaan mutta kypärä meni halki kun poni nakkasi ensin alas ja juoksi sitten vielä päältä. Nyt on vuorossa hiusten harjaus (auts). Aikuinen nainen on luuhannut tallilla niin ahkeraan, että on perusasiat vähän jäänyt, eli hiukset olen harjannut viimeksi perjantaina. On aika rasta kun on tässä saunottukin pari kertaa välissä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti