Ei ollut valitettavasti mitkään otollisimmat olosuhteet varata Katilta valmennusta täksi päiväksi. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä en tietenkään voinut mennä nukkumaan huomioiden sitä tosiseikkaa että täytyy herätä 5.15 aamulla labrahommiin (5h unta), ja olla sitten vielä puolesta yöstä viiteen aamuyöstä baarihommissa. Valmennus oli jo klo 11.00, eli sain nousta alle neljän tunnin yöunien jälkeen ylös ja suoria kohti tallia.
Ponilla oli selvästi ylimääräistä virtaa, joka näkyi matkalla maneesille erityisesti ensilumessa leikkivien lasten ihmittelynä. Oli ihana katsella kun koko tienoon mukulat olivat pihalla pulkkamäessä, lumisodassa ja tekemässä kaiken maailman lumienkeleitä ja -ukkoja :) Poni näki kuitenkin vain potenttiaalisia saalistajia. :D
Valmennuksessa Poni käyttäytyi hienosti! Edelleen yllättävin piirre Ponissa on, että vaikka se olisi kuinka pörheällä päällä se tykkää työnteosta, keskittyy ja yrittää aina kamalasti. Tykkään Katistakin valmentajana tosi paljon. Katin tyyli esittää asiat on minulle sopivia ja Kati pistää aina miettimään sitä mitä teen. Ja nyt mentiin sitten niitä perusasioita mitä olen kaivannut. Yritettiin saada omaa kroppaa rennoksi ja apuja "hyviksi". Erityisesti Kati painottaa minun ja Ponin kanssa ulkoapuja. On vähän jäänyt vääränlaisesta opetuksesta sellainen tapa että käännän sisäavuilla. Jään helposti roikkumaan sisäohjaan ja kieritän heppaa liiaksi sisäpohkeen ympärille. Kati korosti sitä että hevosen etupään pitää mennä edellä ja takapään pitää tulla samaa reittiä perässä. Tehtiin ravissa ja käynnissä ensin tehtävää, jota käsittääkseni kutsutaan usein Kyran neliöksi. Joka kulmassa hyvät puolipidätteet, ei liikaa asetusta ja ulkoavuilla kääntö. Ja taas löytyi missio: Huomasin, että samalta puolelta käytän helposti pohjetta ja pidätettä samaan aikaan, joka on hevoselle ristiriitainen viesti. Hoin päässäni aina välillä pidäte-pohje-pidäte-pohje, mutta silti homma tuntui vaikealta. Poni oli kuitenkin skarppi ja ymmärsi hienosti ja saatiin ihan kehujen arvoisia käännöksiä. Loppuun otettiin ihan rauhassa laukannostot niin, että yritettiin saada vain Poni kulkemaan rentona eteen ja alas.
Ja tässä kohtaa on nyt sitten ongelmaa, johon on jollain tasolla paneuduttava. Siirtyminen ei ole useinkaan hyvää ja käynnistä ei meinaa onnistua ollenkaan. Vika on ilmeisesti omassa tekemisessä ja minulla on vahva usko siihen, että kyseessä on tietynlainen hoksaamista vaativa juttu. Tätä on nyt hieman vaikea pistää sanoiksi, mutta veikaan että Ponin herkkyyden tietäen arastelen varsinkin valmennuksissa, jossa sen saa erittäin herkäksi, asettaa ulkopohjetta tarpeeksi taakse. Vaikka pohkeella ei varsinaisesti tekisi mitään paino ei kuitenkaan vaikuta oikein jos en pääse pudottamaan sisälonkaa kunnolla alas (joka johtuu siitä etten uskalla viedä ulkopohjetta tarpeeksi taakse). Yksin kun teen laukannostoja niin ne ihan rehellisesti onnistuvat paremmin. Veikkaan että silloin kun kukaan ei ole korostamassa sitä, ettei ulkopohjetta saa viedä liian taakse, uskallan asettaa sen edes niin taakse mihin se kuuluukin asettaa.
Ponin laukassa oli kamalasti vauhtia :D Kaikki kuitenkin sujui ihan ookoosti ja sain lopulta kulkemaan hyvin rentona niskasta laukassakin.
Erityisiä bonuksia täytyy itselle antaa ravityöskentelystä. Löysin heti alkuun Ponilta todella hyvän, polkevan ravin. Ponilla on aika tavalla taipumusta nopeaan tikittävään raviin (jopa Emmin kanssa), mutta nyt oli tosi hyvän tuntuinen ja näköinen ravi alusta alkaen. Tästä saatiin Katiltakin kehuja.
Niin ja matkalla tallille ei lapsetkaan enää olleet niin pelottavia :)
Nyt nukkumaan!!!
Ja illalla teen meille leivinuunissa valmistettua hevosen sisäpaistia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti