torstai 23. toukokuuta 2013

Odotus se vain jatkuu

Viikko sitten vaikutti siltä, että joka päivä tapahtuu jotain uutta. Nyt on taas sellainen vaihe että kaikki on pysähtynyt. Kaikki on ennallaan. Ei tunnu siltä että takapää olisi löystynyt entisestään. Tissit ovat entisellään. Mitä nyt toinen on hieman kovempi kun toinen. Lypsää en ole enää viitsinyt edes pieniä testitippoja. Tuossa yksi kaunis päivä Broncan emättimen reunat olivat selvästi turvonneet. (Saas muuten nähdä minkälaisilla hakusanoilla taas hetken päästä blogiini päädytään tämän lauseen jälkeen.) Kuitenkin heti seuraavana päivänä toosa oli taas entisellään. Kännykästä löytyy dokumentoitua aineistoa, mutta joku raja pitää vetää siihen mitä täällä viitsii ihmisten silmille työntää :D

Bronca pääsi nyt myös melkein oikeaan laitumeen. Sai oman pienen plänttinsä, jota pari tammaa oli ehtinyt hieman harventamaan. Kengittäjä ohjeisti olemaan varovainen nyt alkuun vihreän kanssa, koska toisessa etukaviossa on vanhoja merkkejä kaviokuumeesta. Metabolinen oireyhtymä kun oli jo tiedossa, niin jokatapauksessa ajattelin olla enemmin liian varovainen, kun kärsiä seuraksia. Kuivaa heinää on Broncalla kuitenkin pikkulaitumessaan vapaasti tarjolla. Iltaheinien joukkoon olen nyppinyt 20l saavillisen tuoretta, jonka kimppuun käydäänkin joka ilta antaumuksella. Jos joku on lempparia Broncan mielestä niin se on iltanen lämmin pellavapuuro ja valmiiksi nypityt vihreät :)

Ei ainakaan ruoka lopu kesken


Liikkuminen on pelkkää taluttelua, koska Bronca ähisee ja puhisee jo taluttaessakin aika tavalla. Minä olen touhunnut kisahoitajanakin tässä pitkästä aikaa. Oltiin viime viikonloppuna Lissun ja Seran kanssa Niihamassa aluekoulukisoissa kunnon hellekelissä. Hyvää mieltä ja auringonpolttamia!

Itse kärsin kovasti ratsastamattomuudesta. En ole näin pitkää aikaa ollut pois hevosen selästä edes silloin kun mursin selkäni. Puute eskaloitui siihen, että lähdin pitkän tauon jälkeen 18 kilometrin maastolenkille lainahevosella. Voi jalkaparkoja.

Poni sai kauniin läsipäisen tammavarsan sunnuntai-iltana. Meillä odotus kuitenkin vielä jatkuu.

Ponyn baby

maanantai 13. toukokuuta 2013

Paniikin alkeet

Viimeviikkoisen täyshalvauksen ja kasvattajalle soittelun jälkeen olen keräillyt hermojani kasaan. Vaihtelevalla menestyksellä.
Ensimmäinen hätä oli rokotukset. Sain eläinlääkärin viidessä minuutissa tallille. Ennätys. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että oli juuri ajamassa meidän tallin ohi kun soitin.
Kun on rokotukset oli hoidettu niin tamma laitettiin kunnon syyniin. Kokeneemmat pyörivät ympärillä ja räpelöivät. Fiilis oli itsellä sellainen, ettei varmasti mene kesäkuun loppuun. Eikä ollut monikaan eri mieltä. Melko monen suusta tuli sama tuomio kun mitä itse olin ajatellut. Viikko-kaksi.

Tätä olen nyt sitten sulatellut muutaman päivän. Miettiä ei auta, koska silloin iskee paniikki. Touhaminen on parasta lääkettä. Koitan säätää olkea jostain, joka on yllättävän vaikeaa. Bronca saa joka päivä tarkkaa syyniä ja kun alkaa siltä näyttää, niin karsinaan laitetaan valvontakamera. Vihreälle olen alkanut Broncaa totuttelemaan varovasti.

Nyt kun tämän jännitys-odotus-paniikin on laittanut päälle, niin melkein toivoo ettei sitten venyisikään kovin pitkälle. Henkisesti meinaan aika raskasta! Joka ikinen kerta kun joku tallikaveri soittaa, on mielessä ensimmäisenä että nyt siellä varsotaan.

Alatalliin syntyi noin kuukausi sitten varsa. Juteltiin lauantaina talkoiden ohessa, että jos koitettaisiin laittaa lapsellist yhteen. Peukut ja varpaat pystyyn että mammat tulis toimeen. Olis niin hyvä saada pienille ikäistä seuraa ja tammoille vähän kevennystä vahtimiseen, kun olisi kahdet silmäparit.

Jään metsästämään olkea ja pureskelemaan kynsiäni.

Aa niin ja laitoin skootterin toimintakuntoon viikonloppuna. Niin ja Nalle sai beussien päänäyttelyssä ERIn ja oli junnujen kolmonen. Sellasta pientä, mille ei nyt tahdo riittää ajatukset :)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Irtonaiset asiat (siis blogipostaus facebookstatuksin)

Meidän talli on paikka, jossa psyykettä hoitavat hevosten lisäksi myös ihanat kanssaratsastajat. Pienellä avautumisella saa ainakin meillä ihanaa vertaistukea. Aina.

Kun ratsastaa haastavassa maastossa ilman satulaa, kannattaa katsoa eteenpäin eikä maahan. Helpottaa.

Broncalla on pikkuhiljaa tullut oikeaa selkää, jopa siinä määrin, ettei enää tunnu ilman satulaa mennessä siltä, kuin istuisi tyynyllä.

Liikutus on taluttelupainotteista. Pari kertaa viikossa selkään, ja silloin pienempi lenkki. Talutellen mennäänkin sitten melkein kaikki muut päivät 3-5 kilometriä rauhassa kävellen, enimmäkseen umpimetsässä ja ensimmäisiä vihreitä mutustellen. (Ja häpeäkseni lintuja bongaten. Eilen näin viherpeipon vaikken vielä silloin tiennyt mikä se oli :)

Bronca on niin valtava, että alan jo miettimään miten se voi muka varsoa vasta kesäkuun lopussa. Tänään oli pakko lypsää pikkutippa. Kirkasta oli, mutta tuli kyllä todella vaivattomasti. Pakko oli soittaa Seinäjoelle ja kysyä, että onko tuo normaalia. Hevosenomistajien Keskusliiton sivut meinaan uhkailivat, että kirkasta eritettä tulee viikko ennen varsomista! Saan kuulemma olla huoleti. Broncan tisseillä on ollut taipumusta täyttyä hyvissä ajoin. En ihan rehellisesti tiedä missä asennossa varsan kuuluisi olla kohdussa, mutta masunsisäisiä liikkeitä seurattuani minusta näyttää siltä, että se on useinkin vatsallaan, koska kyljissä ja vatsan alapuolella näkyy paljon voimakkaita äkkinäisiä pienialaisia liikkeitä, jotka voisin kuvitella jalkojen tai pään aiheuttamiksi. Bronca itse vaikuttaa varsin tyyneltä, rennolta ja tyytyväiseltä. (Paitsi silloin kun pitää ylittää lätäkkö.) Olen jotakuinkin huojennettu, sekä eläinlääkärin että kasvattajan toimesta. Onhan noita putkahdellut ihan täytenä yllätyksenä laitumeenkin ja selvinneet ovat. Täytyy luottaa hevoseensa.

Kuvia on meidän taluttelulenkiltä. Olin laiska enkä rajannut enkä käsitellyt mitenkään. Eivät ole mitään taidepläjäyksiä, jätettääköön se hieman harjaantuneemmille kuvaajille.

Bronca laiduntaa...

Nallekin laiduntaa. Nami-nami kevätruohoa.

Voisin väittää että todellisuudessa hän ei ole niin häikäisevän valkoinen kuin tässä. Huomatkaa sinivuokot <3

Tämä on minun parempi puoleni koska tarjoan kameralle vain sitä.

Nalle ja surullinen pläntti lunta (tuo valkeahko tuossa oikealla)

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Tampere KV

Tänään takana siis ensimmäinen itse suoritettu esittäminen näyttelykehässä. Oksennus kurkussa ja videolta näkee kuinka hengitä ensimmäisen kerran tuomion kuullessani. :D
Nalle sai kuitenkin ERI:n, ei SA:ta. On noi vaan niin raskaita reissuja. Kaikki se odottaminen ja seisoskelu kun koira haluaa kuitenkin sinkoilla joka suuntaan.

Päivän naurut sai kun koira reagoi yhtäkkiä erittäin epäominaiseen tyyliin johonkin paikalla olevaan. Matalaa varoitushaukkua alkoi haukkumaan. Siinä sitten katselin ympärilleni että mikä nyt ahdistaa poikaa, enkä mitään tavatonta nähnyt. Kunnes tajusin että se haukkui tälläisiä:

(kuva rotuyhdistyksen sivuilta)

Olivat kai sitten niin perin merkillisen näköisiä että piti ihan varoittaa. :D