sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Suunnitelmia

Jänskää. Tänään tulee iso satsi uusia asukkeja meidän tallille. Lähden tästä kohta varmaan sinne vakoilemaan. Uudet tulokkaat ovat vielä kaiken lisäksi Vilman tallilta joten sellaisia puolituttuja.

Eilen Ponskun kaa maastoiltiin ja tosiaan rallateltiin vähän tuossa meidän pihan eessä pellolla (ilman lupaa tietysti!) Tänään olis Ponilla vapaapäivä, mikä tarkoittaa siis taluttelureissua. Kelikin on siihen ihan omiaan kun on niin kova pakkanen.

Ensi viikolla saapi liikuttaa tiistaina ja keskiviikkona sekä Ponin että Artun ja lauantaina lienee valmennus. Eilenkin siis alkuperäinen tarkoitus oli mennä valmennukseen mutta Kati oli kipeänä.

Nyt haluan fiilistellä kesää ja siksi kesäisiä kuvia. On myös vähän ikävä Uutteraa. Uuttera on muuten myynnissä. Siitä vaan siis hyvä hevonen hyvään kotiin :)

lauantai 21. tammikuuta 2012

Rodeosta selviytyminen ja kunnon rahnuttelut

Perjantaille paukahti arkivapaa töistä, joten päätin pitkästä aikaa lähteä Vilmaa moikkaamaan matkojen taakse. Vilmalla on ollut selkä vähän kipeä, kun ei ole ollut tilsakumeja. Käppäillessä on pitänyt sitten niin varoa ja jännittää, että selkä on mennyt ihan jumiin raukalla. Tarkoituksena oli siis vaan mennä pellolle taluttelemaan Vilmaa ja kokeilla pikkasen Vikkeä, jolla on ratsuhommat aloitettu vasta tässä syksyllä kunnolla. Haettuani hepat sisälle erehdyin kyykistymään tallin käytävälle silittelemään kissaa. Kissa osoitti minulle heti paikkani, kiipesi hartioilleni ja teki minusta ratsunsa/makoilupaikkansa. Ja jos tiedätte sen tunteen kun ei raaski nousta, kun joku suloinen eläin on tehnyt pesän syliin: No se ja kyykyssä tallin lattialla. Lopetin vasta kun pelkäsin jalkojeni halvaantuvan lopullisesti :D

"I am your superior!" (itse kuvattu kännykkälaatu)
Vilman taluttelu umpihankisessa pellossa osoittautuikin minulle itselleni kovin raskaaksi ja hikiseksi touhuksi. Koitin siinä sitten kiivetä vähän käymään seljässä (ei tullut mitään ilman suitsia) ja juoksuttelin rauhaksiin suuntiinsa. Takaisin tallille tullessa päästin mamman nakuna tarhaan ja kykin rahnuttelmassa sen hetken kun mamma malttoi syödä muutamat heinänkorret, jonka jälkeen paineli piehtaroimaan. Ja ah kuinka nautinnolliselta se näyttikään. Nyt kun harvemmin enää nakuna pääsee tarhaan niin on varmaan mukavaa.

Kokeilinpa sitä Vikkeäkin. Ihan hauska sälli. Perus suokki. Laukkoja ei menty mutta käyntiä ja ravia vähän totisemmin kokeilin. Sisäpohje tuntui vähän huonosti menevän läpi ja mörkö asui toisella pitkällä sivulla jossain, mutta olin ikävä ja meni siitä ohi niin monta kertaa että se mentiin nätisti. Vikke helposti nyökki myös kuolaimen alle, mutta muuten herra meni oikein nätisti ottaen huomioon että sillä ollaan käyty selässä ensimmäistä kertaa viime kesänä. Hyvä ratsu tulee Vikestä.

Kaahailin kaupan kautta tallille ja keittelin rauhassa kahvit ja söin vähän jotain. Pikoa kengitettiin käytävällä enkä viitsinyt kengittäjää hätistellä, että olisin saanut Ponin tuotua ohi joten odottelin ihan rauhassa. Talliin taluttaessa voi jo yleensä tehdä suurpiirteisen määrityksen siitä millä päällä arvon neiti sinä päivänä on ja vaikutti oikein lupaavalta. Otin ihan ajan kanssa ja rahnuttelin Poninkin kanssa pitkät tovit. Poni on niiin symppis kun se hoitaa takaisin! Pyöriteltiin kentällä vähän ympyroitä ja huomasin että lumi oli niin kivan tilsapotenttiaalista että vaikka Ponilla on tilsakumit takana (etusissa ei ongelmaa kun on pohjalliset) niin jalka lipsui välillä (1-2 kertaa). Jatkettiin kuitenkin hommia rauhassa.
No kuten meillä klassiesti aiemminkin on mennyt nämä ikävämmät hommat, niin kävi aivan samoten nytkin. Ravissa voltilla takanen lipsahti ja multa meni tästä syystä tasapaino. Josta vuorostaan seurasi Ponin kilarit ja hurja rodeo. Ehdin jo ajatella että no on ainakin pehmeä maa mihin lässähdän ja alitajuisesti muistin päästää ohjat jolloin räjähtävä voima ei jäänyt paikallaan rimpuiluun vaan Poni laukkasi tallille päin.
Selvitin siis Ponin rodeon!! Tupakkiremmin yleisökin oli melko yllättyneitä, että selvitin kyseiset loikat. Ei muuta kun takas hommiin ja Poni oli heti taas kuulolla. Otin sitten laukkaa vaan pitkillä sivuilla ja ensimmäistä kertaa tuli nyt sellainen fiilis että en vaan nostanut laukkaa ja ollut siihen tyytyväinen vaan pystyin työskentelemään. Otin välillä sivut kevyessä istunnassa ja rennolla pitkällä laukalla ja välillä ihan kokeilin kuinka paljon pystyin omilla taidoillani hidastamaan laukkaa. Kivaa oli ja todella hyvä mieli jäi :)

Huomenna maastoilen Artun kanssa ja Ponilla vois mennä peltoon jos kerkiää valosalla.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Maastoilua

Tänään oli ihan täydellinen keli maastoiluun. Reippaasti pakkasta ja auringon paistetta, mutta ei tuullut mitä täällä on kyllä tehnyt jo jokusen päivän enemmän kuin tarpeeksi. Menin tosiaan Artulla kun ei rahkeet ja rohkeus riittänyt Ponilla mennä ison tien toiselle puolelle. Enemmän pelkään siis että hepalle sattuu jotain jos kuski tippuu kesken matkan kyydistä. Loistava kokoonpano oli: Emmi Ponilla ja Kati Ynnerillä. Mentiin reippaita pätkiä ja laukattiin metsätietä koskemattomassa hangessa! Jarrut oli käytettävissä vain aina ajoittain, mutta sehän ei tuntunut oikein ketään edes haittaavan :D Ravailtiin harjun jälkeen Pohtiksen kentälle jossa oli kanssa ihan koskematon hanki. Vedettiin sitten koko porukka rinkiä kahden kentän leveydeltä laukassa ja hienoo oli!! Arttu meinas kentällä kertaalleen vähän tiukemman kurvin vuoksi kaatua mutta pysyi kuitenkin pystyssä ja matka jatkui ongelmitta. Laukkailun jälkeen siinä ihan vaan puolitosissani ravissa kokeilin, että saanko Arttua kevyeksi edestä ja kyllähän se menikin nätisti :) hieno poika. Kentältä takastullessa oli pieni tilanne kun Ynneri meidän edessä pukitti pienessä alamäessä ja Arttu otti siitä jotkut ihme hepulit ja lähti laukkaan. En viitsinyt kavereiden päälle jyrätä kun tultiin viimeisenä niin käytiin sitten vähän umpimettässä voltilla kun aattelin, että kyllä se johonkin puuhun pysähtyy :D Naureskellen sekin toikkarointi meni.

1,5h oltiin ja kyllä teki omallekkin päälle nannaa. Voin mennä toistekkin Artulla maastoilemaan :)

lauantai 14. tammikuuta 2012

Huippuvalkku ja SUPER-pony

Tänään oli taas valmennus. Vähän yllättäen Kati tarjoutui pitämään lauantaina valmennusta kun oli tulossa tallille muitakin ohajilemaan. Ratsastin Ponin eilenkin, mutta ilma oli Kamala. Kentällä tuuli hurjasti ja lunta vihmoi vaakatasoon. Lisäksi molempiin jalustimiin muodostui jääkökkäre ja keventäessä jalkkarit lipsahtelivat päkiän alta ihan minne sattuu. Ihan kamalaa räpellystä joku 20-30min ja sitten luovutin ja pyytelin isosti Ponilta anteeksi. Hävetti itseäkin miten plörinää kaikki oli :D Kävin eilen ja tänään myös tallin yhdellä suokkitammalla -Lotalla- käppäilemässä. Eilen sinnikkäästi pellolla ja tänään vähän pidemmälläkin. Lotta on näin lyhyellä tuntemisella aika perus suomen-jäärä :D Omat kommervenkkinsä kyllä, mutta katsoo nyt jaksaako niihin puuttua. Sitten täytyy kyllä ehdottomast,i jos sillä enemmänkin tulen menemään.

Ponin fiiliksiä tunnustellessa jo tarhasta haettaessa oli havaittavissa positiivisia viboja :D. Niinkuin olen joskus tainnut julkisesti sanoa, niin tykkään tammoista juuri sen takia, että aina joutuu vähän haistelemaan millä tuulella tänään ollaan. Saako esimerkiksi tänään koskea jalkoihin ollenkaan vai seistäänlö kuin viilipytty. Joskus taas kiinnostaa kaikki käytävällä tapahtuva kamalasti ja toisinaan tuo tyttö joka tuossa hoitelee on niin mahdottoman kiinnostava (esimerkkejä olisi miljoona..). Aina pitää vähän lukea tilannetta ja parasta onkin tamman kanssa se, kun se on ns. "rasittavalla" päällä ja saaatkin sen yhtäkkiä toimimaan ns. "fiksusti". Jos nyt tuosta tajuaa mitä ajan takaa.

Valmennuksessa mentiin väistöjä ensin käynnissä pituushalkaisijalta uralle ja uralla raviin siirtyminen. Tehtävää muutettiin loplta niin että tultiin ravissa ja väistätettiin uralle noin 1/4 kentän leveydestä ja uralla nostettiin laukka. Tajuan oikeastaan vasta nyt kuinka vaikea tehtävä oli kyseessä ottaen huomioon että ollaan tehty vasta ihan perustyöskentelyä Ponin kanssa. Laukan nostaminen uralta suoraan on kuitenkin aina haasteellisempaa kun ympyrän kaarella (nyt tuli varmaan 2 väärää laukkaa). Poni oli koko valmennuksen ihanan tasainen ja keskittynyt. Vaikka ulkona tuuli ja kuului vaikka mitä kolinoita sain sen säpsynkin jälkeen nopeasti kuulolle ja rennoksi. Pohkeenväistöissä sain ensimmäisen kerran tunteen siitä kuinka uskomattoman helppoa voi olla suorittaa jotakin _tehtävää_ kun ratsukko on yhteisymmärryksessä ja avut ovat pieniä, mutta oikein ajoitettuja. Välillä tuntui kun olisin leijunut hevosen kannattelemana ja muistan miettineeni että "ohhoh, mä oikein tunnen tänne selkään kuinka se astuu jaloilla ristiin". Mitään pakottamisen tuntua ei ollut ja hevonen pysyi tasaisena ja rentona!!! Parhaimmat fiilikset ikinä! Nyt sain hetkellisesti tietää miltä tuntuu kun yhteistyö ja ymmärrys hevosen kanssa loksahtaa yhteen. Näissä hetkissä tuntui kun Poni olisi lukenut mun ajatuksia ja mitään ylimääräistä ei tarvinnut edes yrittää tehdä. (kohtuullista hehkutusta, mutta aiheellista)

Huomenna onkin koitos kun hyppään Artun selkään ja lähdetään porukalla lahdentien yli (iik!) tutkimaan harjumaastoja. Meinasin alkuun jänistää, mutta totesin että Arttu ei kyllä tee mitään pahempaa kun Pony pahimpina päivinään. Hyvin se menee!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Tallilointia niin ettei kerkiä edes kirjottelemaan.

Emmin päivystäessä olen touhunnut Poniinin kanssa koko pidennetyn viikonlopun torstaista asti. Päätin nyt referoida viikonlopun touhuja.

Torstaina ratsastin melko kevyesti töiden jälkeen ihan vaan huomioiden perjantaista valmennusta varten ongelmakohtia. Ponia on viimeaikoina ollut vaikea saada tasaiseksi. Työskenetelystä ei tule mitään ilman rentoutta ja jostain se vaan tuntui ottavan jännittietä ihan yhtäkkiseltään enkä oikein huomannut omassakaan toiminnassa mitään ihmeellistä. Tuli jopa mieleen mahtaisiko Ponin työmoraali rakoilla kun en ole ehkä niin taitava vaatimaan ja Poni on saattanut huomata että tämän ratsastajan kanssa ei ehkä tarvitsekaan tehdä töitä ihan niin tosissaan.

No paneuduttiin perjantain valmennuksessa saamaan Poni tasaiseksi. Sain Katilta neuvoksi kääntää Ponin aina ympyrälle kun se jännittyy. Neuvo olikin hyvä koska tällöin oli pakko myös itse ratsastaa matkustamisen sijaan ja ongelma ratkesi kuin itsestään. Enemmän siis rohkeutta ja vähemmän varovaista matkustamista, rentoutta kuitenkaan unohtamatta. Vasemmassa laukassa kävi joku kommervenkki. Huomasin jo hetkeä aikaisemmin, että Poni huiskii hännällä mikä ei ole sille tyypillistä. Ihmettelin asiaa oikein ääneen mutta laukka kuitenkin nousi hyvin. Parin pääty-ympyrän jälkeen jatkoin suoraan ja yhtäkkiä Poni pukitti ja otti hatkat. Pysyin selässä (jee!) ja Katin kanssa alettiin ihmettelemään että mikä tuli kun ei mitään selkeää syytä ryntäykselle ollut. Itse en asiaa siinä rytäkässä huomannut mutta Kati sanoi Ponin vetäneen ennen pukkia takapään ihan alleen, aivan kuin joku olisi haukannut sitä persiistä. Episodin jälkeen hännähuiske loppui ja Poni kulki kuitenkin jos mahdollista vielä rennompana. Epäiltiinkin tämän perusteella, että selässä olisi ollut joku pikkujumi, joka napsahti vähän kivuliaasti auki. Nostettiin oikean laukan jälkeen vielä uudestaan vasen ja kulki hyvin sekä ympyrällä että suoralla.

Valmennuksen jälkeen otin vielä Artun käsihevoseksi ja lähdettiin porukalla maastoon käppäileen. Mukana oli Emmi koirineen, Minä artun kanssa ja kaverini täykkäriarabinsa kanssa. Arttu on kyllä raskas käsitellä maasta. Meinas ihan mennä hermot :D Tehtiin kääntöpaikalla vaihto Emmin kanssa: sain koiran talutettavakseni.

Lauantaina kävelytin Ponia maastossa ja juoksutin pikkasen maneesissa. Sain näin vähän kevyemmän päivän ja vähän vaihtelua kun pääsi tutustumaan muuhunkin kun maneesiin.

Tänään lähdin tarmokkaasti ratsastamaan yltyvästä flunssasta huolimatta. Keli oli mitä hienoin! Pakkasta kunnolla ja pilvetön taivas ja auringonpaiste. Pakko oli mennä maastoon vaikka tarkoitus olikin vääntää maneesissa niin että hiki tulis (ainakin mulle). Käveltiin ja ravailtiin ensin vähän maastossa ja Poni oli oikein hienosti. Ainoo mitä pelästyi oli mun oma mieheni, kun se veti pihassa pressua kaivamansa kuopan päältä juuri kun satuttiin kohdalle :D Maastolenkin jälkeen mentiin sitten maneesiin. Tehtiin vähän väistöjä käynnissä ja muuten melko samoja juttuja kun valmennuksessa. Todella paljon paremmin mentiin kun ennen valmennusta. Vasempaan kierrokseen ei alkuun meinannut laukka nousta, mutta se oli kyllä tällä kertaa kiinni ihan omista sähläyksistä.

Oikein ihana viikonloppu. Emmi liikuttanee Ponia koko ensi viikon, mutta katsoo tuleeko tässä jotain eteen. Lauantai ja sunnuntai olis sitten taas mun päiviä :)

Näin hieno sininen hetki oli kun lähdin tänään tallilta

Poni kaivoi heiniinsä reitin säilön luokse. Kuivaheinä on ihan pthyi.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Postaukset harventuu kun mitään erikoista ei tapahdu :D

Nyt on ratsastuskoululaisen elämä ohi ja koitetaan miten homma lähtee kulkemaan pelkillä valmennuksilla. Olen tässä käynyt höntsyilemässä Ponin kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Tuntuu että joka toinen päivä menee ihan mukavasti ja ne toiset taas ei. Tipuinpa tuossa taas kun Ponille oli liikaa mennä samaan aikaan estekaluston ohi (hui miten pelottava!) kun maneesin ovi aukesi. Meinasin jo kyllä selkään noustessa sanoa että "mä tuun alas tänään", koska Poni oli jo lähtökohtaisesti kuin lentoon lähdössä. Viime sunnuntaina oli taas katapultti viritetty, mutta voi sitä riemun määrää kun pysyinkin kyydissä! Naurettiin tallilla, että kyllä on tavoitteet korkealla, kun on saavutus että pysyy ylipäätään selässä.

Kuvia olisi tosi kiva saada, mutta kun ei ole sitä omaa hovikuvaajaa. Pitää koittaa rekrytoida miestä mukaan kameran kanssa. Torstaista eteenpäin Poni onkin koko viikonlopun minun hoivissa ja perjantaina olisi taas pitkästä aikaa valmennuskin. Tarkoitus olisi ihan vaihtelun vuoksi mennä vähän maastoonkin käppäilemään. Taidan toistaiseksi ottaa vielä Ponin käsihevoseksi kun saattaa uudessa paikassa olla vielä kaikkea erityis-jännää.

Koirarintamaltakin pitäisi tässä ihan kohta kuulua jotakin. Pentujen oli laskelmien mukaan tarkoitus syntyä viikolla 1, joten kohta kuullaan miten iso pentue tuli ja riittääkö meille siitä omaa tättähäärää. 
Näin jo viimeyönä unta että pennut syntyivät, että kyllä nyt olis parempi jo jotain tapahtua :D