Tiistaina oli tarkoitus mennä vain ratsastustunnille, mutta satuin lähtemään turhan ajoissa ja kun soitin Leenalle ehdotti, että tulisin Vilmalla ratsastelemaan ennen tuntia. Ihana oli nähdä Vilmaa pitkään aikaan. Sitä vois vaan halia ja mälvätä, niin suloinen otus se on. On niissä Ponin kanssa jotain yhteistä. Molemmat on sosiaalisia ja hellyyttäviä, mutta Vilmalla on vaan se 14 vuotta enemmän elämänkokemusta ja se kyllä näkyy sellaisena perus-rauhallisuutena. Käytiin kentällä vähän pyörimässä. Vähän turhan paljon oli jengiä ja Vilma ei oikein ottanut rauhoittuakseen. Toisesta etusesta oli kenkäkin lähtenyt, niin mentiin ihan rauhassa. Pienet ravit vaan kumpaankin suuntaan ja muuten käyntiä.
Sitten peräkanaa tunnille. Opettaja oli lukenut mun ajatukset kun oli laittanut mulle ihan hiljaa mielessäni jo viikon verran toivomani connemara-ponin. Kaikki meni lähes täydelisesti. Tehtiin eri asteisella poikituksella pohkeenväistöä ja voltin jälkeen laukannostoa. Polle oli hyvin kuulolla ja lopputunnista peräänannossa. Sain kehujakin. Ensimmäistä kertaa IKINÄ pyydettiin, että nosta kättä! :O Jotain on siis mennyt perille. Nyt on tullut vaan sellainen fiilis, että tekisin tosi paljon mielummin ihan perusratsastusta ilman mitään kummempia tehtäviä. Haluaisin pyrkiä siihen, että saan hevosen kulkemaan ensin rentona ja muodossa ja sitten vasta lähdettäisiin hiomaan niitä kommervenkkejä. Täytyykin ehdottaa joku tunti, jos muut ratsastajat vaan on suostuvaisia.
Tänään sitten tihkusateessa heti aamupäivästä Ponin kanssa ratsastelemaan. Mentiin harjun hiekkakuopalle kun kenttä oli sateen takia niin huonona. Emmi tuli Arttua talutellen mukaan. Päätin reenata lisää harjoitusravissa istumista ja heti meni huomattavasti paremmin kun viimeksi. Harppaukset on uskomattomia. Nyt mentiin pitkiä pätkiä ihan nätisti muodossa harjoitusravissakin. Lopuksi otin molempiin suuntiin vähän kevyessä istunnassa laukkaa kun Ponilla tuntui olevan virtaa. Emmi otti kuviakin, mutta melkein kaikki oli ihan tärähtäneitä :(
Lähdettiinpä siitä sitten takaisin tallia kohden. Oltiin kiipeämässä jyrkkää ylämäkeä kun Poni pompsahti raville. Mulla oli pitkät ohjat, enkä ollut yhtään varautunut joten jouduin "vähän" huonoon tasapainoon. Korjasin liikaa eteen ja Poni otti herneen nenään ja aloitti sen päiväisen poukkoilun. Ei mitään pikkupukkeja vaan ihan kunnon "tuus-ny-alas-sieltä" -rodeon. Hetken sinnittelin, mutta sitten tultiin tonttiin. Ensimmäinen huoli oli Ponin suunta. Lähti meinaan suoraan kohti autotietä, jonka yli mennään tallille. Kääntyi kuitenkin juuri siinä risteyksessä kävelytien puolella ja tuli hirnuen takaisin. Fiksu tyttö! Jalustin piti etsiä ja ratsastusloimea vähän suoristella, mutta muuten selvittiin säikähdyksellä ja mustelmilla. Takasin selkään vaan ja kotia kohti. Tulipahan sekin koettua ja aikakin oli. On meinaan melkein kaksi vuotta siitä kun viimeksi tulin alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti