perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulua ja vesisadetta

Uskomaton keli!
No onneksi me ratsastellaan Ponin kanssa nykyään ihan nurkan takana maneesissa.
Oli tuossa vähän taukoa ratsastelustakin kun oli pyhien, ristiäisten ja valmistujaisten kanssa aika lailla hommaa.

Tiistaina kävin ratsastuskoululla ratsastamassa tuplatunnin Pollella. Mentiin lähinnä käyntiä kun kenttä oli niin todella huonossa kunnossa, mutta ai että menikin sitten hyvin. Asetettiin ensin puolikas ympyrä sisään ja sitten puolikas ympyrä ulos. Tämän jälkeen täysin suoralla kaulalla ensin siirrettiin takapää sisään ja toisella puoliympyrällä takapää ulos. Lopuksi harjoittelimme kiittämistä (ympyrälle kääntö ja puolivälissä kunnon löysäys sisäohjasta) ja sen jälkeen kiittämiskohdassa suunnan vaihto niin että käännyttävän puolen ohja päästettiin täysin löysäksi. Ekalla tunnilla Polle kävi useita kertoja ja pitempiäkin pätkiä peräänannossa, mutta jännittyi heti kun yritin tehdä jotain. Toinen tunti mentiinkin sitten hyvin hyvin hienosti. Polle hyväksyi tuntuman ja työskenteli tehtävät läpi peräänannossa. Tuli tosi hyvä olo ja Pollenkin korvat lupsuivat tyytyväisen oloisena sivuille. Opettajakin sanoi ettei ole nähnyt kyseistä ponia varmaan koskaan niin pitkään yhtämittaisesti peräänannossa (Meri osaa painella mun nappuloita!).

Poni sitävastoin on ollut vähän jalkavaivainen ja pääsin nyt ekaa kertaa uudelle tallille muuton jälkeen Poneilemaan. Poni oli eilen todella miellyttävä käsiteltäessä: kohtelias, hurmaava ja rento. Kokeilin mennä yhdellä toisella satulalla kun Emmi spekuloi että voisi olla helpompi istua siinä ravissa alas. Poni kulki hienosti ja satula tuntui jotenkin helpottavan erityisesti kevennystäni kun pohje tuntui pysyvän paljon paremmin kiinni ja paikallaan.
Tänään Poni oli kuitenkin ratsastettaessa todella "raskas". Ajattelin alkuun, että mitä teen väärin ja totesin, että teen ihan samalla tavalla kuin eilenkin, joten vika ei ole minussa (tällä kertaa). Ponia tuntui kiinnostavan kaikki muu paitsi töiden tekeminen. Pienikin ääni -vaikka aivan tuttukin- sai sen jännittymään ja tarkkailemaan ympäristöään. Se ei poukkoillut (paljoakaan :D) eikä ollut pörheän oloinen, mutta jotenkin nyt vaan tuntui että kaikki muu paitsi työnteko olisi ollut kivaa. Veikkaanpa että tähän mielentilaan maastolenkki olisi ollut aivan omiaan koska Poni oli kuitenkin rauhallisen ja luottavaisen oloinen. Harmi vaan että ulkona oli aivan pillkopimeää ja vettä satoi.
Ainakin opin taas tuntemaan ja lukemaan Ponia hieman lisää :)

 
Viime jouluna oli asiat toisin

maanantai 12. joulukuuta 2011

Hyvän mielen tulva

Tänään olen tulvillani iloa ja onnea. Olen elänyt melkolailla yhtäjaksoisessa stressissä koko syksyn kaikkien viimeisten isojen kouluhommien ja muuttotouhujen takia, mutta tänään kun tulin tallilta kotiin ja mietin hetken ihan todellista elämääni ja siihen liittyviä faktoja, meinasin yhtäkkiä hukkua hyvään mieleen. :)

Poni muuttaa huomenna alle viiden minuutin kävelymatkan päähän maneesitallille! En olisi ensinnäkään kuvitellut kaupunkiasukkina että voisin tuosta vaan kävellä tallille. Olen kyllä varsin kouliintunut ulkona ratsastaja (kolmen vuoden aikana olen ratsastanut kolme kertaa maneesissa), mutta kyllä maneesi vaan huomattavasti parantaa noita ratsastusmahdollisuuksia. Nytkin kun kelit ovat olleet sitä luokkaa, ettei kenttä ole ollut ratsastettavassa kunnossa moneen kuukauteen niin kyllä maneesi tuntuu hienolta :)

Lisäksi tänään tallilla ollessani soitettiin ja kysyttiin voinko aloittaa työt jo torstaina. Pääsen siis oman alan töihin ennen kuin olen saanut edes papereita kouraan. Loistavuutta. Lisäksi asun unelmieni talossa ihanan miekkosen kanssa :) Ei ole valittamista ei.

Tänään piti mennä maastoon mutta kaverin hepalla ei ollut tilsakumeja ja meno näytti niin liukkaalta jo heti pihatiellä, että kierrettiin pikkulenkki tallin ympäri pari kertaa ja muuten menin kentällä. Ponilla löyty pitoo ja kenttäkin oli suhteellisen ok, joten otin pitkää pätkää ravia eteen alas ja nostin laukat molempiin suuntiin. En nyt mitään kierrostolkulla viitsinyt siinä kentällä laukata, mutta niin nyt kumminkin että laukat nousi hyvin molempiin suuntiin. Loppuviikko meneekin sitten varmaan aika ratsastelematta, mutta onpa välillä hyvä pitää taukoaki niin jaksaa taas innostua asioista paremmin :)

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivän valmennus

Ei ollut valitettavasti mitkään otollisimmat olosuhteet varata Katilta valmennusta täksi päiväksi. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä en tietenkään voinut mennä nukkumaan huomioiden sitä tosiseikkaa että täytyy herätä 5.15 aamulla labrahommiin (5h unta), ja olla sitten vielä puolesta yöstä viiteen aamuyöstä baarihommissa. Valmennus oli jo klo 11.00, eli sain nousta alle neljän tunnin yöunien jälkeen ylös ja suoria kohti tallia.
Ponilla oli selvästi ylimääräistä virtaa, joka näkyi matkalla maneesille erityisesti ensilumessa leikkivien lasten ihmittelynä. Oli ihana katsella kun koko tienoon mukulat olivat pihalla pulkkamäessä, lumisodassa ja tekemässä kaiken maailman lumienkeleitä ja -ukkoja :) Poni näki kuitenkin vain potenttiaalisia saalistajia. :D

Valmennuksessa Poni käyttäytyi hienosti! Edelleen yllättävin piirre Ponissa on, että vaikka se olisi kuinka pörheällä päällä se tykkää työnteosta, keskittyy ja yrittää aina kamalasti. Tykkään Katistakin valmentajana tosi paljon. Katin tyyli esittää asiat on minulle sopivia ja Kati pistää aina miettimään sitä mitä teen. Ja nyt mentiin sitten niitä perusasioita mitä olen kaivannut. Yritettiin saada omaa kroppaa rennoksi ja apuja "hyviksi". Erityisesti Kati painottaa minun ja Ponin kanssa ulkoapuja. On vähän jäänyt vääränlaisesta opetuksesta sellainen tapa että käännän sisäavuilla. Jään helposti roikkumaan sisäohjaan ja kieritän heppaa liiaksi sisäpohkeen ympärille. Kati korosti sitä että hevosen etupään pitää mennä edellä ja takapään pitää tulla samaa reittiä perässä. Tehtiin ravissa ja käynnissä ensin tehtävää, jota käsittääkseni kutsutaan usein Kyran neliöksi. Joka kulmassa hyvät puolipidätteet, ei liikaa asetusta ja ulkoavuilla kääntö. Ja taas löytyi missio: Huomasin, että samalta puolelta käytän helposti pohjetta ja pidätettä samaan aikaan, joka on hevoselle ristiriitainen viesti. Hoin päässäni aina välillä pidäte-pohje-pidäte-pohje, mutta silti homma tuntui vaikealta. Poni oli kuitenkin skarppi ja ymmärsi hienosti ja saatiin ihan kehujen arvoisia käännöksiä. Loppuun otettiin ihan rauhassa laukannostot niin, että yritettiin saada vain Poni kulkemaan rentona eteen ja alas.
Ja tässä kohtaa on nyt sitten ongelmaa, johon on jollain tasolla paneuduttava. Siirtyminen ei ole useinkaan hyvää ja käynnistä ei meinaa onnistua ollenkaan. Vika on ilmeisesti omassa tekemisessä ja minulla on vahva usko siihen, että kyseessä on tietynlainen hoksaamista vaativa juttu. Tätä on nyt hieman vaikea pistää sanoiksi, mutta veikaan että Ponin herkkyyden tietäen arastelen varsinkin valmennuksissa, jossa sen saa erittäin herkäksi, asettaa ulkopohjetta tarpeeksi taakse. Vaikka pohkeella ei varsinaisesti tekisi mitään paino ei kuitenkaan vaikuta oikein jos en pääse pudottamaan sisälonkaa kunnolla alas (joka johtuu siitä etten uskalla viedä ulkopohjetta tarpeeksi taakse). Yksin kun teen laukannostoja niin ne ihan rehellisesti onnistuvat paremmin. Veikkaan että silloin kun kukaan ei ole korostamassa sitä, ettei ulkopohjetta saa viedä liian taakse, uskallan asettaa sen edes niin taakse mihin se kuuluukin asettaa.
Ponin laukassa oli kamalasti vauhtia :D Kaikki kuitenkin sujui ihan ookoosti ja sain lopulta kulkemaan hyvin rentona niskasta laukassakin.
 
Erityisiä bonuksia täytyy itselle antaa ravityöskentelystä. Löysin heti alkuun Ponilta todella hyvän, polkevan ravin. Ponilla on aika tavalla taipumusta nopeaan tikittävään raviin (jopa Emmin kanssa), mutta nyt oli tosi hyvän tuntuinen ja näköinen ravi alusta alkaen. Tästä saatiin Katiltakin kehuja.

Niin ja matkalla tallille ei lapsetkaan enää olleet niin pelottavia :)

Nyt nukkumaan!!!
Ja illalla teen meille leivinuunissa valmistettua hevosen sisäpaistia.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Enni opettelee keventämään ja nostamaan laukkaa

Eli nyt mentiin niin sanotusti back to basics
Kyllä huomasi jo kuntoon laittaessa että ei ollu mysliä tytöllä päässä. Huomattavasti rauhallisemmin seisoi käytävällä kuntoon laitettaessa. Oli aika kurja keli ja olin ihan yksikseni touhuamassa, joten pienen arvonnan päätteeksi päätin jäädä tallin kentälle vaikka se onkin ikävän rapainen. Harjun kuoppa olisi ollut varmaan kuivempi, mutten viitsinyt lähteä yksin vielä toiselle puolelle "isoa" tietä. Taitaa olla tippuminen liian tuoreessa muistissa.

Tarkoituksena oli keskittyä vaan omaan istuntaan erityisesti ravissa. Loppuun koitin vähän väistöjä, jotka ei nyt mennyt ihan tyylipuhtaasti. Tein selvästi jotain väärin (ilmeisesti en myödännyt pidätteen jälkeen tarpeeksi/tarpeeksi nopeasti) ja koska ei ollut ketään korjaamassa jätin sen sikseen. Harjoittelin parit sujuvat laukannostot kumpaankin suuntaan ja lopuksi annoin venyttää selkää. Taas opin lukemaan Ponia ihan uudella tavalla. Näin kun tekee ihan perustouhuja, yrittää itse istua hyvin harjoitusravissa ja reenata sitä hillittyä kevennystä, kannattaa todellakin tarkkailla Ponia. Poni elehtii kyllä korvillaan jo jos homma alkaa käydä epämiellyttäväksi hänen mielestään. Siitä voi aina kivasti tarkkailla, että koska tekee oikein ja koska ei :D

Tallissa rapsuteltiin, herkisteltiin ja suoritettiin Ponin toimesta vimmattu takin nuoleminen. En tiedä miksi se on keksinyt nyt nuolla mun takkia niikun suolakivee. Hassu Pony :)

torstai 1. joulukuuta 2011

Poni muuttaa naapuriin

Poni siis muuttaa tuohon pellon toisella puolella sijaitsevaan talliin! Matkaa kertyy peltotien poikki kävellen n. 100 metriä! En ikinä kuvitellut että voisin olla siinä onnellisessa asemassa että voisin kulkea kävellen tallille saati  alle kymmenessä minuutissa. Hih onnea!

Tämän lisäksi riemastuttaa se, että on töitä tiedossa heti valmistumisen jälken, jopa äitiysloman sijaisuuden verran. Silläkin rintamalla kaikki siis kivasti reilassa.

Tiistaina Vilma oli saanut uudet tossut ja lähdettiinkin Leenan ja Viken kanssa maastoilemaan. Otettiin oikein kunnon kiitolaukkapäästelyä, mitä ei ollakaan sitten Vilman kanssa tehty viime talven jälkeen. Huomas kyllä taas adrenaliinin määrän ja jalkojen tärinän perusteella että viime kiidoista oli aikaa. Loistava sekoitus jännitystä ja vauhdin hurmaa!
Ratsastustunti oli taas vähän niin ja näin. Koitin houkutella siihen perusratsastukseen, mikä opettajan mielestä ilmeisesti tarkotti ilman jalustimia menoo... Tuntiponi oli kyllä ihan kivasti kevyt kädelle ja koitti käydä välillä peräänannossakin, mutta pienimmästäkin ulko-ohjan pidätteestä eteenpäinpyrkimys katosi täysin. Koitin olla pohkeella nopea, mutta tuntiponin karaistuneet kyljet eivät ottaneet hienovaraisia vihjeitä vastaan, joten touhu meni välillä ihan inhottavaksi takomiseksi. Olisi pitänyt olla raippa, jolla olisi edes kerran saanut muistutettua miten niitä töitä tehdään. Pitänee jatkossa muistaa että: Better to have it and not need it than to need it and not have it. Ehkä mun pohje on vaan surkastunut, kun Poni (ja Vilmakin) reagoi siihen niin kevyesti..
Tunnen tarvetta laittaa kuvan, siispä laitan kuvan jonka laatu ei ole mikään 10+ mutta yritin lähinnä ikuistaa Ponin pusuhuulet :)
"Gootti-pusuhuulet"