sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Koko päivän menossa

Tänään oli ohjelmistossa ratsastusta Ponilla, viimeinen tapaaminen Pilkeen kanssa ja äidin ja isän luona käynnit (asuvat eri paikoissa). Tiesin että myöhään menee mutta yli yhdeksän tuntia pelkällä aamiaisella alkoi jo tuntumaan aikas pahalta.

Mentiin Ponilla maastoon ja omistaja tuli mukaan kaverinsa uudella arabilla. Mentiin harjulle ja pyörittiin siellä montussa ensin koulukiemuroita. Mun tarvii saada mun käsi paremmaksi. Reenailen tässä nyt kotonakin sitä että rentoutan koko käden hartiasta ja lavasta asti. Ongelman ydin on ilmeisesti siinä, että lapa ja hartia on lukittuna, jolloin koko käsi jännittyy, Hiottiin vähän siirtymisiä käynti-seis, niin että Poni pysyisi muodossa. Noin 50% meni hyvin ja lopuissa oli jotain sanomista. Kaikkein hienointa oli huomata kuinka täysipäinen Poni on maastossa. Hieno homma kun tykään itsekin maastossa mennä.

Pilkeen ratsastuksen kanssa tuli aikatauluongelma joten nappasin vaan hepan köyden päähän ja lähdin puolen tunnin taluttelulenkille. Pilkekin on nyt paremmassa kunnossa ja kuulemma "oma itsensä". Huomasin itsekin että se oli tarmokas ja aktiivinen ja kaikki maastakäsittelyjutut meni paljon paremmin. Kunnioitti mun tilaa ja oli hienosti kuulolla. Hidastelin, pysähtelin ja kiihdytin tahtia ja Pilke seuras hienosti esimerkkiä.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Uusi vuokraheppakokelas

Kävin nyt jo eilen kokeilemassa vuokraheppakokelasta ja taisin rakastua. Laitoin ilmoituksen nettiin ja heti samana iltana soitti nuori eläinlääkäri ja sanoi ostaneensa itselleen juuri toisen hevosen ja täten tarvitsevan liikuttajaa toiselle hepalleen. Kyseessä oli 6-vuotias trakhener-tamma "Poni", jonka taso on kyllä reippaasti omaa tasoani parempi. Kävin kokeilemassa heppaa eilen ja sillä oli varsin valloittava luonne ja sain sen kulkemaan nätisti muodossa kaikissa askellajeissa. Siirtymisissä meni vähän plörinäksi, mutta ekaksi ratsastuskerraksi hyvä.
Hintakin oli niin nimellinen että lompakko taitaa viedä nyt tämän hepan pariin :)
Omistaja halusi että maksaisin ainakin maneesivuokran läheiselle Tavelan-tallille ja itse ehdotin vielä kengitystä päälle. Ehtona oli että kävisin Ponin kanssa valmennuksissa. Tästä heräsikin miete, että jos käytössä olisi noin kovatasoinen heppa, jolla saisi ja pitäisi valmentautua niin onko tässä nyt vuodenvaihteen jälkeen enää mitään järkeä mennä ratsastuskouluun. Arvelisin että paremmin kehittyisin jos kävisin edes kerran kahdessa viikossa valmennuksessa noin osaavan hevosen kanssa kun kiertäisin porukan mukana kenttää ties millaisella hevosella milloinkin. Vaihtoehtona olisi myös käydä läheisellä ratsastuskoululla tunneilla Ponin kanssa.

Ja kun lähdin eilen sieltä tallilta, Poni tuli pihattonsa aidalle, katsoi mua ja hirnahti. Selvä merkki eikös vaan :)

torstai 27. lokakuuta 2011

Pettyneenä mutta oikean päätöksen tehneenä

En saanut viimeyönä unta kun mietin mitä teen tulevaisuuden suhteen Pilkeen kanssa. Koska mua ajaa tallille ratsastuksen haastavuus, uuden oppiminen ja yhteinen aika ihanan eläimen kanssa, enkä tuntenut näiden asioiden täyttyvän Pilkkeen kanssa, päätin nostaa kissan pöydälle ja jutella Katin kanssa. Selitin etten saa mitään yhteyttä Pilkeeseen (olen sille ihan pelkkää ilmaa) ja se tuntuu olevan luonteelta sellanen ettei meillä vaan synkkaa. Sanoin myös etten halua missään nimessä olla luovuttaja ja kysyin neuvoa onko mitään tehtävissä vai onko vaan viisainta siirtyä elämässä eteenpäin. Kati ymmärsi hienosti mitä tarkotin ja sanoi että on sen vähän huomannutkin. Hän oli sitä mieltä että kaikki ei sovi toisilleen ja siihen on vaan näyrryttävä. Parempi on että tallihommissa on positiivinen sävy. Hevonenkin kuulemma aistii sen jos ei ole hyvä mieli.

Puhuin myös siitä että tunnen oloni tosi epävarmaksi tuolla tallilla. Siellä on tosi tarkat säännöt ja olen vielä vähän ulkona niistä ja porukkakin mitä siellä enimmäkseen näen on ihan senioreita, siis minuunkin verrattuna. Koska tunnen itseni ihan kakaraksi se vaikuttaa mun itseluottamukseen ja itsevarmuuteen , joka taas puolestaan vaikuttaa mun hevosen käsittelyyn ja ratsastukseen. Kati vähän nauroi tälle (eivät muka ole niin osaavia kun kuvittelen), mutta sanoi että ymmärtää. Sovittiin että ollaan tekemisissä, ja että Kati voi pitää vielä toisinaan tunteja mulle jos haluan, mutta näillä puheilla menen sunnuntaina viimeisen kerran ratsastamaan Pilkkeellä.

Ja tottakai siitä kun lähdin ratsastamaan niin heppa oli tosi tarmokas ja hyvän tuntuinen ratsastaa. Luonteessa en huomannut mitään muutosta toisin. Käynnissä mentiin edelleen. Kierrettiin pelto ja kun tuntui niin hyvältä, niin käytiin vielä kentällä kiemurtelemassa. Lyhyesti kahdeksikkoja ja kiemurauria, sekä lopuksi koitin vaan ihan puolivakavissani parit takaosankäännökset. Olen tosi huono niissä mutta kappas kun hevonen hoksasi heti mitä hain ja nätisti meni. Siihen olikin hyvä lopettaa.

Vuorossa on siis hissuksiin kattella uutta vuokraheppaa. Nyt yritän löytää sen oikean joka on:
  • "tarpeeksi" osaava eli mielellään vähintään helppo C ja kaikki päälle on plussaa
  • ei nyt tarvitse pomminvarma olla mutta sellainen joka uskaltaa yksinkin lähteä maastoon eikä kyttää ihan kaikkea
  • budjettiin sopiva
  • terve
Erityisesti kiinnitän nyt huomiota siihen että hevonen olisi:
  •  sosiaalinen, utelias, kiinnostunut ja lempeän rapsuteltava ystävä

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kuravellissä esteitä

Eilen oli koulusta vapaa, joten kävin päivällä ratsastamassa Vilman. Mentiin kentällä taas, mutta nyt ei toiminut ihan niin hyvin kuin viimeksi. Käynnissä sain hyvin kuulolle, mutta ravi ja erityisesti se vaikemapi (eli oikea) kierros oli hankalaa. Kuolain alkoi kolisemaan suussa ja asetuksesta saati taipumisesta ei ollut tietoakaan. Otin kuitenkin askellajit läpi ja sen jälkeen tein paljon käyntihommia: kiemurauria, kahdeksikkoja ja etuosakäännöksiä. Puhuttiin Leenan kanssa että Vilmalle voisi harkita uutta kuolainta. Mahdollisesti kolmipalaa ja ohuempaa. Vilmalla on todella paksu kuolain tällä hetkellä. Se on paksumpi kun mun peukalo :D Viime talvena oli varavarusteet hetken käytössä ja niiden suitsissa oli kuparirolleri ja Vilma toimi mun mielestä sillä tosi hyvin, mutta se olikin ohuempi.

Illalla oli vielä ratsastustunti jonne menin suoraan. Ilmoitustaululla luki että estetunti, enkä meinannut millään uskoa, kun kenttä on niin kamala kurakko. No saatiin sinne keskelle kenttää pari estettä, jotka tultiin ensin puomeina ja sitten esteinä aina vuorotellen vasemmalta ja oikealta kaartaen. Sain kivan hevosen joka on joskus kisannut kenttää ja on ollut ennen mammalomaa tosi ketterä. Hyvinhän se hyppäsi, mutta jäykkä se oli. Vertyi vasta viimeselle vartille kunnolla ja sitten löytyi oma moottorikin paremmin. Pevona on aina ollut vähän hidas vertymään, mutta jotenkin nyt pitkän loman jälkeen vielä korostui.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Reissu pohjanmaalle

Käytiin miehen kanssa jokavuotisella metsätys ja mökkeilyreissulla Kauhajoella. Samalla pääsin Uutteraa moikkaamaan. Harmi vaan että Uutteralla oli otj:ssa vähän nestekertymää, mutta koska ei ontunut eikä arkonut niin rauhassa sai mennä. Tehtiin Hetan ja Puten kanssa hienossa kuulaassa syyssäässä mukava lenkki. Heta tuli kärryillä Puten kanssa, kun oli onnistunut polvensa telomaan eikä voinut ratsastaa. Uuttera oli yhtä ihana kun musitinkin ja Heta toitotti kokoajan miten mun pitäisi se ostaa. Itse taas yritin puhua Hetaa ostamaan Uutteran. Olisi niin mukava kun Uutteran ostaisi joku jonka tunnen, jotta voisin sitä ehkä vielä joskus nähdä.

Seuraavana päivänä raahasin mieheni mukaan tallille. Heta tuli taas kärryllä mukaan mikä olikin varsin hyvä. Yritettiin mennä miehen kanssa kakspäällä ilman satulaa, mutta eihän siitä mitään tullut kun ei tuo ukko ole hevosen selässä paljon ollut, ja Uutteralla ei selvästikkään riittänyt huumorintaju meidän säätämiselle. Alkumatkasta jo alkoi takapää pomppimaan sen verran, että passitin miehen Hetan kaveriksi kärryille. Parempi niin. Otettiin rauhallisia pitkiä ravipätkiä ja sen kyllä tuntee vatsalihaksissaan. Enemmän pitäisi mennä ilman satulaa kun ottaa niin kivasti keskivatalon lihaksiin. Paras tunne on kun tietää tehneensä jotain.

Kamalan haikeaa oli Uuttera jättää, ja harmi että kamerakin jäi kotiin eikä kuvia saanut, mutta muistot säilyy aina.  

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Viimeinen rypistys ennen vapaapäivää

On lomailu rankkaa. Lähdin tänään ennen kymmentä kotoa ja palauduin seitsemän maissa. Ajoa on takana varmaan 150km. Kävin aamulla anopin kanssa Ikeassa shoppailemassa verhoja uuteen taloon. En ole järin hyvä shoppailija. Ahdistun tosi helposti. Johtuu varmaan siitä että rahaa ei oo koskaan tarpeeks.

Pakollisten touhujen jälkeen menin ensin ratsastamaan Vilman. Ajattelin eilisen hienon kenttäsession jälkeen mennä maastoilemaan, mutta täti oli keräänytkin ihan uskomattoman määrän virtaa. Vilma on siitä hassu, että siitä ei huomaa sitä kun lähtee. Se on jopa tahmea aina alkuun. Ihalee vaan maisemia ja katselee ympärilleen, mutta ensimmäisen ravipätkän jälkeen alkaa kamala tättähäärääminen ja aina kun pyytää ravia tarjolla on ensin vähän kiitolaukkaa. Onneksi pärjään Vilmalle ihan hyvin. Se uskoo kyllä _yleensä_ aika helposti, eikä ole lähtenyt enää pitkään aikaan tosissaan viemään. Oli kuitenkin aika raskasta tapella joka käänteessä sen kanssa. Enpä siis oppinut siinä muuta kuin tomeruutta ja pitkäjänteisyyttä.

Vilman jälkeen ajoin suoraan ratsastamaan Pilkkeen. Se sen ihmeellinen niskapatti on jo melkein hävinnyt, ja hieroja oli vaan antanut puhelimessa ohjeet, että käyntiä miel. pitkin ohjin ja arnikaa vaan päälle ratsastuksen jälkeen. Jos ois oma hevonen niin olisin kyllä niin huolissani tollasesta niskaan nousevasta patista, että haluaisin kyllä kuvat. Noh kyllä he varmaan tietää mitä he tekee kun kokemustakin on ihan _vähän_ vaan enemmän ku mulla :D Kävin sitten ilman satulaa käppäilemässä pellolla ja metsässä kiipeilemässä. Kaatosateessa tietenkin. Kotiinpäin Pilke yritti oikein ravailla välillä erityisesti sillon kun sato vähän kovempaa. Käytiin siksi vielä kentälläkin pyörähtämässä pari kiekkaa, ettei vaan tuu sellasia ajatuksia että kiirehtimällä pääsee talliin.

Ei siis mitään ahaa -elämyksiä tältä päivältä. Olokin on kyllä ollut tosi kökkö (anoppi varmaan myrkytti mut :D) Olen touhunnu niin paljon tän talon kanssa ja nyt lomalla tulee ratsastettua niiiiin paljon enemmän kun normaalisti, että kroppa on ihan ihmeissään.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kenttähommia Vilmalla ja ratsastustunti

Menin aamusta ratsastamaan Vilmalla ekaa kertaa uuden kotitallin kentälle. Leena (Vilman omistaja) ja Vikke olivat seurana kentällä. Muutaman kerran aikaisemmin ollaan käyty entisen tallin lähistöllä kentällä vääntämässä, ja näihin kokemuksiin pohjaten ei ollut odotettavissa mitään mukavaa. Sanoinkin Leenalle etten nyt ole ihan varma kannattaako, kun en haluaisi että jää paha maku suuhun, kun nykyään niin harvoin pääsen Vilmaa ratsastamaan. Siitä ei ollut pelkoa. Neiti oli ihan eri hevonen! Ennen sillä pyöri kuolain suussa niin, että kilinä ja kolina vaan kävi, turpa oli kohti taivaita ja pitkällä sivulla piti aina lähteä kaahottamaan (jalat satunnaisessa järjestyksessä).

Nyt oli heti alusta asti  rauhallinen, ei hätäillyt eikä suusta kuulunut ainuttakaan kolahdusta. Keskityin käynnissä rentouteen ja rauhallisuuteen ja lopussa hain vähän pyöreyttä ja onnistuin! En olisi uskonut kun vielä puoli vuotta sitten kentällä tuijotettiin taivasta, oli askellaji mikä hyvänsä. Ravin kotin saada mahdollisimman hitaaksi ja rennoksi. Alkuun oli tahdin kanssa ongelmia, mutta hyvin se lähti sujumaan varsinkin välikäynnin jälkeen.
Laukka on Vilmalle vaikea mennä rauhassa ja se kaatuu helposti sisäpohjetta vasten niin paljon, että pelkään sen kaatuvan. Nyt kaatuminen oli vähäistä. Turpa nousi valitettavasti heti ja kamala puhina ja tohina oli päällä. Keskityin saamaan laukan vaan mahdollisimman hitaaksi ja kun tuli pätkä hidasta laukkaa, kehuin kovasti ja otin raviin. Tuli muuten tosi hyvin laukan jälkeen taas kuulolle, mikä on kanssa ollut ihan mahdottomuus ennen. Olen siis tosi tyytyväinen. Leena otti pari kuvaakin joista tässä yksi.

Oma istuntahan on ihan perseestä, jonka valokuvat tuo ikävästi kyllä esille. Josta seuraa Note to Self: Yritä saada jatkossa hevonen eteen ja alas, itse sinne ei kuitenkaan tarvitse mennä.
Olin kuitenkin niin ylpeä Vilmasta. Vilma sai paljon rapsuttelua ja pari herkkuakin.
Yleensä Vilma pysyy kiltisti karsinassa. Tänään tosin piti mennä maistamaan kaverin heiniä vastapäiseen boxiin
Ratsastustunnilla mentiin aivan pilkkopimeässa maastoon. Hullua hommaa. Kai ne ohjaajat tietää ne tiet, mutta itse en nähnyt edes ylä- tai alamäkiä. Hauska porukka kuitenkin ja pääsin vähän oman itseni yli, kun menin ponilla jolta olen tippunut maastossa joskus tosi pahasti. Silloin ei käynyt kuinkaan mutta kypärä meni halki kun poni nakkasi ensin alas ja juoksi sitten vielä päältä. Nyt on vuorossa hiusten harjaus (auts). Aikuinen nainen on luuhannut tallilla niin ahkeraan, että on perusasiat vähän jäänyt, eli hiukset olen harjannut viimeksi perjantaina. On aika rasta kun on tässä saunottukin pari kertaa välissä. :D

maanantai 17. lokakuuta 2011

Saikkulaisen kävelyttelyä ja paskan lapioimista

Siis Pilkkeellä on noussut sään yläpuolelta joku nikama ihmeellisesti tuossa toissaviikolla. Nyt se on jo hyvin laskeutunut, mutta ollaan oltu silti kävelyhommissa jo jonkin aikaa. Kävin eilen ja tänään puolisen tuntia pellolla kävelemässä ilman satulaa koska Pilkkeen selkä on yksinkertaisesti tehty ilman satulaa ratsastamiseen.

Melkein aina kun käyn Pilkeen liikuttamassa niin siivoan myös yhdeksän hevosen neljä tarhaa. Olaan sovittu että saan sillä valmennustunteja Katilta, joka tallia pitää ja jonka vanhempien hevonen Pilke itseasiassa on. Kati kouluttaa ongelmaLLISIA hevosia niikuin hän itse sanoo ja tuntuu olevan siinä aika pirun hyvä ainakin mitä näin lyhyen tuntemisen jälkeen voi sanoa.

Tässä olen kyllä miettinyt että aika kohtuuton määrä menee aikaa siihen tarhojen siivoukseen ottaen huomioon minkä arvoista hyödykettä vastineeksi saan, mutta koska olen köyhä ja paskanluontihan kasvattaa luonnetta(?) ei auta kun työnnellä kottareita kurassa.

Huomenna koitan mennä Vilmaa liikuttamaan päivästä ja illalla onkin ratsastustunti. Ilmeisesti mennään maastoon koska kenttä on niin huonossa kunnossa ja maneesi on vasta rakenteilla. En ihan hirveesti tykkää maastotunneista kun tykkään ennemmiin maastoilla yksin ja määrätä tahdin itse. Jonossa kulkeminen tympii.

Ja alussa oli blogi..

Päätin alkaa kirjoittamaan blogia siitä itsekkäästä syystä, että haluaisin seurata hieman kehitystäni ratsastajana ja hevosihmisenä. Vietän aikaa kirjoitellen eri vuokrahevosteni vihkoihin, mitä kaikkea olemme touhunneet ja oppineet ja totesin että eihän näistä jää minulle itselle mitään talteen, kun vihot päätyvät hevosten omistajien pöytälaatikoihin. Sitäpaitsi en ole kielellisesti tarpeeksi lahjakas kyetäkseni viihdyttämään "massoja". Kun vielä opin tämän härvelin käytön voin lisätä jopa kuvia ja videoita mikä ei tallivihkoon onnistukaan. Ensimmäiseksi olisi kuitenkin tarkoitus saada aikaan jonkinlainen esittelysivu itsestäni, ihan senkin takia että voin ITSE tarkastella missä pisteessä ollaan nyt ja mitä ehkä tulevaisuudelta odotan. Katsotaanpa onnistuuko. :)

Kuittaanpa tältä erää tähän.