keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Jäähyväisiä Ponille ja filmaattinen Nalle

Toivottiin tuoreita kuvia ja/tai videoita Nallesta ja sattuikin niin että näin kauniina päivänä hengailtiin pihalla oikein urakalla ja sain otettua pari kuvaa joista saa jotain selvää (yleesä vauhtia on sen verran ettei Nallesta erota kun mustan vauhtiviivan) ja muutaman videonkin. Nallella vaan on pettämätön vaisto kameran suhteen. Kun painaa rec-nappulaa poika ryhtyy joko tarpeilleen tai ryntää jonkun/jonkin perään niin että kuvaajan pitääkin keskittyä koiran hallintaan eikä kuvaamiseen.
Huomenna mennään muuten pentukerhoon ekaa kertaa.
Poni sitävastoin lähtee ensi viikolla astuttavaksi kuukaudeksi tai kahdeksi. Viikonloppu onkin jo buukattu täyteen Poneilua että voi Ponirakkautta säilöä talteen. Suuremat hellyydenpurkaukset saan kuitenkin purkaa Ponin siskopuolen Mimmin kanssa. Tänään käytiin jo pienellä maastokäppäilyllä katsomassa miten homma loksahtaa kohdilleen. Pienet sulkeiset piti pitää, mutta sen jälkeen minut hyväksyttiin oikein nätisti pomoksi.

Nahkamaha!

Kasvimaata kääntämässä? Ei huolta myyrät ovat sen jo tehneet!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Hiljaiseloa ja tulevaisuuden pohtimista

Olen viettänyt vapaata melkein koko viikon, ah!
Ponin selässä en ole käynyt sitten viime valmennuksen, mutta tehtiin ihana pitkä taluttelukäppäily. Hyvässä kelissä se on kyllä parhautta. Odottelen innolla että Nalle kasvaa lenkki-ikään.
Keskiviikkona kävin ratsastamassa kaverin projektisuokkia. Vikke on huonojen jalkojen takia viime kesänä raviuralta nuoresta iästä huolimatta laitettu pois, ja kaveri osti sen harrastepolleksi. Poika on kuitenkin osoittanut huikeaa oppimiskykyä. Ottaen huomioon että selkään mentiin viime kesänä ensimmäistä kertaa, on hieno saavutus että ilman varsinaista ammattiapua poika nostaa laukat, väistää ja osaa kulkea ajoittain oikein päin. Itse selässä tunnin viettäneenä voin kyllä todeta että hetkeksikään ei tämän pojan kanssa voinut keskittymistään herpaannuttaa. Jo pelkästään suoraan kiemurtelematta ratsastaminen oli mahdotonta, jos yritti keskustella kavein kanssa samalla.
Fyysisesti raskaan tuuppailun jälkeen lähdettiin vielä yhdessä tuulettamaan päätä. Pääsin moikkaamaan Vilmaa pitkästä aikaa lämppärimaastoilun merkeissä. Kaveri lainasi ratsukseen viisivuotiaaksi kääntyvää vakituiseen starttaavaa tammaa. Olin aika äimänä, kuinka hyvin nämä kisahevoset osaa käyttäytyä. Nuorta naista ei häirinneet metsäkoneet eikä mönkijät tippaakaan!

Pientä epätietoisuutta tulevasta on ollut nyt kun Poni on kuun vaihteessa lähdössä astuttavaksi ja viipyy sillä reissulla kuukauden jopa kaksi. Lienee aika palata hetkeksi ratsastuskoulun penkille. Voi olla ihan hyödyllistä taas vaihteeksi ja talli jonka jo tuossa valkkasin opiston virkaa tekemään, on ihan muutaman kilometrin päässä. Näitä kun juttelin tallin pitäjän kanssa, hän tarjosi minulle omaa heppaansa Mimmiä käyttöön ja valmentautumiseen. Ja Mimmihän on tosiaan Ponin sisko :D
Tähän lienee ihan hyvä ja kiva tarttua, mutten hyljännyt ratsastuskoulu -asiaakaan. Molempi parempi. Kerta viikkoon ratsastuskoululla ja loput Mimmin kanssa? Ehkäpä!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Video Nallesta

Nalle 7+ viikkoa. Poika on hirveän reipas ja kasvaa silmissä :)

Väärinkeventäjä.

Ponin kanssa takana pari päivää maastoilua ja tänään aamusta klo 11 valmennukseen. Sain yllättäen seuraa tunnille tallinpitäjästä ja hänen hevosestaan, joka muuten sattuu olemaan Ponin siskopuoli. Lisäksi olin rekrytoinut mieheni käväisemään maneesilla ottamassa pari kuvaa. Samalla Nalle pääsi taas hieman tutustumaan hevosiin. Asumme tosiaan tuossa muutaman sadan metrin päässä tallilta joten matka ei ole hirmuinen.Harmittaa ihan vietävästi kun mies sai aikaiseksi pari videopätkää joissa kuljetaan ihan nätistikin, mutten kehtaa niitä tänne laittaa koska kevennys on jäänyt vääräksi :D
Ukko ei kauaa viihtynyt maneesissa ja kuvat ja videot olivat ihan alkuverkasta, mutta naurattaa silti että miten näin oli päässyt surkeus tallentumaan. Ajattelin nyt muutaman kuvan kuitenkin tänne pistää tämänpäiväisestä ja yhden vähän varhaisemman.

Valmennuksesta sen verran että Poni tuntu heti alkukäynneissä hurjan rauhalliselta ja malttoi kävellä pitkinkin ohjinkin heti kättelyssä. Ponilla on tapana jännittää aina jotain, joka yleensä ei edes välttämättä näy ulospäin mutta tuntuu kyllä ratsastajan persiiseen. Tapanani onkin yleensä ennen selkään nousua taluttaa Poni maneesin ympäri tavallaan esitellen sen sille. Samalla voin haistella josko joku kohta aiheuttaa tänään väistelyä (tamma).
Tänään Poni oli kuitenkin hurjan rauhallisella tuulella ja meni rentona sellaisiin paikkoihin jotka normaalisti olisivat aiheuttaneet tuijottelua.
Laukassa pääsin nyt oikein työskentelemään. Olin kuin teinityttö kun innostuin niin. Oli ihanaa laukata pitkää pätkää ja kokeilla oman kropan kanssa erilaisia juttuja. Jos istun raskaasti painopiste alhaalla mitä tapahtuu? Jos nostan painopistettä, mitä tapahtuu? Sain etsittyä kropalle sitä kohtaa jossa myötääminen ja mukautuminen on vaivattominta. Tyhmä valmentaja vaan käski lopettaa heti kun tuntui parhaalta :-P

Loppuun vähän niitä kuvia ja ovat tosiaan alkuverkasta. Samalla huomautan että meidän maneesihan ei siis ole oikea maneesi vaan kasvihuone. Lämmintä ja kosteaa on! Aurinkoisena päivänä lämpötila näin kevättalvellakin nousee helposti yli viiteentoista asteeseen. Kesällä ei voi käyttää ollenkaan.


Perisyntini: hevosen niskaan tuijottelu

"maneesi" on siis pitkä ja kapea 


Olen todistetusti ratsastanut norsulla
Viimeinen kuva siis valmennuksesta johon osallistuin Pikolla. Se meni jotakuinkin _näin_

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Lapsivalmentajan höykytyksessä

Valmennuskuvioiden mennessä muuten mönkään voi arasti soitella vanhalle tallikaverille ratsastuskoulusta. Vaikka tytöllä on ikää 16 vuotta voi häntä ihan hyvin pyytää pitämään tuntia.
Kyyditystä ja vaatimatonta korvausta vastaan voi silloin saada 1,5h todellista höykytystä.
Ei auttanut tädin selittelyt kun ensin käskettiin ottaa jalustimet kaulalle:
"No mutku tää ottaa niin näyttäviä lähtöjä välillä, miten mä sit pysyn kyydissä"
"Käytä sitä keskivartaloo!!"
Suoruudessa oli myös himan parannettavaa:
"Punkee punkee punkee ihan hirveesti ulos. Käytä niitä ulkoapuja!! Suorista kulman jälkeen! Suorista! SUORISTA!"
"Siis mun mielestä tää oli aika suora"
"Väärässä olit"
Ja:
"Suoralla hevosella suoraa uraa. MITÄ SÄ KIEMURTELET!! Suora hevonen!
"Mutku mun on niin vaikee istua täällä harjotusravissa ku me ei hirveesti olla sitä tehty... ja mutku, sitku mun tasapaino.."
"Sit kun se on noin hyvin suora niin uskalla ratsastaa eteen"
"Mutku tääl on niin vaikee istua"
"Älä valita vaan ratsasta!"

Hirveen nopeessa temmossa piti tehdä pohkeenväistöjä vuorotellen eri suuntiin. ("Tää on hirveen vaikeeta!")
Piti peruuttaa rennolla _suoralla_ hevosella ("Mutku ei me olla reenattu tätä")
Piti tehdä laukannostot KÄYNNISTÄ! ("Siis tää ei ihan varmaan onnistu ku ei oo onnistunu oikein ravistakaan")
Ja koska kaikki on suhteellista niin tämän jälkeen laukannosto ravista oli lasten leikkiä!
Lapsivalmentaja jaksoi kuitenkin tsempata ja sanoa miljoona kertaa "katse ylös" ja laski käyntinostoissa sisätakajalan tahtia minulle onnettomalle, jotta voisin nostaa oikea-aikaisesti.
Hevonen ja minä oltiin erittäin hikisiä ja kerrankin oli sellanen tunne että olen uskaltanut ratsastaa.
Sitä istuntaa haluaisin silti niin kovasti vielä kehittää. Kun heppa kuumenee niin on niin turhauttavaa jäädä suuhun nyppimään kun tietää että olisi muitakin keinoja, mutta ei vaan osaa niitä käyttää.
Kaikki pointsit kyllä Ponille ja lapsivalmentajalle, joka uskalsi huutaa melkein kolmekymppiselle tädille totuuksia ratsastuksesta! Suosittelen uraa ratsastuksen opettajana!

Kotona voi onneksi painaa päänsä oman koiran turkkiin ja koittaa toipua päivän rasituksista.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Koira tuli taloon

Ehkä turhanpäiväinen postaus koska: a) aivot on kun polyuretaania kaikesta valvomisesta b) väsymyksestä johtuen en ole jaksanut paneutua Nallen kuvaamiseen.
Matka kotiin oli Varkaudesta Jyväskylään asti ihan OK. Sen jälkeen Nalle tyhjensi itsensä paineella kummastakin suunnasta. Kun enimmät oksennukset oli saatu jossain pysäkillä siivottua poika latasi housun lahkeen kautta jalkatilaan. Jalkatilasta kuului POKS ja samalla tunsin hieman painetta sääressäni. Kahdessa sekunnissa oli täysin selvää mitä oli käynyt. Ensimmäiselle huoltoasemalle kurvattuamme nostelin koiran kuskin syliin ja ryntäsin itse ovesta pihalle oksentamaan :D sen verran tuhti oli käry. Sitä hysteerisen naurun määrää mitä viimeyönä miehen kanssa on hekotettu ei voi laskea millään mittarilla!

Rankasta tyhjennyksestä johtuen Nalle oli varmaan sen verran nuutunut ettei jaksanut yöllä mitenkään merkittävästi vinkua. Mies oli autuas ja hoiteli koiran viihdyttämistä ja hoitoa kun minä nukuin (sen vähän mitä nukuin). Tämän päivän aikana on tullut kivasti voimat jo takaisin ja Nalle jaksaa jo temuta paremmin kun aamulla. Naapurin lapsiakin on tänään hurmattu ;)

Väsymyksestä huolimatta emäntä valui tallille ja liikutteli kaksi heppaa. Jotenkin se onnistui ilman minkäänlaista aivotoimintaa.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Odottavan aika on pitkä

Olen viimeaikoina löytänyt itseni turhan usein haaveilemasta omasta hevosesta. Totuus on kuitenkin se, että halu on suurempi kun omat taidot tai lompakon paksuus. Olo on vähän niikuin pikkulapsella, jonka perustelut hankinnan tarpeudelle jäävät "mut ku mä HALUUN" -tasolle. Harmi vaan kun joutuu itse olemaan myös se aikuinen, joka sanoo että "EI, sinä et nyt saa omaa ponia". Olen oppinut niin huimasti niin lyhyessä ajassa, että illuusio omasta valmiudesta on lähes täydellinen. Järjellä kuitenkin kun ajattelee, ymmärtää että jos on ollut mahdollista puolessa vuodessa kehittyä näin paljon, seuraava puoli vuotta tuo varmasti taas lisää tietoja ja taitoja. Siihen asti on tyydyttävä rakastamaan sydäntäpakahduttavasti muiden omistamia hevosia.
Rakkaus-poni
 Sillävälin kun haikeasti odotan sitä päivää kun olen "tarpeeksi" valmis ja varakas omistamaan hevosen, voin malttamattomana odottaa huomista jolloin haemme meille vain vähän ponia pienemmän koira-lapsen. Kiirastorstaisen työpäivän jälkeen suuntima otetaan autolla taas Varkauteen ja pääsiäinen totutellaan uuden kaveirn kanssa elämiseen. Esimies oli myös kunnostautunut lukemalla ajatukseni ja järjestämällä pääsiäisen jälkeisestä viikonlopusta minulle viisipäiväisen. Ja sehän sopii kun mieskin pitää pari viikkoa kesälomaa jo nyt. Toivottavaa ilmeisesti kuitenkin on ettei vaimoke ihan koko aikaa viettäisi tallilla.
Kuva: Sonja Enlund