Raskastahan tämä on mutta onni on sen palkka

Mies on moittinut jo päivänä muutamana, että olen iltaisin poissaoleva. Myönnettäköön. Olisi monta pikkuhommaa hoidettavana, jotka vaan roikkuvat ja roikkuvat, kun en joko muista tai juuri sillä hetkellä jaksa, tai sitten ovat vaan yksinkertaisesti virastoaikaan hoidettavia eikä ole siihen aikaan keriinnyt. Ensi viikkoon on ajettu lyhkäisiä päiviä monta, joka tarkoittaa että olen tenyt täyttä kahdeksaa ja jopa yhdeksää tuntia nämä pari viikkoa. Yhdistettynä yhteensä puolentoista tunnin työmatkustamiseen, päivät ovat venyneet pitkiksi. Tallille saa ja pitää mennä kuitenkin joka päivä, koska Bronca on puolihoidolla ja kaipaa puhdistetun karsinan ja ruokaa päivittäin :)
Nallekin alkaa jo sopeutua uuteen talliin vaikka alkuun se oli hurjan jännä paikka kun se oli paljon isompi kun Jonnan talli ja hevoset saivat ne pelottavat päänsä karsinasta käytävän puolelle. Siellä oli myös kaneja ja marsuja, joita Nalle ihmetteli alkuun tavattomasti. Eilen tavattiin tallilla myös berninpaimenkoira -uros Pomo, joka oli oikein mukavaa seuraa Nallelle. Tai ehkä Nallekin osasi käyttäytyä vähän paremmin kun taannoin Emman Sepen kanssa. Ei ollut niin rasittava naamalle tunkeva kakara (Nalle siis).

Tästä tuli nyt vähän taas tälläistä ajatuksen virtaa, mutta pääasiassa lähdin kirjoittamaan ajatuksissani Broncan varsominen. Viime viikolla todellakin tajusin, että niin tuo tosiaan varsoo puolen vuoden sisään ja minä en tiedä varsoista muuta kun että ne on hurjan söpöjä. Tallikaveri antoi perusopuksen lainaan, jota olen tässä nyt yöpuhteeksi lukenut. Tästä seuraa se, että näen ihan höperöitä(höperiä?) unia. Yksi yö soitin Kyra Kyrklundille että mitä mä teen. Tosin vastausta en saanut kun kello herätti juuri sopivasti. Toissayönä varsoi naapurikarsinan Rondo (josta en muuten edes tiedä onko se tamma vai ruuna) ja samaan aikaan tarhakaveri Sera, mutta Bronca ei suostunut varsomaan. :D
Jotta saisin jatkossakin nautiskella näistä kieroista unista, pyytäisin suosituksia varsomisaiheisista ja varsan varhaiskasvatukseen liittyvistä kirjoista. Antaa tulla vaan.
Mutta onnellinen olen, sitä ei käy kiistäminen. Hiljaisessa (omaa puuskutustani lukuunottamatta) lumisessa metsässä eilen tarpoessani koiran ja hevosen kanssa, muistelin edellisenä iltana Tiinan kanssa käymääni puhelinkeskustelua. Sitä kuinka Bronca sai ihmisen, jolla on sille aikaa ja halua touhuta sen kanssa. Sitä kuinka Emma päätyi minun ja Broncan kanssa samalle tallille Rikun kanssa. Sitä kuinka hyvä mieli Emmalla ja Tiinalla on kun tuntuu siltä, ettei rakkaasta perheenjäsenestä ole tavallaan edes tarvinnut luopua. Sitä kuinka Tiina ei edes etsinyt Broncalle ylläpitäjää ja nyt ollaan kuitenkin tilanteessa jossa ei ole häviäjiä, on vain onnellisia hevosia ja ihmisiä.