Haussa pehmeämpi käsi

Lauantaina olin ekaa kertaa Broncan kanssa tunnilla. Tunnin piti mulle ennestään aivan tuntematon Titta. Meillä oli sellainen mukava "puskaratsastajapoppoo": kolme neljästä ilman satulaa. Jos sanoisin että tehtiin silmppeleitä tehtäviä, olisin ihan väärässä, mutta koska mulla on niin superhiano heppa, niin se kyllä teki kaiken mitä kuski pyysi ja vähän enemmänkin. Reenattiin puolipidätteitä, mikä olikin tosi hyvä juttu, kun ne multa meinaa aina unhottua. Tehtiin ensin siirtymisiä askellajin sisällä ja sitten askellajista toiseen. Parhaimmat wau-fiilikset sain kun nostettiin aina lyhyen sivun keskellä käynnistä laukka ja pitkän sivun keskellä siirryttiin käyntiin. Tehtiin yksi niin hieno käyntisiirtyminen!! Muistin itse valmistella hyvin, keskivartalo oli hyvin siirymisessä mukana ja hevonen jaksoi kantaa ne pari viimeistä hitaampaa laukka-askelta hyvin = täydellinen.

Muutoin sainkin sitten palautetta että ratsastan ihan liikaa kädellä, ja sen kyllä tiesinkin. En tiedä millä saisin säilytettyä kevyen tuntuman ja pystyisin myötäämään kun hevonen on noinkin reipas. Tuntuu että joka kerta kun myötään niin vauhti kiihtyy hurjasti. Titta sanoi myös että mun pitää tarkasti vahtia ettei lavat karkaa kaarteissa kun heppa palaa ns. hommiin tauon jälkeen. On keskityttävä siihen, että se liikkuu oikein, ettei tule jatkossa ongelmia. Sain kehuja keskivartalon käytöstä siirtymisissä askellajista toiseen, mutta sitten taas noottia siitä etten osaa askellajin sisällä siirtymisissä tehdä sillä kropalla ja istunnalla mitään (nokun teen kaiken kädellä!).

Broncaa Titta kehui hurjasti, ja sietääkin. On kuulemma hyvin koulutettu, ahkera tamma jota ei ikä näytä painavan.

Sunnuntaina äiti ja pikkuveli tulivat mukaan tallille. Käytin käppäilemässä pikku lenkki ja Bronca oli käsihevosena mukana. Äiti tykkäsi Broncasta kun se oli niin silminnähden kiltti. Äidillä on vähän huonoja kokemuksia hevosista kun eniten ollut lapsena tekemisissä vanhan työhevosorin kanssa, joka monenikin puheissa on näyttäytynyt melko pirullisena olentona. Pikkuvelikin (18v) talutteli pikkutammaa varsin tyytyväisenä.

Jos jollain on takataskussa jotain hirveän hyviä harjoituksia tai mielikuvia, jotka auttaisivat tuossa käden käytössä, niin kertokaahan toki.