Hip hip hipppisatula

No ostin sen Barefootin. En ole edelleenkään ihan 100% vakuuttunut sen erinomaisuudesta, mutta olen vakuuttunut että se on huonoista vaihtoehdoista paras. Soitin samalla Emmalle että voi viedä sen koulupenkin takaisin Seinäjoelle minkä sain mukaan. Olen kerran sovitellut sitä ja ihan omilla amtöörimäisillä silmilläni nähnyt etten halua sillä mennä..

Meidän valmennuskuviot meni mönkään torstaina koska Kati tuli kipeäksi, joten lähdin maastoon. (Valosan aika, koira mukaan: ei voi vastustaa.) Varustauduttiin 60cm satulavyöllä, joka osoittautui silti liian pitkäksi (eikä ollut neopreenipäälysteinen mistä tykkäisin) ja geeliromaanilla.
Satula ei keikannut vaikka nousin maasta selkään, mutta edelleen vaikea sanoa miten se käyttäytyy sileällä ratsastaessa.

Hevonen on taas ollut elementissään: Satulan lisäksi olen köyhtynyt mammalle rehusäkkejä, 50cm kouluvyön ja ihka oman geeliromaanin. Mutta! Se alkaa jo seurustella mun kanssa! Bronca on selvästi ollut sellainen itsenäinen ja ei niin läheisyydestä ja lääppimisestä piittaava, mutta nyt sillä alkaa olla pieniä hetkiä, kun se tulee syliin ja haluaa seurustella. Aika pieniä hetkiä ne on ja aika kissamaisella tavalla se vetäytyy jos osoitan sille liikaa huomiota niissä tilanteissa, mutta kuitenkin.

Tässä vähän dokumenttia meidän torstaisesta maastosta:

Tässä oli vielä linssi ihan huurussa, mutta pakko oli laittaa kun oli niin hienot eläimet <3

Lenkin jälkeen