Kyllä Kati vaan osaa

Kuinka hienoa oli päästä melkein vuoden tauon jälkeen Katin valkkuun: no aika pirun hienoa.
Alkuun kertoilin Broncan taustatietoja ja kerroin että meidän pitäisi keskittyä siihen että Bronca käyttää selkää oikein. Kaali vilkaisi meidän satula-asioita käydessään hieromassa tallilla ja mainitsi että Broncan selkä on sitä mallia, että sen olisi tärkeää käyttää sitä liikkuessaan oikein, ettei se notkahda vanhemmiten pahasti.

Mentiin pitkään aluksi käynnissä ja puolipitkällä ohjalla yritettiin houkutella Broncan päätä alas ja selkää ylös. Minun piti keskittyä huolehtimaan siitä, että aktivoin samalla hevosen vatsalihaksia. Jalkaani piti korjata aika paljon eteenpäin, jotta sain ratsastettua samalla myös Broncan etujalkoja niin, että saatiin askeleeseen pituutta ja samalla rentoa kaulaa ja niskaa. Mulla oli niin ihanasti pitkästä aikaa sellainen olo, että ratsastin koko hevosta ja jokaisesta oikeasta reaktiosta yritin painaa mieleeni miltä nyt tuntuu. Eikä siis oltu vielä muuta kuin kävelty :D

Ravissa tehtiin paljon voltteja. Piti muistaa huolehtia että etu- ja takapää menevät samalla reitillä. Tälläkertaa huomasin erityisesti, että vasempaan kierrokseen Bronca pääsee valumaan aivan mahdottomasti ulospäin. Se mun heikko oikea jalkani, joka Ponin kanssa aiheutti paljon laukannosto ongelmia oikeaan kierrokseen kun en saanut pohjetta kunnolla läpi, ei Broncan kanssa tahdo pystyä pitämään reittiä kunnossa.

Päivän kantavaksi teemaksi muodostui selän käytön lisäksi myös "älä jää kiinni sisäohjaan!"
Varsinkin siihen vasempaan kierrokseen, jossa Bronca tahtoi valua ulos, jäin ihan vaistomaisesti vetämään sisäohjalla, enkä millään tahtonut saada päähäni ja kroppaani sitä että asiat on tehtävä ulkoavuilla. Laukkoihin kun päästiin ja Bronca alkoi kiihdyttelemään tuntui ihan hassulta kun Kati huusi vaan kentän keskeltä että "päästä ohjaa! myötää! rapsuta kaulaa! MOLEMMILLA käsillä! Mutta näin kun teki niin kummasti alkoi hevonen rentoutua ja rauhoittua. Todettiin että parhaiten toimii kun nostaa laukan, laukkaa ihan pienen pätkän, siirtää raviin ja heti kunnon myötäys. Tällöin ravi ei laukan jälkeen ole kiireistä ja Bronca nostaa selkää paremmin ylös.

Lopuksi tehtiin vielä kahdeksikolla loppuverkassa parhaat fiilikset. Kati käski rapsuttaa paljon ja molemmilla käsillä ja säädellä ravia kevennyksellä. Tämän olin ihan jotenkin unohtanut, mutta muistan että se oli Katin lempineuvoja. Kevennyksen tahdilla sai ihan ihmeitä aikaan! Keskihalkaisijan jälkeen ei tarvinnut kuin pieni ulko-ohjan miniminipidäte ja kevennyksen tahdin hidastaminen ja hieman "raskaampana" satulaan laskeutuminen kun hevonen otti jalat alleen ja tasapainotti hienosti ennen kulmaa. Halkaisijoilla otettiin taas askeleeseen vähän pituutta ja samalla tunnusteltiin missä menee liikaa -raja. Bronca on niin herkkä mussukka. Siksi Kati onkin niin loistava kun osaa hyvin kertoa ne hetket, jossa on hyvä malli ja liike. Tätä kun yrittää tavoitella sitten omassa ratsastuksessaan niin toivottavasti ei mene ihan metsään.