Tästä se sitten lähtee

Nimittäin hevosellinen arki. Ostoslista senkun kasvaa, tänään huomasin, että siihen koulupenkkiin minkä sain mukaan ei ole sopivankokoista vyötä. (Ostoslistalle: kouluvyö about 80cm)

Päivä ei alkanut kovin lupaavasti. Bronca oli pistetty samaan tarhaan sellaisen suokkitamman kanssa, joka sukelsi lankojen ali karkuun kun menin Broncaa hakemaan. Sainkin sitten jättää Broncan tarhaan ja lähteä metsästämään villinä ja vapaana juoksevaa suomenhevosta. Apujoukkojen kera karkulainen saatiin kiinni (tuli kuulemma tosin heti toistamiseen sekä langasta että lankusta läpi kun olin Broncan vienyt sisälle).

Muutenkin vaikutti siltä että tämä tamma vähän jahtasi Broncaa ja todettiin, ettei ole tarpeellista ressata tiinettä hevosta uudessa tilanteessa, uudessa paikassa moisella, joten Bronca pääsi ainakin loppupäiväksi kentän viereen tarhailemaan. Harmillisesti hieman erilleen muista, mutta saipahan olla rauhassa. 

Tissit oli tytöllä ihan turvoksissa ja kuumat. Säälittää kun tietää että ne on varmasti kipeät, mutta lypsämällä vaan pitkittää maidon erittymistä (tässä oppii hurjan nopeaan tahtiin kaikkea uutta :D)

Aivan ihanat lilat pintelit etusiin ja ensin puolisen tuntia taluttelemista maastossa. Bronca oli ihan täpinöissään :D Se meinasi omin päin lähteä jokaiselle sivutielle tutkimaat mitä siellä on, eikä oikein malttanut kulkea nätisti. Jossain kohtaa tuli sen verran mitta täyteen sitä hillumista, että kokeilin vähän pysähtymis-peruutus harjoituksia. Bronca ei tykännyt yhtään! Kun se pysähtyi se malttoi seistä 2 sekunttia paikallaan, jonka jälkeen lähti tönimään mua päällään että eikös mentäs jo. Tiesin etten voi peruutuksessa olettaa sen toimivan heti kättelyssä niikuin haluan. Pieni paine etulapaan ja "taakse". Myötäsin heti pienestäkin liikahduksesta taaksepäin, mutta kyllä tuo heti otti sen askeleen taakaisin. Pitää ottaa kyllä jatkuvaan reeniin kaikki ihanat maastakäsittelykiemurat ;D (Ostoslistalle: naruriimu ja köysi) Eikä meillä siis mitään varsinaista ongelmaa ollut minkään suhteen, olis vaan voinut mennä nätimminkin. Joo ja ehkä erikoisin hevonen ikinä alkoi jumittamaan ja hissuttelemaan kun oltiin tulossa takaisin ja talli alkoi siintää näkyvissä. Taitaa olla maasto Broncan paikka.

Kävin vielä kentällä kun oli tietysti pakko päästä selkäänkin. Menin ilman satulaa, mitä oon tehnyt toodella vähän, mutta oli pakko päästä kokeilemaan kun Broncan selkä on niin kutsuva ilman satulaa ratsastamiseen. Ihan kun sohvalla olis istunut. Oma tasapaino oli selkeesti hakusessa reenin puutteen ja liukkaiden housujen takia, mutta äkkiä sieltä hyväkin balanssi löytyi. Ihan vaan käynnissä mentiin vähän voltteja ja otettiin ihan pikkuisen ravia kun halusin tietää pysynkö ravissakin kyydissä. Jatkuvaa huomioimista: kääntyy ihan puhtaasti istunnalla. Alkuun mun voltit oli aika pieniä ja epämääräisiä ihan sen takia, etten oikein sisäistänyt kuinka herkästi neiti hevonen kääntyy. Minä kun olin kääntämässä voltille niin Bronca teki jo takaosakäännöstä :)

Kotiin kun pääsin, niin olisi tehnyt heti mieli lähteä uudestaan.