Paljon asiaa

Päivitystahti on ennätystiuha, mutta minkäs teet kun on niin paljon asiaa.
Ja hehkutus senkun jatkuu.
Ajattelin eilen että liikutan kevyesti, mutta kuitenkin oikeasti ratsastaen. Tavoitteena oli tehdä vähän avoja käynnissä ja ravissa. Isolla kentällä oli tunti joten tuppauduttiin Emmin ja Rikun kanssa pikkumaneesiin. Olin mennyt alkukäyntejä jo hyvän tovin kun tajusin, että mehän ollaan tässä hallissa Broncan kanssa ensimmäistä kertaa. En meinaan yhtään tajunnut että näin on, kun hevonen marssi eteenpäin niinkuin täällä oltaisiin tepasteltu vuositolkulla. Mitään ei tarvinnut kytätä, vain oviaukosta kentälle piti vähän tiirailla muita hevosia ja sekin hyvässä, rauhallisessa hengessä.

Ja se ratsastettavuus! Toki meillä on vielä yhteisen sävelen hakua ja se tietty tasaisuus puuttuu. Se on vähän sellaista vuoropuhelua: minä kyselen että onko parempi näin vai näin ja yritän huomioida Broncan vastauksia. Haparointia tuottaa myös se kuinka mahtava tuon hevosen kokoamiskyky on. Kun itse kuvittelen, että nyt on hyvä työskentelymuoto, niin se saattaa yhtäkkiä lyhentyä vielä vaikka kuinka paljon. Toki se on rodullinen ominaisuus tuo helppo kokoaminen, mutten valita, en todellakaan :)
Kääntämisen kanssa saa vielä opetella siihen ettei todellakaan tarvitse kun katsoa mihin mennään. Jos enemmän tekee niin menee jo liiaksi.
Ja se työmotivaatio! Bronca on tyytyväisimmillään kun saa mennä reippaasti eteen, mutta heti kun sen puolipidätteellä herättää, että nyt tehdään jotain, se jää heti odottamaan lisäohjeita. Ei ole pitkään aikaan ratsastaminen ollut noin miellyttävää vuoropuhelua. Ja nyt on sentään vasta ihan vaan keskenämme raavittu vähän pintaa. Pahoin pelkään että mennään aika sfääreihin kun päästään valmennukseen...
Jopa mies heltyi sanomaan hevosesta hyvää sanaa kun kotiinpäästyäni tilittelin fiiliksiäni ja Broncan ihastuttavia ominaisuuksia. Sanoi että kuulostaa hevoselta josta hän voisi tykätä.

Tämä se on niin kivaa aikaa kun jatkuvasti havainnoi uusia piirteitä hevosestaan :)