Tänään tallille ajellessa mietin päätäni puhki mitä heppasen kanssa tekisin, mutta asia oli ratkottu puolestani. Tarhakaverin kanssa oli tullut ryppy rakkauteen, kun tarhaan oli tuotu yksi yhteinen lehmänmuna. Oli ilmeisesti tullut ruuasta riita ja molemmilla tytöillä tuloksena takakintuissa reikiä. Broncan reiät olivat melko pieniä, potkaläskeissä yksi ja toinen hieman takakintereen alapuolella. Jalka turvotti ja oli hieman lämmin, mutta koska liikkui ihan normaalisti ontumatta päätin mennä taluttelemaan, jos vaikka se ylimääräinen neste lähtisi liikkeelle. Tarhakaverin kinttu olikin sitten vähän ikävämmän näköinen :(
Tehtiin Broncan kanssa mukavasti maastakäsittelyjuttuja. Opetin Broncan peruuttamaan niin että kosketan juoksutusliinavyyhdillä rintaa. Alkuun Bronca yritti väistellä vaan sivulle päin, mutta kun pääsin pari kertaa kehumaan oikeasta reaktiosta niin johan perutteltiin kun vanha tekijä. Musta on niin hienoa seurata sitä reaktiota kun hevonen hoksaa mitä sen pitää tehdä, että paine poistuu ja saa kehuja. Siinä hevonenkin selvästi rentoutuu.
Haavat sai pesun ja tervalaastarin sekä hirveän paljon "älä tule paha kakku tule hyvä kakku" -tyylisiä impparinvastaisia loitsuja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti