Juniori-Winner 2012

Kyllä meidän maalaisjuntti tempaisi tänään yllätyshyvän suorituksen Helsingin messukeskuksen kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Lähdettiin ihan takki auki ensimmäistä kertaa heti kansainvälisille kentille. Käytiin vielä viimemetreillä miehen kanssa keskustelua että kumpi esittää. Kumpikin tavallaan halusi ja sitten taas ei. Päädyttiin yhdessä kuitenkin siihen tulokseen, että herra lentäjä esittää itse koiransa. Syy oli lähinnä se että Nalle pysyy jonkin verran paremmin hanskassa miehellä, ja minuun hiipi epäilys siitä miten saan koiran pidettyä kun ollaan yhtäkkiä paikassa jossa on tuhansia koiria. Pidin tuossa tiellä eilen sitten vähän demonstraatiota peitsaamisen ja ravaamisen erosta.

Nalle arvatenkin meni ihan pähkinöiksi kun kurvattiin messukeskuksen parkkipaikalle ja se näki kaikki muut koirat. Toki sen arvasin, kun täällä maalla se näkee ne samat alle kymmenen koiraa, ja niidenkin kanssa saa melkein aina leikkiä. Matkalla halliin aiheutettiin jopa vähän hämminkiä, kun koira tempaisi jonkun terrierin perään niin, että hihnan lukko sanoi *piu* ja hajosi atomeiksi. Onneksi oltiin varauduttu toisella hihnalla ja koirakin pysyi kiltisti aloillaan. Kai se raukka hämmentyi yhtäkkisestä vapaudestaan.
Kamalan nopeasti se sopeutui paikkaan ja tilanteeseen (niikuin kaikkeen muuhunkin yleensä) ja ennen kehää oltiin jopa niin rentoja, että voitiin makoilla siellä ihmis- ja koiravilinän keskellä.

Kentän laidalla seisottiin alkuun aivan idiootteina pää pyörien, kunnes bongattiin muita rodun edustajia. Ei muutakun esittäytymään ja kysymään, että mitäs täällä nyt pitää tehdä :D Iso kiitos Elisalle ja Titalle ohjeistuksesta!

Ukot kehään, vähän koitin hoputtaa kentän laidalta että vois juosta kovempaakin, mutta toisaalta alusta oli aika liukas. Nalle teki just sen minkä vähän arvelinkin sen tekevän, eli heittäytyi tuomarin lähestyessä kyljelleen maahan. Ei se mitään nöyristele vaan kerjää masurapsuja niin tosissaan että heti kun joku lähestyy kädet ojossa se tarkoittaa hänen mielestään pientä paijailusessiota. Kakarahan tuo vielä on ja junioriksikin ihan sieltä nuorimmasta päästä. Saatiin kuitenkin ERI :)
Arvostelussa lukkeepi näin:

Kookas, erittäin hyvän tyyppinen, vahvaluustoinen uros.
Hyvä pään malli ja hyvät korvat.
Hieman pysty olkavarsi ja etuasentoinen lapa.
Hyvä selkä, hyvät kaksoiskannukset. Vielä hieman kevyt runko.
Hyvät värimerkit. Erinomainen karvan laatu.
Liikkuu hieman holtittomasti edestä. Tarvitsee aikaa.

Mutta näillä JUN ERI ja Helsinki JUN-winner 2012
SA jäi saamatta, mutta eipä sitä herunut junnuista kellekkään.

Laatu onpi karmea, mutta ainoa säädyllinen.