Päätin tosiaan jo aikaisemmin, että pitää kokeilla mennä yksin maastoon, kun tuo höperö otti matkaseurasta niin paljon kierroksia ettei käynti askellajina ollut oikein mahdollinen.
Niin ja ilman satulaa tietty :D (En meinaa oikein vieläkään uskoa, että voin tehdä tälläisiä asioita ihan tuosta noin vaan!)
Ja liekö sanomattakin selvää että mentiin nätimmin kun koskaan. Käveltiin rauhassa, tarvottiin metsäpolulla, saatiin lunta niskaamme. Metsä oli hiljainen ja kaunis. Tulomatkalla otettiin pätkä laukkaa. Bronca pärski onnellisena ja se onni tarttui minuun. Päänsärky jäi jonnekin metsään.
Tallissa Bronca sai lämmintä vettä juotavaksi ja heinää purtavaksi. Sai jäädä sisälle kun tarhakaverikin oli jätetty talliin. Tulevat muuten hienosti toimeen pikkutammat keskenään. Tästäkin voi olla onnellinen. Tänään myös selvisi että Broncan tarhakaveri on matkaratsun alku, kun kummastelin omistajansa stetoskooppiasustetta :)
Ja siten joululahjoihin. Pukki toi kaikenlaista, mutta tärkeimpinä mainittakoon kauan kaipaamani uudet topparökkelit! ja uusi puhelin, -äly sellainen. Huomasin muuten juuri etten osaa siirtää kännykän kameralla ottamiani kuvia koneelle, joten joudun lisäilemään tähänkin postaukseen yhden heilahtaneen kännykkäkuvan jälkikäteen.
Topparökkeleiden tarpeellisuutta voi arvioida oheisesta kuvasta:
 |
| Vasemmalla siis vanhat, joilla pyörähti tänä vuonna kolmas talvi käyntiin käytössä. Menivät oikeastaan vasta viime keväänä kuvan osoittamaan onnettomaan kuntoon. |
Nyt vaan vielä arvon menenkö vaihtamaan hanskat yhtä kokoa isommiksi vai tyydynkö näihin hieman pätkäsormisemmalle tarkoitettuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti