Rodeosta selviytyminen ja kunnon rahnuttelut

Perjantaille paukahti arkivapaa töistä, joten päätin pitkästä aikaa lähteä Vilmaa moikkaamaan matkojen taakse. Vilmalla on ollut selkä vähän kipeä, kun ei ole ollut tilsakumeja. Käppäillessä on pitänyt sitten niin varoa ja jännittää, että selkä on mennyt ihan jumiin raukalla. Tarkoituksena oli siis vaan mennä pellolle taluttelemaan Vilmaa ja kokeilla pikkasen Vikkeä, jolla on ratsuhommat aloitettu vasta tässä syksyllä kunnolla. Haettuani hepat sisälle erehdyin kyykistymään tallin käytävälle silittelemään kissaa. Kissa osoitti minulle heti paikkani, kiipesi hartioilleni ja teki minusta ratsunsa/makoilupaikkansa. Ja jos tiedätte sen tunteen kun ei raaski nousta, kun joku suloinen eläin on tehnyt pesän syliin: No se ja kyykyssä tallin lattialla. Lopetin vasta kun pelkäsin jalkojeni halvaantuvan lopullisesti :D

"I am your superior!" (itse kuvattu kännykkälaatu)

Vilman taluttelu umpihankisessa pellossa osoittautuikin minulle itselleni kovin raskaaksi ja hikiseksi touhuksi. Koitin siinä sitten kiivetä vähän käymään seljässä (ei tullut mitään ilman suitsia) ja juoksuttelin rauhaksiin suuntiinsa. Takaisin tallille tullessa päästin mamman nakuna tarhaan ja kykin rahnuttelmassa sen hetken kun mamma malttoi syödä muutamat heinänkorret, jonka jälkeen paineli piehtaroimaan. Ja ah kuinka nautinnolliselta se näyttikään. Nyt kun harvemmin enää nakuna pääsee tarhaan niin on varmaan mukavaa.

Kokeilinpa sitä Vikkeäkin. Ihan hauska sälli. Perus suokki. Laukkoja ei menty mutta käyntiä ja ravia vähän totisemmin kokeilin. Sisäpohje tuntui vähän huonosti menevän läpi ja mörkö asui toisella pitkällä sivulla jossain, mutta olin ikävä ja meni siitä ohi niin monta kertaa että se mentiin nätisti. Vikke helposti nyökki myös kuolaimen alle, mutta muuten herra meni oikein nätisti ottaen huomioon että sillä ollaan käyty selässä ensimmäistä kertaa viime kesänä. Hyvä ratsu tulee Vikestä.

Kaahailin kaupan kautta tallille ja keittelin rauhassa kahvit ja söin vähän jotain. Pikoa kengitettiin käytävällä enkä viitsinyt kengittäjää hätistellä, että olisin saanut Ponin tuotua ohi joten odottelin ihan rauhassa. Talliin taluttaessa voi jo yleensä tehdä suurpiirteisen määrityksen siitä millä päällä arvon neiti sinä päivänä on ja vaikutti oikein lupaavalta. Otin ihan ajan kanssa ja rahnuttelin Poninkin kanssa pitkät tovit. Poni on niiin symppis kun se hoitaa takaisin! Pyöriteltiin kentällä vähän ympyroitä ja huomasin että lumi oli niin kivan tilsapotenttiaalista että vaikka Ponilla on tilsakumit takana (etusissa ei ongelmaa kun on pohjalliset) niin jalka lipsui välillä (1-2 kertaa). Jatkettiin kuitenkin hommia rauhassa.
No kuten meillä klassiesti aiemminkin on mennyt nämä ikävämmät hommat, niin kävi aivan samoten nytkin. Ravissa voltilla takanen lipsahti ja multa meni tästä syystä tasapaino. Josta vuorostaan seurasi Ponin kilarit ja hurja rodeo. Ehdin jo ajatella että no on ainakin pehmeä maa mihin lässähdän ja alitajuisesti muistin päästää ohjat jolloin räjähtävä voima ei jäänyt paikallaan rimpuiluun vaan Poni laukkasi tallille päin.
Selvitin siis Ponin rodeon!! Tupakkiremmin yleisökin oli melko yllättyneitä, että selvitin kyseiset loikat. Ei muuta kun takas hommiin ja Poni oli heti taas kuulolla. Otin sitten laukkaa vaan pitkillä sivuilla ja ensimmäistä kertaa tuli nyt sellainen fiilis että en vaan nostanut laukkaa ja ollut siihen tyytyväinen vaan pystyin työskentelemään. Otin välillä sivut kevyessä istunnassa ja rennolla pitkällä laukalla ja välillä ihan kokeilin kuinka paljon pystyin omilla taidoillani hidastamaan laukkaa. Kivaa oli ja todella hyvä mieli jäi :)

Huomenna maastoilen Artun kanssa ja Ponilla vois mennä peltoon jos kerkiää valosalla.

Maastoilua

Tänään oli ihan täydellinen keli maastoiluun. Reippaasti pakkasta ja auringon paistetta, mutta ei tuullut mitä täällä on kyllä tehnyt jo jokusen päivän enemmän kuin tarpeeksi. Menin tosiaan Artulla kun ei rahkeet ja rohkeus riittänyt Ponilla mennä ison tien toiselle puolelle. Enemmän pelkään siis että hepalle sattuu jotain jos kuski tippuu kesken matkan kyydistä. Loistava kokoonpano oli: Emmi Ponilla ja Kati Ynnerillä. Mentiin reippaita pätkiä ja laukattiin metsätietä koskemattomassa hangessa! Jarrut oli käytettävissä vain aina ajoittain, mutta sehän ei tuntunut oikein ketään edes haittaavan :D Ravailtiin harjun jälkeen Pohtiksen kentälle jossa oli kanssa ihan koskematon hanki. Vedettiin sitten koko porukka rinkiä kahden kentän leveydeltä laukassa ja hienoo oli!! Arttu meinas kentällä kertaalleen vähän tiukemman kurvin vuoksi kaatua mutta pysyi kuitenkin pystyssä ja matka jatkui ongelmitta. Laukkailun jälkeen siinä ihan vaan puolitosissani ravissa kokeilin, että saanko Arttua kevyeksi edestä ja kyllähän se menikin nätisti :) hieno poika. Kentältä takastullessa oli pieni tilanne kun Ynneri meidän edessä pukitti pienessä alamäessä ja Arttu otti siitä jotkut ihme hepulit ja lähti laukkaan. En viitsinyt kavereiden päälle jyrätä kun tultiin viimeisenä niin käytiin sitten vähän umpimettässä voltilla kun aattelin, että kyllä se johonkin puuhun pysähtyy :D Naureskellen sekin toikkarointi meni.

1,5h oltiin ja kyllä teki omallekkin päälle nannaa. Voin mennä toistekkin Artulla maastoilemaan :)

Huippuvalkku ja SUPER-pony

Tänään oli taas valmennus. Vähän yllättäen Kati tarjoutui pitämään lauantaina valmennusta kun oli tulossa tallille muitakin ohajilemaan. Ratsastin Ponin eilenkin, mutta ilma oli Kamala. Kentällä tuuli hurjasti ja lunta vihmoi vaakatasoon. Lisäksi molempiin jalustimiin muodostui jääkökkäre ja keventäessä jalkkarit lipsahtelivat päkiän alta ihan minne sattuu. Ihan kamalaa räpellystä joku 20-30min ja sitten luovutin ja pyytelin isosti Ponilta anteeksi. Hävetti itseäkin miten plörinää kaikki oli :D Kävin eilen ja tänään myös tallin yhdellä suokkitammalla -Lotalla- käppäilemässä. Eilen sinnikkäästi pellolla ja tänään vähän pidemmälläkin. Lotta on näin lyhyellä tuntemisella aika perus suomen-jäärä :D Omat kommervenkkinsä kyllä, mutta katsoo nyt jaksaako niihin puuttua. Sitten täytyy kyllä ehdottomast,i jos sillä enemmänkin tulen menemään.

Ponin fiiliksiä tunnustellessa jo tarhasta haettaessa oli havaittavissa positiivisia viboja :D. Niinkuin olen joskus tainnut julkisesti sanoa, niin tykkään tammoista juuri sen takia, että aina joutuu vähän haistelemaan millä tuulella tänään ollaan. Saako esimerkiksi tänään koskea jalkoihin ollenkaan vai seistäänlö kuin viilipytty. Joskus taas kiinnostaa kaikki käytävällä tapahtuva kamalasti ja toisinaan tuo tyttö joka tuossa hoitelee on niin mahdottoman kiinnostava (esimerkkejä olisi miljoona..). Aina pitää vähän lukea tilannetta ja parasta onkin tamman kanssa se, kun se on ns. "rasittavalla" päällä ja saaatkin sen yhtäkkiä toimimaan ns. "fiksusti". Jos nyt tuosta tajuaa mitä ajan takaa.

Valmennuksessa mentiin väistöjä ensin käynnissä pituushalkaisijalta uralle ja uralla raviin siirtyminen. Tehtävää muutettiin loplta niin että tultiin ravissa ja väistätettiin uralle noin 1/4 kentän leveydestä ja uralla nostettiin laukka. Tajuan oikeastaan vasta nyt kuinka vaikea tehtävä oli kyseessä ottaen huomioon että ollaan tehty vasta ihan perustyöskentelyä Ponin kanssa. Laukan nostaminen uralta suoraan on kuitenkin aina haasteellisempaa kun ympyrän kaarella (nyt tuli varmaan 2 väärää laukkaa). Poni oli koko valmennuksen ihanan tasainen ja keskittynyt. Vaikka ulkona tuuli ja kuului vaikka mitä kolinoita sain sen säpsynkin jälkeen nopeasti kuulolle ja rennoksi. Pohkeenväistöissä sain ensimmäisen kerran tunteen siitä kuinka uskomattoman helppoa voi olla suorittaa jotakin _tehtävää_ kun ratsukko on yhteisymmärryksessä ja avut ovat pieniä, mutta oikein ajoitettuja. Välillä tuntui kun olisin leijunut hevosen kannattelemana ja muistan miettineeni että "ohhoh, mä oikein tunnen tänne selkään kuinka se astuu jaloilla ristiin". Mitään pakottamisen tuntua ei ollut ja hevonen pysyi tasaisena ja rentona!!! Parhaimmat fiilikset ikinä! Nyt sain hetkellisesti tietää miltä tuntuu kun yhteistyö ja ymmärrys hevosen kanssa loksahtaa yhteen. Näissä hetkissä tuntui kun Poni olisi lukenut mun ajatuksia ja mitään ylimääräistä ei tarvinnut edes yrittää tehdä. (kohtuullista hehkutusta, mutta aiheellista)

Huomenna onkin koitos kun hyppään Artun selkään ja lähdetään porukalla lahdentien yli (iik!) tutkimaan harjumaastoja. Meinasin alkuun jänistää, mutta totesin että Arttu ei kyllä tee mitään pahempaa kun Pony pahimpina päivinään. Hyvin se menee!

Tallilointia niin ettei kerkiä edes kirjottelemaan.

Emmin päivystäessä olen touhunnut Poniinin kanssa koko pidennetyn viikonlopun torstaista asti. Päätin nyt referoida viikonlopun touhuja.

Torstaina ratsastin melko kevyesti töiden jälkeen ihan vaan huomioiden perjantaista valmennusta varten ongelmakohtia. Ponia on viimeaikoina ollut vaikea saada tasaiseksi. Työskenetelystä ei tule mitään ilman rentoutta ja jostain se vaan tuntui ottavan jännittietä ihan yhtäkkiseltään enkä oikein huomannut omassakaan toiminnassa mitään ihmeellistä. Tuli jopa mieleen mahtaisiko Ponin työmoraali rakoilla kun en ole ehkä niin taitava vaatimaan ja Poni on saattanut huomata että tämän ratsastajan kanssa ei ehkä tarvitsekaan tehdä töitä ihan niin tosissaan.

No paneuduttiin perjantain valmennuksessa saamaan Poni tasaiseksi. Sain Katilta neuvoksi kääntää Ponin aina ympyrälle kun se jännittyy. Neuvo olikin hyvä koska tällöin oli pakko myös itse ratsastaa matkustamisen sijaan ja ongelma ratkesi kuin itsestään. Enemmän siis rohkeutta ja vähemmän varovaista matkustamista, rentoutta kuitenkaan unohtamatta. Vasemmassa laukassa kävi joku kommervenkki. Huomasin jo hetkeä aikaisemmin, että Poni huiskii hännällä mikä ei ole sille tyypillistä. Ihmettelin asiaa oikein ääneen mutta laukka kuitenkin nousi hyvin. Parin pääty-ympyrän jälkeen jatkoin suoraan ja yhtäkkiä Poni pukitti ja otti hatkat. Pysyin selässä (jee!) ja Katin kanssa alettiin ihmettelemään että mikä tuli kun ei mitään selkeää syytä ryntäykselle ollut. Itse en asiaa siinä rytäkässä huomannut mutta Kati sanoi Ponin vetäneen ennen pukkia takapään ihan alleen, aivan kuin joku olisi haukannut sitä persiistä. Episodin jälkeen hännähuiske loppui ja Poni kulki kuitenkin jos mahdollista vielä rennompana. Epäiltiinkin tämän perusteella, että selässä olisi ollut joku pikkujumi, joka napsahti vähän kivuliaasti auki. Nostettiin oikean laukan jälkeen vielä uudestaan vasen ja kulki hyvin sekä ympyrällä että suoralla.

Valmennuksen jälkeen otin vielä Artun käsihevoseksi ja lähdettiin porukalla maastoon käppäileen. Mukana oli Emmi koirineen, Minä artun kanssa ja kaverini täykkäriarabinsa kanssa. Arttu on kyllä raskas käsitellä maasta. Meinas ihan mennä hermot :D Tehtiin kääntöpaikalla vaihto Emmin kanssa: sain koiran talutettavakseni.

Lauantaina kävelytin Ponia maastossa ja juoksutin pikkasen maneesissa. Sain näin vähän kevyemmän päivän ja vähän vaihtelua kun pääsi tutustumaan muuhunkin kun maneesiin.

Tänään lähdin tarmokkaasti ratsastamaan yltyvästä flunssasta huolimatta. Keli oli mitä hienoin! Pakkasta kunnolla ja pilvetön taivas ja auringonpaiste. Pakko oli mennä maastoon vaikka tarkoitus olikin vääntää maneesissa niin että hiki tulis (ainakin mulle). Käveltiin ja ravailtiin ensin vähän maastossa ja Poni oli oikein hienosti. Ainoo mitä pelästyi oli mun oma mieheni, kun se veti pihassa pressua kaivamansa kuopan päältä juuri kun satuttiin kohdalle :D Maastolenkin jälkeen mentiin sitten maneesiin. Tehtiin vähän väistöjä käynnissä ja muuten melko samoja juttuja kun valmennuksessa. Todella paljon paremmin mentiin kun ennen valmennusta. Vasempaan kierrokseen ei alkuun meinannut laukka nousta, mutta se oli kyllä tällä kertaa kiinni ihan omista sähläyksistä.

Oikein ihana viikonloppu. Emmi liikuttanee Ponia koko ensi viikon, mutta katsoo tuleeko tässä jotain eteen. Lauantai ja sunnuntai olis sitten taas mun päiviä :)

Näin hieno sininen hetki oli kun lähdin tänään tallilta

Poni kaivoi heiniinsä reitin säilön luokse. Kuivaheinä on ihan pthyi.

Postaukset harventuu kun mitään erikoista ei tapahdu :D

Nyt on ratsastuskoululaisen elämä ohi ja koitetaan miten homma lähtee kulkemaan pelkillä valmennuksilla. Olen tässä käynyt höntsyilemässä Ponin kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Tuntuu että joka toinen päivä menee ihan mukavasti ja ne toiset taas ei. Tipuinpa tuossa taas kun Ponille oli liikaa mennä samaan aikaan estekaluston ohi (hui miten pelottava!) kun maneesin ovi aukesi. Meinasin jo kyllä selkään noustessa sanoa että "mä tuun alas tänään", koska Poni oli jo lähtökohtaisesti kuin lentoon lähdössä. Viime sunnuntaina oli taas katapultti viritetty, mutta voi sitä riemun määrää kun pysyinkin kyydissä! Naurettiin tallilla, että kyllä on tavoitteet korkealla, kun on saavutus että pysyy ylipäätään selässä.

Kuvia olisi tosi kiva saada, mutta kun ei ole sitä omaa hovikuvaajaa. Pitää koittaa rekrytoida miestä mukaan kameran kanssa. Torstaista eteenpäin Poni onkin koko viikonlopun minun hoivissa ja perjantaina olisi taas pitkästä aikaa valmennuskin. Tarkoitus olisi ihan vaihtelun vuoksi mennä vähän maastoonkin käppäilemään. Taidan toistaiseksi ottaa vielä Ponin käsihevoseksi kun saattaa uudessa paikassa olla vielä kaikkea erityis-jännää.

Koirarintamaltakin pitäisi tässä ihan kohta kuulua jotakin. Pentujen oli laskelmien mukaan tarkoitus syntyä viikolla 1, joten kohta kuullaan miten iso pentue tuli ja riittääkö meille siitä omaa tättähäärää. 

Näin jo viimeyönä unta että pennut syntyivät, että kyllä nyt olis parempi jo jotain tapahtua :D

Joulua ja vesisadetta

Uskomaton keli!
No onneksi me ratsastellaan Ponin kanssa nykyään ihan nurkan takana maneesissa.
Oli tuossa vähän taukoa ratsastelustakin kun oli pyhien, ristiäisten ja valmistujaisten kanssa aika lailla hommaa.

Tiistaina kävin ratsastuskoululla ratsastamassa tuplatunnin Pollella. Mentiin lähinnä käyntiä kun kenttä oli niin todella huonossa kunnossa, mutta ai että menikin sitten hyvin. Asetettiin ensin puolikas ympyrä sisään ja sitten puolikas ympyrä ulos. Tämän jälkeen täysin suoralla kaulalla ensin siirrettiin takapää sisään ja toisella puoliympyrällä takapää ulos. Lopuksi harjoittelimme kiittämistä (ympyrälle kääntö ja puolivälissä kunnon löysäys sisäohjasta) ja sen jälkeen kiittämiskohdassa suunnan vaihto niin että käännyttävän puolen ohja päästettiin täysin löysäksi. Ekalla tunnilla Polle kävi useita kertoja ja pitempiäkin pätkiä peräänannossa, mutta jännittyi heti kun yritin tehdä jotain. Toinen tunti mentiinkin sitten hyvin hyvin hienosti. Polle hyväksyi tuntuman ja työskenteli tehtävät läpi peräänannossa. Tuli tosi hyvä olo ja Pollenkin korvat lupsuivat tyytyväisen oloisena sivuille. Opettajakin sanoi ettei ole nähnyt kyseistä ponia varmaan koskaan niin pitkään yhtämittaisesti peräänannossa (Meri osaa painella mun nappuloita!).

Poni sitävastoin on ollut vähän jalkavaivainen ja pääsin nyt ekaa kertaa uudelle tallille muuton jälkeen Poneilemaan. Poni oli eilen todella miellyttävä käsiteltäessä: kohtelias, hurmaava ja rento. Kokeilin mennä yhdellä toisella satulalla kun Emmi spekuloi että voisi olla helpompi istua siinä ravissa alas. Poni kulki hienosti ja satula tuntui jotenkin helpottavan erityisesti kevennystäni kun pohje tuntui pysyvän paljon paremmin kiinni ja paikallaan.
Tänään Poni oli kuitenkin ratsastettaessa todella "raskas". Ajattelin alkuun, että mitä teen väärin ja totesin, että teen ihan samalla tavalla kuin eilenkin, joten vika ei ole minussa (tällä kertaa). Ponia tuntui kiinnostavan kaikki muu paitsi töiden tekeminen. Pienikin ääni -vaikka aivan tuttukin- sai sen jännittymään ja tarkkailemaan ympäristöään. Se ei poukkoillut (paljoakaan :D) eikä ollut pörheän oloinen, mutta jotenkin nyt vaan tuntui että kaikki muu paitsi työnteko olisi ollut kivaa. Veikkaanpa että tähän mielentilaan maastolenkki olisi ollut aivan omiaan koska Poni oli kuitenkin rauhallisen ja luottavaisen oloinen. Harmi vaan että ulkona oli aivan pillkopimeää ja vettä satoi.
Ainakin opin taas tuntemaan ja lukemaan Ponia hieman lisää :)

 

Viime jouluna oli asiat toisin

Hyvän mielen tulva

Tänään olen tulvillani iloa ja onnea. Olen elänyt melkolailla yhtäjaksoisessa stressissä koko syksyn kaikkien viimeisten isojen kouluhommien ja muuttotouhujen takia, mutta tänään kun tulin tallilta kotiin ja mietin hetken ihan todellista elämääni ja siihen liittyviä faktoja, meinasin yhtäkkiä hukkua hyvään mieleen. :)

Poni muuttaa huomenna alle viiden minuutin kävelymatkan päähän maneesitallille! En olisi ensinnäkään kuvitellut kaupunkiasukkina että voisin tuosta vaan kävellä tallille. Olen kyllä varsin kouliintunut ulkona ratsastaja (kolmen vuoden aikana olen ratsastanut kolme kertaa maneesissa), mutta kyllä maneesi vaan huomattavasti parantaa noita ratsastusmahdollisuuksia. Nytkin kun kelit ovat olleet sitä luokkaa, ettei kenttä ole ollut ratsastettavassa kunnossa moneen kuukauteen niin kyllä maneesi tuntuu hienolta :)

Lisäksi tänään tallilla ollessani soitettiin ja kysyttiin voinko aloittaa työt jo torstaina. Pääsen siis oman alan töihin ennen kuin olen saanut edes papereita kouraan. Loistavuutta. Lisäksi asun unelmieni talossa ihanan miekkosen kanssa :) Ei ole valittamista ei.

Tänään piti mennä maastoon mutta kaverin hepalla ei ollut tilsakumeja ja meno näytti niin liukkaalta jo heti pihatiellä, että kierrettiin pikkulenkki tallin ympäri pari kertaa ja muuten menin kentällä. Ponilla löyty pitoo ja kenttäkin oli suhteellisen ok, joten otin pitkää pätkää ravia eteen alas ja nostin laukat molempiin suuntiin. En nyt mitään kierrostolkulla viitsinyt siinä kentällä laukata, mutta niin nyt kumminkin että laukat nousi hyvin molempiin suuntiin. Loppuviikko meneekin sitten varmaan aika ratsastelematta, mutta onpa välillä hyvä pitää taukoaki niin jaksaa taas innostua asioista paremmin :)

Itsenäisyyspäivän valmennus

Ei ollut valitettavasti mitkään otollisimmat olosuhteet varata Katilta valmennusta täksi päiväksi. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä en tietenkään voinut mennä nukkumaan huomioiden sitä tosiseikkaa että täytyy herätä 5.15 aamulla labrahommiin (5h unta), ja olla sitten vielä puolesta yöstä viiteen aamuyöstä baarihommissa. Valmennus oli jo klo 11.00, eli sain nousta alle neljän tunnin yöunien jälkeen ylös ja suoria kohti tallia.
Ponilla oli selvästi ylimääräistä virtaa, joka näkyi matkalla maneesille erityisesti ensilumessa leikkivien lasten ihmittelynä. Oli ihana katsella kun koko tienoon mukulat olivat pihalla pulkkamäessä, lumisodassa ja tekemässä kaiken maailman lumienkeleitä ja -ukkoja :) Poni näki kuitenkin vain potenttiaalisia saalistajia. :D

Valmennuksessa Poni käyttäytyi hienosti! Edelleen yllättävin piirre Ponissa on, että vaikka se olisi kuinka pörheällä päällä se tykkää työnteosta, keskittyy ja yrittää aina kamalasti. Tykkään Katistakin valmentajana tosi paljon. Katin tyyli esittää asiat on minulle sopivia ja Kati pistää aina miettimään sitä mitä teen. Ja nyt mentiin sitten niitä perusasioita mitä olen kaivannut. Yritettiin saada omaa kroppaa rennoksi ja apuja "hyviksi". Erityisesti Kati painottaa minun ja Ponin kanssa ulkoapuja. On vähän jäänyt vääränlaisesta opetuksesta sellainen tapa että käännän sisäavuilla. Jään helposti roikkumaan sisäohjaan ja kieritän heppaa liiaksi sisäpohkeen ympärille. Kati korosti sitä että hevosen etupään pitää mennä edellä ja takapään pitää tulla samaa reittiä perässä. Tehtiin ravissa ja käynnissä ensin tehtävää, jota käsittääkseni kutsutaan usein Kyran neliöksi. Joka kulmassa hyvät puolipidätteet, ei liikaa asetusta ja ulkoavuilla kääntö. Ja taas löytyi missio: Huomasin, että samalta puolelta käytän helposti pohjetta ja pidätettä samaan aikaan, joka on hevoselle ristiriitainen viesti. Hoin päässäni aina välillä pidäte-pohje-pidäte-pohje, mutta silti homma tuntui vaikealta. Poni oli kuitenkin skarppi ja ymmärsi hienosti ja saatiin ihan kehujen arvoisia käännöksiä. Loppuun otettiin ihan rauhassa laukannostot niin, että yritettiin saada vain Poni kulkemaan rentona eteen ja alas.
Ja tässä kohtaa on nyt sitten ongelmaa, johon on jollain tasolla paneuduttava. Siirtyminen ei ole useinkaan hyvää ja käynnistä ei meinaa onnistua ollenkaan. Vika on ilmeisesti omassa tekemisessä ja minulla on vahva usko siihen, että kyseessä on tietynlainen hoksaamista vaativa juttu. Tätä on nyt hieman vaikea pistää sanoiksi, mutta veikaan että Ponin herkkyyden tietäen arastelen varsinkin valmennuksissa, jossa sen saa erittäin herkäksi, asettaa ulkopohjetta tarpeeksi taakse. Vaikka pohkeella ei varsinaisesti tekisi mitään paino ei kuitenkaan vaikuta oikein jos en pääse pudottamaan sisälonkaa kunnolla alas (joka johtuu siitä etten uskalla viedä ulkopohjetta tarpeeksi taakse). Yksin kun teen laukannostoja niin ne ihan rehellisesti onnistuvat paremmin. Veikkaan että silloin kun kukaan ei ole korostamassa sitä, ettei ulkopohjetta saa viedä liian taakse, uskallan asettaa sen edes niin taakse mihin se kuuluukin asettaa.
Ponin laukassa oli kamalasti vauhtia :D Kaikki kuitenkin sujui ihan ookoosti ja sain lopulta kulkemaan hyvin rentona niskasta laukassakin.
 
Erityisiä bonuksia täytyy itselle antaa ravityöskentelystä. Löysin heti alkuun Ponilta todella hyvän, polkevan ravin. Ponilla on aika tavalla taipumusta nopeaan tikittävään raviin (jopa Emmin kanssa), mutta nyt oli tosi hyvän tuntuinen ja näköinen ravi alusta alkaen. Tästä saatiin Katiltakin kehuja.

Niin ja matkalla tallille ei lapsetkaan enää olleet niin pelottavia :)

Nyt nukkumaan!!!
Ja illalla teen meille leivinuunissa valmistettua hevosen sisäpaistia.

Enni opettelee keventämään ja nostamaan laukkaa

Eli nyt mentiin niin sanotusti back to basics
Kyllä huomasi jo kuntoon laittaessa että ei ollu mysliä tytöllä päässä. Huomattavasti rauhallisemmin seisoi käytävällä kuntoon laitettaessa. Oli aika kurja keli ja olin ihan yksikseni touhuamassa, joten pienen arvonnan päätteeksi päätin jäädä tallin kentälle vaikka se onkin ikävän rapainen. Harjun kuoppa olisi ollut varmaan kuivempi, mutten viitsinyt lähteä yksin vielä toiselle puolelle "isoa" tietä. Taitaa olla tippuminen liian tuoreessa muistissa.

Tarkoituksena oli keskittyä vaan omaan istuntaan erityisesti ravissa. Loppuun koitin vähän väistöjä, jotka ei nyt mennyt ihan tyylipuhtaasti. Tein selvästi jotain väärin (ilmeisesti en myödännyt pidätteen jälkeen tarpeeksi/tarpeeksi nopeasti) ja koska ei ollut ketään korjaamassa jätin sen sikseen. Harjoittelin parit sujuvat laukannostot kumpaankin suuntaan ja lopuksi annoin venyttää selkää. Taas opin lukemaan Ponia ihan uudella tavalla. Näin kun tekee ihan perustouhuja, yrittää itse istua hyvin harjoitusravissa ja reenata sitä hillittyä kevennystä, kannattaa todellakin tarkkailla Ponia. Poni elehtii kyllä korvillaan jo jos homma alkaa käydä epämiellyttäväksi hänen mielestään. Siitä voi aina kivasti tarkkailla, että koska tekee oikein ja koska ei :D

Tallissa rapsuteltiin, herkisteltiin ja suoritettiin Ponin toimesta vimmattu takin nuoleminen. En tiedä miksi se on keksinyt nyt nuolla mun takkia niikun suolakivee. Hassu Pony :)

Poni muuttaa naapuriin

Poni siis muuttaa tuohon pellon toisella puolella sijaitsevaan talliin! Matkaa kertyy peltotien poikki kävellen n. 100 metriä! En ikinä kuvitellut että voisin olla siinä onnellisessa asemassa että voisin kulkea kävellen tallille saati  alle kymmenessä minuutissa. Hih onnea!

Tämän lisäksi riemastuttaa se, että on töitä tiedossa heti valmistumisen jälken, jopa äitiysloman sijaisuuden verran. Silläkin rintamalla kaikki siis kivasti reilassa.

Tiistaina Vilma oli saanut uudet tossut ja lähdettiinkin Leenan ja Viken kanssa maastoilemaan. Otettiin oikein kunnon kiitolaukkapäästelyä, mitä ei ollakaan sitten Vilman kanssa tehty viime talven jälkeen. Huomas kyllä taas adrenaliinin määrän ja jalkojen tärinän perusteella että viime kiidoista oli aikaa. Loistava sekoitus jännitystä ja vauhdin hurmaa!
Ratsastustunti oli taas vähän niin ja näin. Koitin houkutella siihen perusratsastukseen, mikä opettajan mielestä ilmeisesti tarkotti ilman jalustimia menoo... Tuntiponi oli kyllä ihan kivasti kevyt kädelle ja koitti käydä välillä peräänannossakin, mutta pienimmästäkin ulko-ohjan pidätteestä eteenpäinpyrkimys katosi täysin. Koitin olla pohkeella nopea, mutta tuntiponin karaistuneet kyljet eivät ottaneet hienovaraisia vihjeitä vastaan, joten touhu meni välillä ihan inhottavaksi takomiseksi. Olisi pitänyt olla raippa, jolla olisi edes kerran saanut muistutettua miten niitä töitä tehdään. Pitänee jatkossa muistaa että: Better to have it and not need it than to need it and not have it. Ehkä mun pohje on vaan surkastunut, kun Poni (ja Vilmakin) reagoi siihen niin kevyesti..
Tunnen tarvetta laittaa kuvan, siispä laitan kuvan jonka laatu ei ole mikään 10+ mutta yritin lähinnä ikuistaa Ponin pusuhuulet :)

"Gootti-pusuhuulet"