Rodeosta selviytyminen ja kunnon rahnuttelut

Perjantaille paukahti arkivapaa töistä, joten päätin pitkästä aikaa lähteä Vilmaa moikkaamaan matkojen taakse. Vilmalla on ollut selkä vähän kipeä, kun ei ole ollut tilsakumeja. Käppäillessä on pitänyt sitten niin varoa ja jännittää, että selkä on mennyt ihan jumiin raukalla. Tarkoituksena oli siis vaan mennä pellolle taluttelemaan Vilmaa ja kokeilla pikkasen Vikkeä, jolla on ratsuhommat aloitettu vasta tässä syksyllä kunnolla. Haettuani hepat sisälle erehdyin kyykistymään tallin käytävälle silittelemään kissaa. Kissa osoitti minulle heti paikkani, kiipesi hartioilleni ja teki minusta ratsunsa/makoilupaikkansa. Ja jos tiedätte sen tunteen kun ei raaski nousta, kun joku suloinen eläin on tehnyt pesän syliin: No se ja kyykyssä tallin lattialla. Lopetin vasta kun pelkäsin jalkojeni halvaantuvan lopullisesti :D

"I am your superior!" (itse kuvattu kännykkälaatu)

Vilman taluttelu umpihankisessa pellossa osoittautuikin minulle itselleni kovin raskaaksi ja hikiseksi touhuksi. Koitin siinä sitten kiivetä vähän käymään seljässä (ei tullut mitään ilman suitsia) ja juoksuttelin rauhaksiin suuntiinsa. Takaisin tallille tullessa päästin mamman nakuna tarhaan ja kykin rahnuttelmassa sen hetken kun mamma malttoi syödä muutamat heinänkorret, jonka jälkeen paineli piehtaroimaan. Ja ah kuinka nautinnolliselta se näyttikään. Nyt kun harvemmin enää nakuna pääsee tarhaan niin on varmaan mukavaa.

Kokeilinpa sitä Vikkeäkin. Ihan hauska sälli. Perus suokki. Laukkoja ei menty mutta käyntiä ja ravia vähän totisemmin kokeilin. Sisäpohje tuntui vähän huonosti menevän läpi ja mörkö asui toisella pitkällä sivulla jossain, mutta olin ikävä ja meni siitä ohi niin monta kertaa että se mentiin nätisti. Vikke helposti nyökki myös kuolaimen alle, mutta muuten herra meni oikein nätisti ottaen huomioon että sillä ollaan käyty selässä ensimmäistä kertaa viime kesänä. Hyvä ratsu tulee Vikestä.

Kaahailin kaupan kautta tallille ja keittelin rauhassa kahvit ja söin vähän jotain. Pikoa kengitettiin käytävällä enkä viitsinyt kengittäjää hätistellä, että olisin saanut Ponin tuotua ohi joten odottelin ihan rauhassa. Talliin taluttaessa voi jo yleensä tehdä suurpiirteisen määrityksen siitä millä päällä arvon neiti sinä päivänä on ja vaikutti oikein lupaavalta. Otin ihan ajan kanssa ja rahnuttelin Poninkin kanssa pitkät tovit. Poni on niiin symppis kun se hoitaa takaisin! Pyöriteltiin kentällä vähän ympyroitä ja huomasin että lumi oli niin kivan tilsapotenttiaalista että vaikka Ponilla on tilsakumit takana (etusissa ei ongelmaa kun on pohjalliset) niin jalka lipsui välillä (1-2 kertaa). Jatkettiin kuitenkin hommia rauhassa.
No kuten meillä klassiesti aiemminkin on mennyt nämä ikävämmät hommat, niin kävi aivan samoten nytkin. Ravissa voltilla takanen lipsahti ja multa meni tästä syystä tasapaino. Josta vuorostaan seurasi Ponin kilarit ja hurja rodeo. Ehdin jo ajatella että no on ainakin pehmeä maa mihin lässähdän ja alitajuisesti muistin päästää ohjat jolloin räjähtävä voima ei jäänyt paikallaan rimpuiluun vaan Poni laukkasi tallille päin.
Selvitin siis Ponin rodeon!! Tupakkiremmin yleisökin oli melko yllättyneitä, että selvitin kyseiset loikat. Ei muuta kun takas hommiin ja Poni oli heti taas kuulolla. Otin sitten laukkaa vaan pitkillä sivuilla ja ensimmäistä kertaa tuli nyt sellainen fiilis että en vaan nostanut laukkaa ja ollut siihen tyytyväinen vaan pystyin työskentelemään. Otin välillä sivut kevyessä istunnassa ja rennolla pitkällä laukalla ja välillä ihan kokeilin kuinka paljon pystyin omilla taidoillani hidastamaan laukkaa. Kivaa oli ja todella hyvä mieli jäi :)

Huomenna maastoilen Artun kanssa ja Ponilla vois mennä peltoon jos kerkiää valosalla.