Tänään oli taas valmennus. Vähän yllättäen Kati tarjoutui pitämään lauantaina valmennusta kun oli tulossa tallille muitakin ohajilemaan. Ratsastin Ponin eilenkin, mutta ilma oli Kamala. Kentällä tuuli hurjasti ja lunta vihmoi vaakatasoon. Lisäksi molempiin jalustimiin muodostui jääkökkäre ja keventäessä jalkkarit lipsahtelivat päkiän alta ihan minne sattuu. Ihan kamalaa räpellystä joku 20-30min ja sitten luovutin ja pyytelin isosti Ponilta anteeksi. Hävetti itseäkin miten plörinää kaikki oli :D Kävin eilen ja tänään myös tallin yhdellä suokkitammalla -Lotalla- käppäilemässä. Eilen sinnikkäästi pellolla ja tänään vähän pidemmälläkin. Lotta on näin lyhyellä tuntemisella aika perus suomen-jäärä :D Omat kommervenkkinsä kyllä, mutta katsoo nyt jaksaako niihin puuttua. Sitten täytyy kyllä ehdottomast,i jos sillä enemmänkin tulen menemään.
Ponin fiiliksiä tunnustellessa jo tarhasta haettaessa oli havaittavissa positiivisia viboja :D. Niinkuin olen joskus tainnut julkisesti sanoa, niin tykkään tammoista juuri sen takia, että aina joutuu vähän haistelemaan millä tuulella tänään ollaan. Saako esimerkiksi tänään koskea jalkoihin ollenkaan vai seistäänlö kuin viilipytty. Joskus taas kiinnostaa kaikki käytävällä tapahtuva kamalasti ja toisinaan tuo tyttö joka tuossa hoitelee on niin mahdottoman kiinnostava (esimerkkejä olisi miljoona..). Aina pitää vähän lukea tilannetta ja parasta onkin tamman kanssa se, kun se on ns. "rasittavalla" päällä ja saaatkin sen yhtäkkiä toimimaan ns. "fiksusti". Jos nyt tuosta tajuaa mitä ajan takaa.
Valmennuksessa mentiin väistöjä ensin käynnissä pituushalkaisijalta uralle ja uralla raviin siirtyminen. Tehtävää muutettiin loplta niin että tultiin ravissa ja väistätettiin uralle noin 1/4 kentän leveydestä ja uralla nostettiin laukka. Tajuan oikeastaan vasta nyt kuinka vaikea tehtävä oli kyseessä ottaen huomioon että ollaan tehty vasta ihan perustyöskentelyä Ponin kanssa. Laukan nostaminen uralta suoraan on kuitenkin aina haasteellisempaa kun ympyrän kaarella (nyt tuli varmaan 2 väärää laukkaa). Poni oli koko valmennuksen ihanan tasainen ja keskittynyt. Vaikka ulkona tuuli ja kuului vaikka mitä kolinoita sain sen säpsynkin jälkeen nopeasti kuulolle ja rennoksi. Pohkeenväistöissä sain ensimmäisen kerran tunteen siitä kuinka uskomattoman helppoa voi olla suorittaa jotakin _tehtävää_ kun ratsukko on yhteisymmärryksessä ja avut ovat pieniä, mutta oikein ajoitettuja. Välillä tuntui kun olisin leijunut hevosen kannattelemana ja muistan miettineeni että "ohhoh, mä oikein tunnen tänne selkään kuinka se astuu jaloilla ristiin". Mitään pakottamisen tuntua ei ollut ja hevonen pysyi tasaisena ja rentona!!! Parhaimmat fiilikset ikinä! Nyt sain hetkellisesti tietää miltä tuntuu kun yhteistyö ja ymmärrys hevosen kanssa loksahtaa yhteen. Näissä hetkissä tuntui kun Poni olisi lukenut mun ajatuksia ja mitään ylimääräistä ei tarvinnut edes yrittää tehdä. (kohtuullista hehkutusta, mutta aiheellista)
Huomenna onkin koitos kun hyppään Artun selkään ja lähdetään porukalla lahdentien yli (iik!) tutkimaan harjumaastoja. Meinasin alkuun jänistää, mutta totesin että Arttu ei kyllä tee mitään pahempaa kun Pony pahimpina päivinään. Hyvin se menee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti