Reilu viikko sitten Emmi toi meille Trekkerin rungottoman satulan kokeiluun, jonka kanssa meninkin sitten sekä tiistaina että sunnuntaina. Ei tullut siitä satulaa meille :( Harmittaa, koska se olisi kanssa ollut niin hyvä kompromissi, mutta jostain syystä se kippasi niin pahasti taakse että romaaninkin kanssa paneelien etupuolelle jäivät kuivat kohdat. Lupasin kuitenkin itselleni että ensi kesänä tilaan satula-auton ja jonkinlainen penkki sieltä olisi hyvä löytää. Kyllä tuo rungotonkin on oikein kiva, mutta siinä on myös tiettyjä ongelmia, jotka liittyvät lähinnä omaan olemiseeni siinä.
Kuolaintestissä lemppariksi valikoituivat "yllättäen" sprengerit. Niillä on nyt toistaiseksi menty ja hyvältä tuntuu!
Tiistaina tein Lissun ehdottamaa sileätreeniä, jossa otin siirtymisiä peruutuksesta. Sain ajoittain ihan mahtavia fiiliksiä, vaikka alla oli siis sopimaton satula. Niin hienoja laukannostoja en ole tehnyt ikinä Broncalla, mitä peruutuksesta tuli. Ja itseasiassa näin kun mietin, niin enpä ole tainnut koskaan millään hevosella tehdä laukannostoa peruutuksesta. Pidettiin treeniaika edelleen aika lyhyenä ja yritin vielä Lissun avustuksella saada Broncaa loppuraveissa venyttämään vähän enemmän eteen ja alas. Voi toki olla että eri satulalla olisi voinut onnistua vähän paremmin.
Sunnuntaina suuntasin ajoissa tallille, koska lauantaina korvensin itseäni talkoohommissa 8,5h pölyisellä, varjottomalla kentällä, enkä halunnut korventaa enää yhtään enempää. Kentällä oli pari puomia jotakuinkin kolmikaarisen kiemurauran suoristuskohdissa. Päätin sitten käyttää näitä hyväkseni. Ensin vähän alkuverkkana siirtymisiä ja ympyröitä ja sitten ihan varmuuden vuoksi käynnissä ekat puomit yli. Päätin ottaa puomien lisäksi siirtymiset mukaan ja menin siis puomien yli ravissa ja aina kaarteessa käyntisiirtyminen. Ekaa kertaa kun käänsin ravissa puomille, niin Bronca-muori se alkoikin röhkimään kun pieni porsas ja loikkasi kunnon loikan puomin ylitse. Meinasin itse tikahtua nauruun kun se oli niiiin innoissaan. Toinen raviylitys piti vielä ottaa vähän liioitellusti, mutta sitten tehtävä meni perille ilman loikkimista. Jopa siirtymisissä oli muutama hyvä, vaikka täytyy sanoa että suurin osa meni ihan kättä vasten. Laukassa päätin ottaa puomit pääty-ympyrällä, ja siitäkös mamma taas intoutui. Onnettomia koivupölkkyjen yli hypittiin kuin se olisi ollut puolimetrinen este ja itsetyytyväinen örinä säesti tätä kaikkea. Ylitin puomeja molemmissa kierroksissa sen verran että sain Broncan rauhoittumaan, kuuntelemaan ja odottamaan ja pysymään vielä "puomiloikan" jälkeen hallinnassa.
Hevonen oli todella hikinen tämän touhun jälkeen, mutta niin onnellisen oloinen. Otin kamat kokonaan pois ja taluttelin kentän ainoassa varjoisassa kohdassa hyvän tovin.
Nero muuten pysytteli nyt aika omissa oloissaan kentällä, se ei enää juoksennellut äidin rinnalla eikä ottanut meidän loikistakaan mitään spurtteja. Saattoi kyllä vain olla väsynyt edellispäivän helteistä, ken tietää.
Nero ja Bronca saivat laidunkaverikseen Tuule-tamman. Tuule pitää aika jämäkkää kuria ja toisaalta ihan hyvä niin kun Bronca ei oikein Neroa komentele. Kuitenkin tuntuvat tulevan toimeen ja toivotaan että tulevat jatkossakin.
Huomenna olisi tarkoitus mennä Emman ja hepojen kanssa metsään taluttelulenkille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti