Broncalla on jotenkin ihan sattumalta ollut koko kesän laidunnaapureina bestisruunat Aku ja Milo. Olivatpa vielä ennen varsomista aina kolmestaan yöt tallissa. (Aku kesäihottuman takia ja Milo siksi ettei kavereita voi erottaa.) Nero ja Bronca jouduttiin erinäisten minua tyydyttämättömien syiden takia laittamaan kahdestaan laitumeen, vaikka alunperin oli puhe että saavat seuraa aikaisemmin keväällä varsoneesta tammasta ja sen tammavarsasta. Neroa se ei kuitenkaan estänyt sosialisoimasta muiden kanssa. Äkkiäkös jätkä keksi ettei alalangassa kulje sähkö ja siitä alkoivat vakituiset vierailut ruunaherrojen luona. Alkuun sain hätäisiä puheluita ja noin 10 mainintaa päivässä että "hei sun varsa on tuolla väärällä puolella lankaa"
Hätää ei kuitenkaan ole. Bronca lähinnä huokaa helpotuksesta, eikä korvaansa lotkauta lapsosensa karkumatkoihin, tuleehan se ainakin syömään. Milo on adoptoinut Neron täysin. Se jopa ajaa naapurilaidunten hevoset pois aidalta jos ne yrittävät tulla Neron kanssa seurustelemaan. Nero etsii Milon jalkojen välistä jopa tissiä. Tämän olen itse nähnyt ja monet ovat sitä kertoneet. Maitobaari valitettavasti löytyy vain äidiltä. Aku ei ihan niin avosylin ole Neroa ottanut vastaan, mutta ei myöskään tee lapsoselle mitään. Itse olen tilanteeseen vain tyytyväinen. Ainoana harmina näen sen, ettei se opi kunnioittamaan lankoja, mutta menee sekin perille kun tutustuu vihdoin sähkölangan kanssa. Bronca saa hermolepoa, Nero rohkaistuu, saa sosiaalista kontaktia ja hevosenmallia ja ruunapojat saavat vähän äksöniä peruslaiduntamiseen.
 |
| Milo-setä vasemmalla ja Aku-setä oikealla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti