Vähän puhetta, jokunen kuva

Tänään olin iltavuorossa joten pääsin jo aamusella tallille. Tarkoitus oli sen vuoksi päästää Bronca Neron kanssa kentälle vähän irtojuoksemaan, jos siis tamma siihen olisi halukas. Tallille saavuttuani paikalla oli kengittämässä meidän vakkarikenkääjä ja hän oli innostunut näkemään varsaa. Kommentoi samalla jalkojakin, ettei näe todellakaan mitään mikä ei liikkeessä ja voimistuessa korjaantuisi. Takavuohiset on ehkä aavistuksen löysät vielä, mutta pahempiakin olen nähnyt, jotka on korjaantunut ihan itsestään.

Olin hömelö enkä tarkistanut onko kenttä tosiaan vapaa ennen kuin lähdettiin kuskaamaan, joten Bronca ja Nero sai hämmentävän edestakaisin taluttelukokemuksen kun aidatulla kentällä, jota ratsastuskoulu käyttää, olikin tunti. Sain touhutessa aikaa kulumaan kuitenkin sen verran että tunti loppui ja saatiin lopulta kaksikko kentälle. Vieressä oli vielä kaikenlisäksi tarhassa mahdolliset tulevat laidunkaverit. Lämpöinen tamma tammavarsoineen. Broncaa ei ensinnäkään tarvinnut yhtään patistaa. Ihana mamma ravaili isosti ympäri kenttää ja minä sain keskittyä kuvaamaan. Toiseksi olin todella tyytyväinen etten nähnyt mitään uhittelua varsallisten tammojen välillä. Enemmän taisivat olla kiinnostuneita toisistaan.

Nero kasvaa kamalaa vauhtia. Vein sitä aikaisemmin niin että pidin köyttä kahdeksikkona sen etu ja takapään ympärillä, mutta sama köysi ei enää riitä siihen! :D

Ihanaa kun se ei näytä enää muumihevoselta <3

Voitteko muuten ymmärtää miten järjettömän paljon kaipaan ratsastamaan Broncalla! Voisi ehkä mahdollisesti kuukauden päästä kokeilla jos onnistuisi mitenkään kentällä otaa vähän käyntiä niin että varsa on mukana, vai meneekö ihan toikkaroinniksi...