Elämä rullaa eteenpäin ihan omalla painollaan. Henkilökohtainen satulakriisi vaivaa, mutten ajatellut sille tähän hätään tehdä mitään. Nero kasvaa ja voimistuu ja osallistuu jo väkirehuannoksen syömiseen melko miehekkäin elkein. Kätevin tapa saada äidin pää sangosta ylös on työntää oma etujalka sankoon ja vetää sanko oman turvan eteen.
Olen ratsastanut Broncaa pari kertaa viikossa. Laidunkilot ovat pysyneet hyvin hallinnassa ja mamma onkin melko hyvässä lihassa. Ei liian pyöreä muttei aneeminenkaan, mutta täytyy myöntää että lihasköyhä tahtoo olla. Tekisi niin mieli tehdä pitkiä maastolenkkejä, kun en ole aikoihin sellaisille päässyt ja niillä saisi hyvin tamman kuntoakin kohenemaan, mutta vielä täytyy vaan malttaa ja pyörähdellä kentällä. Nero kulkee reeneissä mukana ja häiriköi vaihtelevasti. Joko ihan omissa oloissaan tutkiskelee estekalustoa, tai sitten ryntäilee pitkin kenttää riekkuen niin että saadaan Broncan kanssa väistellä. Käytiin me Emman kanssa yksi iltapäivä metsässä taluttelulenkillä niin, että Nero tuli mukaan ja päästin sen metsäpolulle päästyämme vapaaksi. Hienosti kulki äidin mukana vähän oudommassa maastossa. Talliympyröissä sitä kiinnostaa kaikki muu enemmän kuin äidin peesissä pysyminen.
Eilen kävin niihamassa tiirailemassa Dressage festivaalia. Näin elämäni ensimmäistä kertaa kürejä livenä. Niin upeita hevosia, mutta kyllä taas jotenkin tuli sellainen olo ettei tuo dressage useinkaan ole mitenkään kaunista katseltavaa noin lähietäisyydeltä. Oli toki joukossa nättejäkin suorituksia, mutta harmittaa kun useimmiten se tuntuu näyttävän sellaiselta pusertamiseltra, vetämiseltä ja tökkimiseltä. Jos tarpeeksi lähelle menee niin kuulee hevosen hampaiden narskutuksen...
Ehkä juuri tämän takia henkilökohtainen idolini ratsastuksessa ei löydy kisakentiltä. Henkilökohtainen idolini ratsastelee eläköityvällä ruunallaan ilman satulaa riimulla sarjavaihtoja vain kotioloissa.
Eihän tätä hippiä tapa minusta enää millään :D
Sisäinen hippi kasvaa ja vahvistuu täälläkin ;) Kilpakouluratsastus alkaa olla masentavaa katseltavaa, kun rupeaa kiinnittämään huomiota hampaiden narskutteluun, turvan vääntelyyn, korvien ja hännän viuhtomiseen jne... Onneksi ei ole pakko jos ei haluu. Tai voi välillä käydä kääntymässä kisakentällä ja olla tyytyväinen iloisesta ja terveestä hevosesta, vaikka prosentit jäisivätkin hiukan alemmas.
VastaaPoistaSatulajuttua piti jo aikaisemmin kommentoida. Mikä Trekker teillä oli kokeilussa? Meillä on ollut Trekker Master ja nykyisin saman valmistajan Inspiration. Hevonen tykkää ja ratsastajakin. Harmi jos ei sovellu Broncalle.
Masteri tämänkin oli. Lyhyillä paneeleilla, jollaista ei ole toista vielä edes kävellyt vastaan. Olisi ollut tarpeeksi lyhyt Broncan selkään, mutta veikkaan että leveys oli liikaa, jonka vuoksi satula "valui liian alas" selkää pitkin ja tästä sitten todennäköisesti seurasi se, että otti vain takaa kiinni. Yritän tässä nyt sivusilmällä kyllä viluilla, jos jostain tupsahtaisi myyntiin lyhytpaneelinen kapeampi versio. Tosi ihana siinä oli istua ja sain toosi hyvin jalan kiinni verrattuna tuohon meidän rungottomaan!
PoistaSehän sen kriisin aiheuttikin! :D
Hahha ihana teksti Enni :D Jälleen! Luokkia kirjoitellessa sihteerinä tuli kyllä taas vähän enemmän arvostusta tuota matkaratsastusta kohtaan :)
VastaaPoistaJep. Ja vaikka se kuinka on mun laji niin ahdistaa se tiukkapipoisuus mikä siihen liittyy. Olen usein kiinnittänyt huomiota siihen, että lajien välillä on myös asenteellista eroa. Ainakin lännenratsastuksessa ja nyt matkaratsastuksessa olen päässyt havainnoimaan sitä kuinka ihmiset tekevät yhdessä ja iloisina rakastamaansa juttua. Jos joltain on unohtunut jotain niin aivan reippaasti voi huudella tovereille, että hei voiko joku lainata. Eipä ole vastaavaa asennetta tullut koulukentillä vastaan. Mulkoillaan vaan verkassa että kuka nyt tällä kertaa on tullut pilaamaan meidän flowta.
PoistaJa auta armias, en viitsi edes miettiä mitä ne nutturanaamaset dressyyrriddarettaret on matkaratsastuksesta mieltä! :D
Ja onhan tuo edellinen nyt aika karkea yleistys, mutta valitettavasti minulle laji markkinoituu tuollaisena :/
PoistaHehhee kyllä me tiedetään mitä mieltä ne on:
PoistaMatkaratsastus ei ole mitään ratsastusta (saati urheilua), kunhan "roikutaan kyydissä". Eli siis mitään ei tartte osata, ja hevoset on täysin turhia puskakaakkeja!
:D
Tai jopa entisiä ravureita! (tähän statementtiin kuuluu olennaisena osana myös sellainen inhon puistatus) :D
Poista