Putoa ja nouse

Olin meidän eiliseen reeniin ihan uskomattoman tyytyväinen. Kentällä oli valmennus käynnissä niin päätettiin mennä Lissun ja Seran kanssa mennä maastoon alkuverkkailemaan. Alkuun hyvä pätkä käyntiä ja sitten mukavan rentoa mutta reipasta ravia. Tosi hyvin avaavaa varsinkin nyt kun Bronca oli maanantaina vähän jumissa. Pääsee muutenkin parempaan lämmittelyyn maastossa kun ei tarvitse olla kokoajan hidastamassa ja kääntämässä. Hevonen kulkee rehellisesti selkä ylhäällä, rentona ja pitkällä askeleella. Broncan ja mun yhteistyö on jo hioutunut siihen malliin että se ei enää yritä lähteä kiikuttamaan. Tai minä lähinnä opin että liiallinen varmistelu ei kannata. Kun en ole kokoajan suussa kiinni sillä mielellä että älähän lähde niin molemmat osaa rentoutua ja tahtikin pysyy rauhallisena. Alkuunhan Bronca lähti välillä viemään ravissakin. Puri kuolaimeen kiinni ja kiiti kun mikäkin liitokavio.

Maastoreissun (n.30min) jälkeen mentiin kentälle jossa olikin ihan täysi ruuhka. Vähän hirvitti kun olen ehkä maailman huonoin ratsastamaan ruuhkassa. Keskityn niin helposti vaan omaan tekemiseeni etten osaa katsoa ympärilleni. Nyt oli kuitenkin aivan pakko skarpata koska kentällä oli kaksi valkussa, me Lissun kanssa keskenämme reenaamassa ja  kaksi ihan pikkukilliä poneillaan "kaahottamassa". Yritin alkuun reenata pituushalkaisijalla suoraan menemistä ja pysähtymistä siis alkutervehdystä. Metsään menee niin että humisee. Olen aika paljon Broncan kanssa reenannut pohkeenväistöjä niin että päistetään juuri pituushalkaisijalta uralle. Virhe. Me mennään ihan puolelta toiselle ja suoraa askelta tulee sinne väliin ihan satunnaisesti. Noh valan toivoa siihen että Bronca myös tietää, että kun ratsastetaan kouluaitojen sisään, niin mennään alkutervehdykseen. Muuten koko hevonen oli taas aivan ihana ratsastaa. Selvästi sille teki hyvää tuo maastoverkka. Sen hallittavuus oli aivan mahtava etenkin laukassa ja sain pitkästä aikaa ihan itsenäisesti (ja vielä siinä ruuhkassa!) sen fiilisken että tämähän on helppoa ja hevonen toimii pelkällä ajatuksella. Lopetin siksi todella nopeasti, hyppäsin alas, löysäsin vyön ja lähdin kävelemään loppukäynnit meidän "laidunlabyrinttiin". Lissu oli kanssa todella tyytyväinen Seraan ja kälätettiin meidän maailman hienoimmista tammoista :)

Lissu otti myös todella ihania keväisiä kuvia Broncasta. Iso kiitos!

Bronca mielihommassaan. Mies oli sitä mieltä että "Miksi sen perseessä on pääkallo?" Totesin vaan että kappas niimpä onkin.