Olen ihan vahingossa onnistunut klassisesti ehdollistamaan koirani maiskuttamiseen. Tai siis en vahingossa vaan lähinnä ajattelemattomuuttani. Kotona koiran kanssa juttuja harjoitellessa terävä maiskautus kielellä tsakh-tsakh tuli vaan ensimmäisenä mieleen. Se sama mitä olen miljoona kertaa käyttänyt hevoselle sanoakseni että "hei täällä yritetään keroa sinulle jotain". Hevosen kanssa maiskuttamisen tarkoitus ei varsinaisesti ole korvata mitään apua, se on vain keino herättää kuuntelemaan: minä pyydän sinulta jotain. Minulle se on lepeämpi tapa muistuttaa itsestäni ja pyynnöistäni kuin raippa tai kannukset. Sama ajatus oli, kun lähdin käyttämään tätä ääntä koiran kanssa. Sen oli merkki: katso minua, minulla on sinulle tehtävä jonka tehtyäsi saat palkinnon.
Ja kyllähän nuori koira oppii.
Tänään tuli todettua kuinka tehokkaasti olen nuoreen koiraan istuttanut maiskuttamisen voiman. Makoilin sohvalla katsellen eilen nauhoittamaani kouluratsastuksen SM -kisaa. Koira nukkui eteisessä pöydän alla. Seurasin silmä kovana Kimmo Sulkalan suoritusta ja eläydyin niin voimakkaasti että maiskutin kun Punktir meinasi piaffessa hyytyä. Pää pöydän reunaan kolisten koira ryntäsi nukkumapaikaltaan sohvan viereen tapittamaan kuin alokas tervehdykseen. Hetken mietin että mitäs ihmettä nyt tapahtui, kunnes aivoni rekisteröivät syy-seuraus suhteen. En voinut kun nauraa ja kehua koiraa, tekihän se juuri niin kuin olen sille opettanut.
 |
| Huomio - ihmiseen - PÄIN! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti