Ihana kamala maastoratsastus

Keväiset, aurinkoiset säät ovat houkutelleet maastoilemaan. Kenttä on toistaiseksi rikki, joten työskentely olisi tehtävä maneesissa ja sinne ei näillä ilmoilla huvita mennä pölyttymään. Yhtenä päivänä yritin, mutta parinkymmenen minuutin jälkeen fiilis meni ja lähdettiin Ponin kanssa maastoon rallattelemaan. Seuran puuttuessa olemme pysytelleet Lahdentien tällä puolen, mutta pariin otteeseen ollaan päästy seurassa ihaniin harjumaastoihin ja Pohtiolammen kentälle. Maisemat ovat todellakin laulun arvoiset. -Kesäpäivä Kangasalla-



Olen ollut riemuissani kun ihmisille on tapahtunut jotain: Autoilijat hiljentävät vauhtia merkittävästi ja eräskin setä oikein sammutti traktorinsa kun ratsastimme ohi. On ollut ilo heilutella autoilijoille muutakin kun keskisormea ja traktorisedälle huudahdin suurkiitokset. Surullista tässä kuitenkin on se, että tällainen autoilijoiden ryhmäryhdistäytyminen tapahtui vasta kun ihmishenki oli menetetty. Mietityttää myös kuinka nopeasti asiat taas unohtuvat. Siihen asti pitää nauttia ja muistaa kiittää niitä, jotka esimerkillisesti ohittavat. Ystävällisen kädenheilautuksen ratsastajalta saadessaan voi autokuski haluta seuraavallakin kerralla ohittaa ratsukon rauhallisesti.

Hevosten määrän tasaisesti lisääntyessä toivoisi että autokouluissa sanottaisiin jokunen sana hevosista liikenteessä. Olin myös hieman yllättynyt, että liikenneturvan sivuilla ei mainittu sanaakaan hevosen turvallisesta ohittamisesta. Ely-keskuksella sen sijaan on asiasta varsin hyvä, tiivis ja informatiivinen paketti joka on suunnattu sekä autoilijoille että "hevosliikkujille".

Kaikesta jännittävyydestään huolimatta maastoilu on parasta "pipontuuletusta" niin hevoselle kuin ratsastajallekin!!

Kuva talvelta 2011. On vaatinut aikamoista itsehillintää Vilmalta olla laukkaamatta!

Edit huom: teksti oli aluksi aivan sikin sokin kun kirjoittelin sen wordillä töissä ja sitten leikkelin ja liimailin kasaan. Lopputulos oli sekamelska, mutta nyt pitäisi olla palikat kasassa :D