Saa taas nähdä koska pääsee ratsastelemaan. Edellinen valkku oli lauantaina Ponilla. Muuten ok, mutta oikea laukka ei vaan noussut. Joko oikea pohje ei vaan ollut läpi, tai sitten Ponilla on joku epämukavuus. Vasen meinaan nousi kun nappia painamalla. Emmi kyllä sanoi että satula saattaa kaivata taas vaihtoa ja sehän se vasta on rumba.
Mikä tässä angstissa kuitenkin houkutteli postaamaan oli se, että tämän päivän aikana on taas kävijöitä tupsahtanut sivuille yllättävän paljon (uskokaa pois se ei siltikään ole paljon). En ole missään vaiheessa blogia missään linkittänyt tai mainostanut koska idea oli pitää tätä jonkinlaisena treenipäiväkirjana. Tämän voi päätellä ehkä siitäkin, että reilussa puolessa vuodessa rekisteröityneitä lukijoita on kertynyt kokonaiset viisi. Liikenteen lähteitä tutkiessani selvisi, että porukkaa "eksyy" tänne nykyään aika paljon Nallen kasvattajan sivuilta ja blogista. Ja eipä tuossa mitään pahaa ole. Aion joka tapauksessa kertoa koirankin kuulumisista täällä, kunhan koiraihmiset malttavat nämä jutut täältä hevosjorinan keskeltä etsiä. Ja koska nyt on hevosrintamalla niin hiljaista voisin selostaa hieman pitemmin taas meidän koiratouhuista.
Nalle on siis todellakin meidän molempien ihka ensimmäinen koira. Kihlattu ottaa kaikki hommat yleensä aina rennosti ja ilman paineita, mutta myönnän omaavani pienen suorittaja-luonteen. Koira on hädin tuskin neljä kuukautta ja mietin jo hiki helmeillen kuinka se on suurikokoista ja aktiivista rotua. Se tarkoittaa minun hassussa mielessäni että PAKKO harrastaa JOTAIN (ja pärjätä!). En vaan tiedä hölkäsen pöläystä yhtään mistään koiraharrastamisesta. Näyttelyslangia ja lyhenteitä koitin joskus kennelliiton sivuilta lukaista ja meni ohi kovaa ja korkealta. Onneksi minua on siunattu työkaverilla, joka harrastaa jos jonkinlaista koiriensa kanssa. Toinen näistä sattuu olevan jopa Nallen ikäinen. Sain tänään töissä melko pätevän perehdytyksen koiranetin saloihin. Pistin työkaverin lupaamaan, että ilmoittelee jos on menossa johonkin kisaan tai näyttelyyn, niin tulen mukaan ja hän saa tulkata :D
Vaikka kateellisena kuuntelenkin työkaverin juttuja raunioreeneistä ja muusta, on hän hienosti antanut myös peiliä meidän koirasta. Kun ei ole aikaisempaa kokemusta, eikä oikein tiedä mitä odottaa ja olettaa, ei aina edes hoksaa että koira voisi olla hyvä jossain. Nyt yritän vähän kehua Nallea.
Nalle on lähes sisäsiisti. Ymmärtää täysin että tarpeet tehdään pihalle, mutta joskus vaan ei pysty pidättämään.
Minä nousen aamulla 5.30, koira ei. Se kyllä herää ja katselee kun touhuan ja häntäkin kolahtelee lattiaan, mutta ei edes houkuttelemalla nouse. Lakkasin viemästä sitä väkisin ulos heräätyäni kun en enää jaksa tuota 16 kiloista rötkälettä kantaa portaita alas. Mies sen sitten herätessään ennen kahdeksaa ruokkii ja ulkoiluttaa.
Tämän koiran kärsivällisyys on tällä ikää uskomaton!! Ollaan opetettu ettei kuistilta tulla taloon sisälle ilman lupaa. Ihan senkin takia jos koira on kurainen niin voi rauhassa pyyhkiä tassuja ym. Ei olla ollenkaan raivottu jos on tullut ilman lupaa, tomerasti vaan laitettu takaisin odottamaan, ja Nallehan odottaa. Testasin tuossa joku päivä: Ovi kuistille auki, koira istuu, laittelin ruuat kuppiin keittiössä (johon näköyhteys), takin naulakkoon ja touhusin jos jonkinlaista. Menin olkkariin (ei näköyhteyttä) ja huusin Sisään! niin lompsista vaan kun poika tulla jolkotti.
Meillä myös kuljetaan enimmäkseen vapaana. Hevosten kanssa ja ilman. Ainoa mikä vähän vielä tuottaa vaikeutta on toisten koirien kohtaaminen vapaana. Innostuessaan mahdollisesta leikkikaverista, tänne-huudot kaikuvat kuuroille korville.
Nalle tykkää saunoa.
Nalle osaa käskystä: istua, maata, mennä omalle paikalle, odottaa, tulla luokse, katsoa kohti (maiskuttamalla :D), antaa tassua, hypätä "syliin" (etutassut vaan) ja mennä alas. Se taitaa olla jo aika hyvin tuon ikäiseltä. Irti ei aina haluaisi päästää, mutta senkin tietää mitä sillä halutaan.
Nallen ulkohuvila saapui myös. Mikkiin tuulee, äänet täysille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti