Ompa hilijasta!

Ei ole mitään varsinaista kirjoitettavaa, mutta ihan lievästä velvollisuudentunteesta päätin jotakin rustata.

Hiljaiselo on johtunut lähinnä Ponin selän kipeydestä ja siitä johtuneesta ratsastamattomuudesta. Vaikea pistää mitään oppimaansa ylös kun ei ole mitään oppinut. Lisäksi ukkeli vietti viime sunnuntaina kolmekymppisiä joiden järjestelyt veivät jonkin verran vapaa-aikaa. Kruunasin juhlapäivän karkaamalla tallille heti kuuden jälkeen ja palaamalla sieltä mahataudissa. Ehdin kuitenkin huterasta olosta huolimatta kokeilla Mimmiä ihan selästä käsin. Käynnissä varsin ok, kunhan sain pidettyä huomion tekemisessä, mutta hiljattain vaivanneesta kinnerpatista ja siitä aiheutuneesta kipumuistista johtuen, ei tahdo oikein nostaa edes ravia. Noh hiljaa hyvä tulee?

Poni tosiaan ujostelu sulhastaan alkuun aika tavalla, mutta pääsin itse oikein todistamaan huiman mielen muutoksen helatorstaina kun kävin juoksuttamassa Ponin. Ollessamme "töissä" vierustarhan ori oli saanut tarhakaverikseen kiimaisen tamman, jota sain siinä hypätä mielin määrin. Vein Ponin tarhaan juuri kun naapuriaitauksessa oltiin hommissa ja kas: viisi minuuttia heinäkasalla, jonka jälkeen pari kierrosta lennokasta ravia aidanvierustaa ja pissille suoraa orin nenän eteen. Piti vääntää ilmeisesti rautalangasta mistä tässä on kyse, koska Ponia päästiin astumaan jo heti sunnuntaina. Tapahtumasta on muuten kuvakin kännykässäni, mutta koska en ole sitä itse ottanut, emmin julkaista mokomaa hevoserotiikkaa.

Pitäisi vertailla tässä hieman alueen koirakoulujen pentukerhojen hintoja. Nallehan on käynyt nyt ns. vauvaryhmässä jossa kaikki osallistujat ovat olleet alle nelikuisia. Mahdollisuus olisi jatkaa saman koulun penturyhmässä, mutten ole täysin vakuuttunut ohjaajasta. Haluaisin ennemin käydän sellaisen ohjaajan tunneilla, jolla on selvä suuntaus paimen- ja palveluskoira puolelle. Myös hintaa on pakko vähän tutkia.

Otsikosta muuten sen verra, että kyseessä on hokema ravintola-ajoilta. Hullun kiireisinä iltoina meillä oli tarjoilijoiden ja kokkien kesken tapana huudella kyseistä mantraa jatkuvasti toisillemme siksi, että veisimme tehon siltä. Kaikkihan tietävät että jos sattuu hiljaisena hetkenä sanomaan "Ompa hiljasta" niin eipä ole kauan hiljaista!