Olin ihan täydellisesti unohtanut että meillä oli Istuntatunti tänään. :D
Sain tekstiviestin töihin että kai muistan ja siitä alkoi kahden tunnin säätö ja show, kun olin tietysti sopinut jos jonkilaista muuta eikä hevosen saaminenkaan tunnille ollut varmaa. Lähdin töistä puolta tuntia aikaisemmin. Äkkiä kotiin, koira pissalle, ratsikamppeet päälle, piilarit silmiin, koira autoon ja tallille. Emmi oli onneksi ottanut Artun jo sisälle ja laitteli sitä ihan kunnolla kuntoon! Harja oli pampuloilla ja joka jalkaan tuli vaaleansininen pinteli ja satulahuopa tietysti mätsäävä :D Vähän koitin alkuun muka verkkailla, joka oli lähinnä jonkun muun kun Ponin askellajeihin totuttelemista ja hevonen enimmäkseen juoksi alta pois.
Todellinen reeni kun alkoi niin oikein huomasin kuinka Arttu havaitsi että tänään ei keskitytäkään vaatimaan häneltä mitään. Ratsastaja saa hikoilla ja hän saa lönkytellä hädin tuskin etenevää käyntiä pitkin ohjin.
Kerroin toivovani kevennykseen parannusta. Kevennän liikaa, enkä tunne aina oloani tasapainoiseksi, ainakaan isoravisen hevosen selässä. Aloitettiin hakemalla alapohje oikeaan paikkaan nousemalla jalustimille seisomaan niin että lantio piti työntää selvästi etukaaren päälle. Selkä sai olla notkolla. Tätä mentiin käynnissä niin kauan, että saatoin irrottaa martingaalin remmistä otteeni ja pysyin tasapainossa. Tästä lähdettiin hyvin hitaasti laskeutumaan takaisin satulaan, jolloin alapohkeen olisi pitänyt olla oikeassa paikassa. Minulla selkä jäi kuitenkin helposti edelleen notkolle ja kun taas korjasin sen, pohje pakeni eteen. Takaisin ylös ja alusta. Tämän jälkeen piti käynnissä ikäänkuin keventää laskeutumalla alas ihan vain niin paljon että housut koskettivat satulaa ja takaisin ylös. Sen jälkeen hetki käynnissä. Sain ohjeeksi että saisin käyttää selkää enemmän, ikäänkuin selkäni olisi liikkeen edessä?!? Voin ihan suoraan sanoa etten ymmärtänyt tästä ohjeesta käytännössä mitään. Ja sitten alkoi yläkropan korjaaminen. Lantiokori mahdollisimman lähelle etukaarta ja alapohje kiinni. Sanon ihan suoraan että asento tuntui siltä kun olisin kenottanut satulassa hirveässä etukenossa ja pohkeet hevosen takakainaloissa. Silloin olin kuulemma vasta suorassa!?
Ravireeniä lähdettiin tekemään niin että noustiin taas etukaaren päälle ja nostettiin tässä asennossa ravi, ja sitten kevennettiin. Ja joo nousin taas liikaa ylös. Homma lähti kulkemaan kun sain ohjeeksi liikuttaa lantiota enemmän kohti käsiäni. Harjoitusravireenin jälkeen vasta hoksasin kuinka hyvältä voi tuntua kun on oikein tasapainossa. Suurimmat fyysiset haasteet toi lähteminen harjoitusraviin siinä etukenossa jossa tunsin olevani. Olen siis jotenkin oppinut nostamaan ravin niin, että jään itse selvästi liikkeen taakse ja työnnän lantiolla eteen, jolloin takakeno vaan pahenee. Mutta hieno tunti ja hyviä eväitä sain itsenäiseen treenaamiseen.
Nalle oli nyt siis ekaa kertaa mukana tallilla niin että minun piti oikein hevostella. Seuraa pitivät Ahlmanin koulun oppilaat mikä oli varsin kiva. Ja on se vaan hieno poika, ymmärsi heti että hevosen karsinaan ei ole asiaa jos asukas itse on paikalla. Nätisti seisoi karsinan ovella vaikka ovi oli auki.
Huomenna voisin ehtiessäni laittaa uusia kuvia nallesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti