Viikonlopun oivallukset ja Vilman laitumelle ratsastus

Torstai ja perjantai vietettiin Ponin kanssa maastoilun merkeissä. Otin muuten Nallen molempina päivinä mukaan tallille. Nyt ensimmäistä kertaa niin että oli aikomus ratsastaa, eli huomio ei voinut olla koirassa koko aikaa. Ihan sai vapaana rellestää ja fiksusti käyttäytyi vaikka pistikin poskeensa jonkun kissojen jättämän hiirenraadon. Lenkin ajaksi vaan koira karsinaan jemmaan ja siellähän se, kuin vanha tekijä.

Lauantaina Jonnan tunti. Siirtymisiä mentiin, mutta nyt kun otettiin laukka mukaan piti Jonnankin ladella totuuksia. Jonna ihmetteli miten ratsastan niin kevyillä avuilla ja nätisti käynnissä ja ravissa. Kuitenkin laukannostossa hyökkään vimmatusti puristamaan, nylkyttämään ja heitän vielä ulko-ohjankin pois. Tämän läksytyksen jälkeen ohjeena: Ulkonyrkki kiinni ja tuntumaa et päästä vaikka olisi mikä, istu niiden takajalkojen päällä, et SAA tehdä ulkopohkeella MITÄÄN. Sitten vaan kevyt kosketus (alleviivattuna kosketus, ei puristus) sisäpohkeella satulavyön etupuolelle ja kas, näinkö helppoa se on?
Ihan tosissaan olin aivan monttu auki ekan noston jälkeen. Kysyin saanko yrittää uudelleen ja taas lensi kärpäsiä suuhun. Oiekin tunsin kuinka oivalluksen lamppu syttyi palamaan. Tämä pitää tunkea syvälle kalloon ja liikemuistiin.

Tänään lähdin ratsastamaan Vilmaa kesälaitumelle. Mikäs sen mukavampaa hommaa. Leenan oli tarkoitus laittaa Vikke koppiin ja ajaa Vilman tallille josta sitten ratsastaisimme yhdessä Leenan kotipihaan laidunmaille. Lähdin ajelemaan Viitapohjaa kohti, kun sain viestiä että aloittavat lastaamaan. Mietin jopa, mahtavatko olla ennen minua perillä. Sovittiin että soittavat kun hevonen on kopissa ja matkalla. Soittoa kun ei kuulunut niin ajelinkin sitten entiselle ratsastuskoululleni viitikseen katselemaan harjoituskisoja. Kiva oli nähdä vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Kelikin oli mitä hienoin, mikä olikin erittäin suotavaa, koska loppuviimein odottelin kaksi tuntia kisoja katsellen ilmoitusta, että kaverit ovat päässeet matkaan. Syöttelin vielä Vilmalle tallin pihassa heinää ennen kuin Vikke ja Leena pääsivät paikalle. Vikke oli päättänyt istahtaa kesken matkan ja Leena oli joutunut matkustamaan traikussa loppureissun. Tunnin verran samoiltiin metsäpolkuja Leenan tuvalle, jossa pienen erossaolon vuoksi Vikke ja Vilma pääsivät omiin ruohoyksiöihinsä rouskuttelemaan.

Ovat ihan hikisiä kun ratsastettiin suoraan laitumeen ja kamat vaan pois :)

Vilman jäätyä tyytyväisenä rouskimaan heinää Viken kanssa, jatkoin matkaa Ponin liikutukseen. Olin hirvittävän nälkäinen ja orastava flunssa painoi päälle pahan kerran, mutta sain tosi hyvän fiiliksen Ponin kanssa. Se vastusteli alkuun aika tavalla, mikä saattoi johtua myös siitä että ötökät kiusasivat, mutta kun vaan sinnikkäästi työstin niin tuli mukavaksi. Asettelin vuoroin sisään ja ulos ja kiitin heti reilusti kun myötäsi niskasta. Alkuverkan jälkeen (kun olin saanut molemmat suunnat työstettyä milestäni hyväksi) lähdin tekemään niitä siirtymisiä, mitä ollaan Jonnan tunneillakin nyt tehty. Poni tuli koko ajan paremmin kuulolle siirtymisissä ja lopulta uskalsin kokeilla laukkasiirtymisetkin yksikseni. Hetkellisestä mielenhäiriöstä tein ensimmäisen vielä käynnistä. Laskin sisätakajalan tahtia, asettelin jalkani jo hollille ja Poni meinasi nostaa jo siitä. Toppuutin vaikka heppahan teki ihan oikein, mutta nyt oli minun reenattava. Nopeammat reaktiot itselle siis kehiin ja kas tuosta, kun nousi niinkuin unelma. Nostin vielä ravista ja suunan vaihdon jälkeen sama toiseen suuntaan. Käynnistä nosto tuli muutaman raviaskeleen kautta, mutta syynä tähän oli tuttuun ja totuttuun jahtaamiseen sortuminen. Ravista jo huomattavasti kivemmin. Ikinä aikaisemmin en ole noin hyvin, lepsumatta ja tavoitteellisesti onnistunut itsenäisesti ratsastamaan, vaikka jalka painoi ja nokka valui. Taputan itseäni olalle!

Poni pörröiseni joka hörisi minulle tänäänkin <3