Putoa ja nouse: Uusi paikka, uusi ope.

Ponin pitää tarhaa nyt Oriveden maisemissa. Muutto tapahtui viime tiistaina ja keskiviikkona kävin jo moikkaamassa tammuskaa uudessa paikassa. Poni oli saanut tulevan poikaystävänsä sekä viereiseen karsinaan että viereiseen tarhaan. Kovasti vaan tuntui Ponia ujostuttavan herraseuralaisen huomionosoitusyritykset. Talliin viedessä piti oikein kietaista ensimmäistä kertaa naru turvan ympärille kun Poni ei tiennyt olisiko sinnikästä ihailijaa pitänyt juosta karkuun vai potkaista. Noh kyllä se kiiltokuvapojan charmi alkaa purra kun lähtee kiima taas kunnolla päälle.

Pikkaisen selkävaivaa on nyt Ponilla ollut, joten liikutus oli kevyt eteen ja alas mahdollisimman paljon houkutellen venyttämään selkää. Laukkoja ei ollenkaan kun niissä nämä ongelmat tuntuvat aina korostuvan. Ravissa työskentelee hyvin mutta ei oteta riskiä että yhdistäisi kivun tunteen laukkaan.

Tänään menin sitten tallin pitäjän Jonnan tunnille Ponilla.
Aina jännää mennä uuden silmän alle, mutta Jonna vaikuttaa hyvältä tyypiltä, ja kuulemma opettaa nykyisin yhtenä päivänä viikossa entisellä ratsastuskoulullani. Tehtiin töitä ympyrällä, koska sateen vuoksi toinen pää kentästä oli vähän vetisempi. Alkuun katsottiin avut läpi ja hevonen rennoksi. Protestointia oli ilmassa hieman tavallista enemmän, tai ei ehkä varsinaisesti enemmän mutta Poni oli sinnikkäämpi protestoidessaan. Jonna antoi neuvoksi turvan noustessa korkeuksiin ja hevosen jännittyessä siirtää asetus ulos. Näin samalla voin tarkistaa ulko-ohjan tuntuman kuntoon. (Mainitsin että ulko-ohjan tuntuman kanssa on hieman ongelmia.) Hevosen rentoutuessa asetus taas sisälle ja kehuja. Lisäksi tehtiin ravi-käynti-ravi siirtymisiä. Jonna muistutti (voi miten yksinkertaisia asioita taas) etten saa siirtymisessä heittää tuntumaa pois vaan ravinkin pitää nousta tuntumaa vasten. Miksiköhän olin senkin taas unohtanut. Nimenomaan siirtymisissä ulko-ohja helposti lörpsähtää. Poni tuntui tosi hyvältä lukuunottamatta ajoittaista keskustelua siitä kuljetaanko niinkuin minä haluan vai yläkautta ratsastajaa silmiin tuijotellen. Sain Jonnalta sisimpääni hivelevät kehut: "Olet juuri oikeanlainen ratsastaja tuolle hevoselle, kun et suutu tai menetä hermojasi. Olet rauhallinen, mutta sinnikäs ja jaksat pyytää vaikka homma ei heti toimisikaan." Ja voi kun se tuntui hyvältä! Ponilta ei todellakaan komentamalla saa mitään muuta kun hedelmäpelin tavoin pyörivät silmät, propellin lailla pyörivät korvat ja täydellisen yhteistyöhalun menetyksen.
Yhdessä raviinsiirtymisessä kävi muuten niin että Poni nosti vahingossa laukan. Ja voi että jos olisin pyytänyt laukkaa niin se olisi ollut täydellinen nosto!! Kevyt ja rauhallinen, jossa Poni jäi odottamaan eikä juossut alta pois mitä se yleensä söhlöissä nostoissani tekee. Nyt tiedän ainakin miltä se voi parhaimmillaan tuntua.
Hyvää oli myös se, että muistin kehua Ponia usein.

Ratsastuksen jälkeen hieroin Ponin selkää lämpögeelin kanssa hyvän tovin ja laitoin sadeloimi päällä pihalle, jotta saa lihakset lämpimässä hautua auki.
Maanantaina mennään tutustumaan maastoihin!

Ja koska huomaan yhä enenevissä määrin liikenteen blogiini ohjautuvan kasvattajan kotisivuilta tarjoilen taas loppuun vähän uutisia Nallesta.
Nalle sai rokotuksen keskiviikkona. Ja kahden pikku terrierin vahtimisen hinnalla. Kyllä meidän eläinlääkäri-kaveri on ihana ja reilu! Saas vaan nähdä miten käy jos joskus pitää oikein viedä vastaanotolle kun kaikki toimenpiteet on tehty tallin käytävällä tai meidän eteisessä. Toistaiseksi tuo on kyllä niin reipas että tuskin sitä mikään hetkauttaisi.
Uusia temppuja ollaan opeteltu ja hurjan nopeasti Nalle oppiikin. Palloa noutaa, mutta sen luovuttaminen syö vähän liikaa vielä pikkukoiraa. Oppi tuossa eilen mm. varmaan kahdessa minuutissa "syliin" käskystä hyppäämään etutassut polvien päälle ja "alas" komennosta pois. Niin joo ja tassua antaa myös vimmatusti ruoka-aikaan :D