Josta aasinsiltana eiliseen valmennukseen, joka oli lähinnä mahtavuutta ainakin aluksi. Tuulen ja avonaisten tuuletusluukujen (edelleen kasvihuone) räminän takia maneesi piti jotakuinkin samanlaista ääntä, kun olisi ratsastanut liikkuvan rekan perävaunussa: Ei mitään vaikutusta!?
Mentiin melko pientä kahdeksikkoa enemmänkin neliöillä, joissa suunnan vaihdossa piti tehdä selvä hidastus istunnalla. Kati muistutti hyvin kuinka kättä annetaan eteen ja muuten toimittiin äänellä ja istunnalla. Poni tuntui paremmalta kuin koskaan. Sain kerrankin istunnan kunnolla mukaan peliin. Napa selkään ja se häntä koipien väliin. Tässä koettiin hauska hetki kun Kati oli vasta aloittamassa lausetta kun tein jo sitä mitä hän oli aikeissa sanoa. Sama toistui jokusen kerran valkun aikana. Saatiin naureskella että nyt yhteistyö todellakin toimii. Vasen laukka kuitenkin lopetti voittoputken. Väännettiin, väännettiin ja tulihan se lopulta. Pieni pätkä laukassa ja rauhoitus, jolloin huomattiin että satula oli valunut lavoille. Ei mikään ihmekään ettei huvittanut laukkaa nostaa :(
Kati mainitsi jo alkutunnista että tässä uudessa koulupenkissä on painopiste vähän liian takana, ja tässä tulos. eipä tarvitse enää kokeilla sillä. Aikoinaan Emmikin mainitsi että Poni osaa hyvin kertoa onko satula sopiva vai ei, sillä nostaako se laukkoja.
Tuossa naapurissa nyt varmasti on minulle ratsastettavia, mutta Poniin olen silti niin kovin kiintynyt. Täytyy ennakkoluulottomasti lähteä katsomaan millaiset meiningit uudella tallilla on, ja jos homma toimii aikataulullisesti ja muutenkin, voidaan (ehkä???) aloittaa keskustelua siitä puoliylläpidosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti