torstai 27. kesäkuuta 2013

Elämäni ikimuistoisin yö

Kuten otsikosta arvata saattaa, täällä kirjoittelee nyt kahden hevosen huoltaja. Pieni orivarsa syntyi viimeyönä klo 2.15.

Tallilla vierähti kaikenkaikkiaan yli 12 tuntia. Oltiin sovittu että valvotaan yhdessä Lissun kanssa tämä yö, mukana oli teltat ja kaikki. Ensin touhuttiin tallilla kaikenlaista. Sera sai uudet töppöset, siirrettiin kamat pois pikkutallista pesun tieltä ja helteessä hikoiltuamme käytiin vielä pulahtamassa mobilian rannassa. Pystytettiin heinäkatokseen teltta, juteltiin tulevista matkakisoista ja kaikesta mahdollisesta. Tällävälin Bronca mutusteli karsinassa heiniään lähes normaalisti, ehkä hyöri hieman tavallista enemmän. Lissu rupesi torkuille vähän kahdentoista jälkeen, minunkin oli tarkoitus mutta uni ei tullut. Seurailin siis tamman toimintaa valvontakameralla. Jossain vaiheessa Bronca alkoi näyttämään lievän epämiellyttävyyden merkkejä, kunnes pari kertaa tuli selvästi niin kivulias supistus että takapää oikein notkahti. Tässä vaiheessa sykkeeni nousi, kaikki uni oli tipotiessään ja jäin seurailemaan tapahtumia. Vähän ennen puolta kahta tuli vääränvärinen "pissa" ja heti perään toinen ja kun se ei loppunut ollenkaan tajusin että nyt meni vedet. Tuupin Lissun hereille, soitettiin tallin pitäjille (äiti ja tytär, asuvat tallin pihassa) ja sitten vaan seurailemaan...

Heti vesien menon jälkeen mentiin makuulle, vettä lorisee edelleen.

Oppikirjamaisen ponnistamisen tulos alkaa häämöttää

Pienokainen sai nätisti itse kalvot rikki

Bronca vilkaisee ekaa kertaa, että mikäs sieltä tuli

Koipeliini

 Bronca oli synnytyksen jälkeen aivan rauhassa pitkään pötköllään ja teki jälkeiset samaan syssyyn. Pikkukaveri oli tomera ja ehti sinä aikana ryömiä äitin jalkojen yli pitkälle kohti nurkkaa. Tovin odotettuamme menimme moikkaamaan uutta tulokasta.


Olin varsin yllättynyt kun karsinan lattialta paljastui jotain ihan muuta kuin musta pikkuinen. Tiesin että kimo tulee ja kuvittelin että ne syntyvät aina mustina :O Tämä oli kuitenkin kauniin suklaanruskea ja väri vielä hieman vaaleni kun varsa kuivui.
Samalla katsottiin vähän jalkojen väliin ja todettiin että ori tuli.



Varsan annettiin yrittää jaloilleen hetken itse, mutta ei ottanut millään onnistuakseen. Tehtiin sitten niin että yritettiin vähän kannustaa ja jeesata hetki ja sitten mentiin ulos ja annettiin huilitauko. Tätä jatkettiin pariinkiin otteeseen koska kovin itsenäistä yritystä ei pojasta lähtenyt. Lopulta kun alkoi vierähtää jo tunteja päätettiin että nyt nostetaan poika tissille, ettei mene ainakaan ternimaidot hukkaan ja jotta vähän vahvistuisi ja jaksaisi taas paremmin yrittää. Sekös vasta oli operaatio. Hiki valui ja turhautuminen meinasi iskeä varmaan vähän jokaiselle. Yksi piti etupäätä, minä takapäätä ja yksi ohjasi tissille. Parin ei niin onnistuneen kerran jälkeen, homma alkoi toimia ja kun olimme varmoja että varsuliini on saanut kunnon kulaukset niin annoimme molempien levätä ja pötköttää.



 Lissu ja Marika lähtivät nukkumaan ja minä ja Hannele jäätiin vielä tallille. Hannele toimitti aamutoimia ja minä tuijottelin kameraa. Vähän vajaan tunnin levon jälkeen päätettiin vielä kerran auttaa poika tissille kun ei taaskaan itse päässyt ylös. Nyt löysi kuitenkin itse hyvin nisän ja imi ekaa kertaa todella hyvin ja isoja kulauksia! Poika jäi jaloilleen ja me poistuimme karsinasta. Minä jäin vielä karsinan ovella ihastelemaan pojan edesottamuksia. Nyt kun oli kilometrikoivet alla, niin heti lähti tutkimaan ympäristöään, kävi itse tissillä parikin kertaa ja ulosti varsapien. Hymy huulillani jätin lapsukaisen ja rakkaan tamman lepäilemään.

No mutta kukas sinä olet



 Sain nukuttua juuri kaksi tuntia. Luksusta. Saas nähdä kauanko maltan pysyä poissa tallilta :)

18 kommenttia:

  1. Onnea nyt vielä tätäkin kautta! Hienon värinen oripoika :)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos. Vain tamma voi tarjota tälläisen elämyksen ;)

      Poista
  3. Paljon onnea! Hienoa, että kaikki sujui hyvin (pienestä ylimääräisestä ähellyksestä huolimatta). Tänä vuonna ei muuta tunnu syntyvänkään, kuin ruunikkoja oreja ;) Vaikka tuo teidän taitaakin kimoutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu hän on nyt oikein soma ruunikonkimo, mutta paas kattoen miten lähtee vaaleneen.

      Poista
  4. Onnea hurjan paljon! Täytyy yrittää tulla mahd. pian varsaa ihastelemaan! Hienoa, että kaikki sujui hyvin!

    Kimot ei tosiaan kaikki ole pienenä tummia, Rico oli jopa ensimmäiset neljä vuotta rekisteröity rautiaaksi:
    http://antsuilua.blogspot.fi/2012/08/vauvakuvia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin totesin eilenkin jo Ennille ja muille, kun muistin miten Rico on muuttunut täysin mustankimoksi! :) Tulkaa sitte Johannan kanssa kisojen jälkeisellä viikolla kylään!

      Poista
    2. Aika hauska että sillä on ollut ihan kunnon läsikin :D

      Poista
  5. Onnea! Aivan ihanan värinen pikkumies!

    VastaaPoista
  6. Vau ja onnea! Onpa kauniin värinen kyllä :)

    VastaaPoista
  7. Onnea! Minä olen ollut mukana vain lehmän vasikoidessa, lamppaan kartsoidessa ja koiran tehdessä pentujaan. Heppasen varsomista en ole onnistunut näkemään!

    VastaaPoista
  8. Onnea varsasta, upean värinen! Itse olen kasvattanut kolme varsaa, ja jokainen on kyllä ollut ikimuistettava tapaus. Ihan näinä päivinä ollaan laittamassa neljättä varsaa alulle. :)

    Meilläkin on kaikilla kerroilla tarvittu hieman apua. Ensimmäisellä kerralla ensisynnyttäjä tamma ei meinannut päästää varsaa imemään ennen kuin autoimme hieman. Kahdella seuraavalla kerralla emä on kyllä ollut yhteistyöhaluinen, mutta varsat on tarvinneet apua ylös nousemiseen ja/tai tissille löytämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä Bronca hoiti tässä hommansa kuin vanhan ammattilaisen kuuluukin. Pikku-mies ei vaan ollut jalkojensa kanssa ihan heti kovin sinut.

      Poista
  9. Paljon onnea! Todella suloinen pieni mies <3

    VastaaPoista
  10. Iso kiitos kaikille onnitteluista. Palaan tähän tekstiin aina vaan uudestaan kun se oli niin mahtava kokemus.

    VastaaPoista