Synttäripohdiskeluja

En ole ollut tässä varsinaisesti parhaimmillani parin viime päivän aikana. Bronca alkaa olla ihan viimosillaan ja sunnuntaina sain jopa viestiä että olisi vahatippa toisessa nisässä. Sunnuntaiyö meni siis tallilla päivystäessä. Onneksi oli ihanaa seuraa, kiitos vaan Lissun jonka tekstistä voi ehkä paremmin asiaa lukaista. Kolmen aikaan yöllä Bronca oli pitkään pötköllään vuoroin pystyssä ja vuoroin kyljellää ja ketseli paheksuvasti välillä takapäätään. Selvästi siis oli supistelua. Puoli viideltä neiti kuitenkin pomppasi ylös, pissasi, kakkasi ja alkoi syömään joten selvää oli ettei tänä yönä tapahdu.

Eilen kävin monta kertaa Broncaa moikkaamassa ja tamman olo oli helteessä selvästi tukala. Tissit oli aivan kivikovat, mutta se "vahatippa" oli niin pikkiriikkinen että hädintuskin erotin. Peräpää on jo niin löysä että tuntuu melkein kuin hännän voisi nyppäistä kokonaan irti. Jäin siis edelleen yöksi tallille. Puolenyön aikaan Bronca oli taas reilun puolituntia vähän tuskaisen oloisesti makuullaan, mutta sen jälkeen vaikutti taas niin lunkilta että lähdin jo kolmelta kotiin nukkumaan. Asiaan saattoi vaikuttaa tallin uusi asukas joka oli yötä sisällä ja piti koko yön ihan älytöntä mekkalaa. Eli rauhassa ei saanut olla.

Eilen jo huomasin että syömisestä ei tule ressin takia mitään. Söin koko päivän aikana kaksi leipää ja yhden viilin ja muuten pidin sokerit ylhäällä mehulla. Iltavahtiin eilen mentyäni myös valvontakameran näyttö aluksi kiukutteli, joka musersi minut hetkellisesti ihan kohtuuttomasti. Siis asia johon en voinut vaikuttaa millään tavalla, mutten vaan osannut luovuttaa.

Tänään menin heti herättyäni, suihkussä käytyäni ja syötyäni tallille. Hain hevosen hetkeksi sisälle vilvoittelemaan koska keli oli taas ihan älyttömän painostava. Broncan mutustellessa sisällä kävin koiran kanssa lenkillä ja mietiskelin asioita. Tämän perheenlisäyksen pitäisi olla iloinen asia, mutta olen jotain ihan muuta kuin iloinen. Olen ahdistunut, stressaantunut, väsynyt ja kärttyinen. Päätin että nyt siihen tulee toppi. Olen ahdistunut koska mietin mitä muut ajattelevat minusta, jos en ole valvomassa yökaudet tammani varsomista, ja kaikista niistä asioista mitä pelkään että voi mennä pieleen. Olen stressaantunut ja väsynyt sen takia, että valvon ja huolehdin tallilla yötä. Olen kärttyinen koska olen väsynyt.

Kävin päässäni Broncan varsinaisen omistajan neuvoja: "Kyllä Bronca hoitaa..", "Jos jokin menee pieleen, vain hyvin harvoin ihminen voi tehdä mitään.", "Se tulee sitten kun se tulee.", "Joskus varsa kuolee ja joskus tamma kuolee, eikä sille voi mitään.". Tämä ihminen tuntee Broncan monelta vuodelta. Tämä ihminen selvästi luottaa siihen hoitoon mitä Broncalle annan. Ja mikä ihaninta, uskon että jos jotain ikävää tapahtuisi, tämä ihminen olisi viimeinen joka minua siitä syylistäisi.

Talliin päästyäni nautin pienen rapsutteluhetken Broncan kanssa ja päätin puristaa nisästä pienen tipan vaikka en sitä nyt ole viitsinyt tehdä kun varsominen lähestyy. Täydeksi yllätyksekseni maito on edelleen kirkasta! Siinä päätin että otan ainakin tämän päivän vapaata valvomista. Eihän hevonen voi varsoa jos ei se ole kunnon maidossakaan vielä! Mieleeni tuli jopa ajatus että olisiko tämä minimaalinen "vahatippa" vain jonkinlainen talikerääntymä nisän päässä.

Täytän tänään 29. Aion relata, rauhoittua, nauttia ja mennä mieheni kanssa ulos syömään. Jos varsa päättää syntyä ensi yönä, myönnän olleeni väärässä ja lukeneeni merkit väärin, mutta luotan rakkaaseen tammaani. Onhan hänellä enemmän kokemusta kuin minulla näistä varsa-asioista. :)

Rakas pallomaha <3

Loppuun muuten vielä suru-uutinen. Tämänpäiväiseltä tallireissulta palatessani löysin portailta harmaasieppojemme pesän kahdessa osassa, typötyhjänä munista. Todennäköisesti orava tai varis on tuhonnut pesän ja syönyt munat. Todella surullista :(